Kalajoen Osuuskaupan vaiheita 1900-luvulla

Kalajoen Osuuskaupan toiminta tarjoaa mielenkiintoisen tarkastelunäkökulman Kalajoen taajama-alueen kehityksestä, koska se perustettiin vuosisadan alussa ja on siitä lähtien käynyt useita erilaisia rakennushistoriallisia kehitysvaiheita. Kiinteistö sijaitsee keskeisellä paikalla vanhan taajama-alueen keskipisteessä Saarisillan päässä Kalajoentien ja Mehtäkyläntien kulmauksessa.

Kalajoen Osuuskauppa perustettiin 1917 Maalaisseuran aloitteesta. Jäsenet koostuivat maanviljelijöistä, jotka tahtoivat näin edesauttaa oman elinkeinonsa kehitystä. Toimintaa ohjaamaan valittiin hallitus ja jo alusta yhteydet Suomen Osuuskauppojen Keskusliittoon (SOK) olivat kiinteät. Kulutusosuuskuntien Keskusliike (vuodesta 1967 E-liike) oli kilpaileva yritys Plassilla.

Pohjankylän Osuuskauppa aloitti toimintansa Kalajoen Kauppa Osakeyhtiöltä ostamassaan kiinteistössä jo vuonna 1917. Rakennuksessa sijaitsivat peräkkäin myös konttoritilat ja asuinhuoneisto. Mukulakivisitä tehty sukkelo uusittiin kiilakivillä 1920-luvun alussa. Muutamaa vuotta myöhemmin suurennettiin kauppaa: myymälätilaa laajennettiin väliseinien poistoilla ja kaksi hirsistä varastoa siirrettiin tontille kaupan sivutoimitiloista. Ensimmäinen kaupparakennus edusti tyyliltään ympäröivää rakennuskantaa; se oli puolitoistakerroksinen pitkänmallinen hirsirakennus, jonka lämmitys tapahtui kolmen tulisijan avulla (kauppa, konttori ja asuintilat). Rakennusta ympäröi joltinenkin puu- ja kasvitarha-alue, joka viittaa siihen, että rakennus on luultavasti alunperin olllut tavallinen asuinrakennus talousrakennuksiensa ympäröimänä. Tonttia ympäröivän puisen aidan edustalla voidaan havaita hevospuomi.

Toiminnan laajentuessa tarvittiin pian uutta liike-, asuin- ja varastointitilaa. Rakennuspiirusehdotus pyydettiin SOK:n rakennusosastolta, sen laati myöhemmin osaston johtajaksi ja päälliköksi noussut Erkki Huttunen 1929. Osuuskaupan hallitus kuitenkin päätyi kompromissiratkaisuun; paikallinen rakennusmestari Kamunen laati piirustukset lisätilasta, myymäln viereistä varastorakennusta laajennettiin ja asuinrakennus korjattiin kaksikerroksiseksi.

1930-luvun alun pulakausi hillitsi uudistuksia, mutta laajentamiseen ryhdyttiin 1931 laman hieman hellittäessä. Vanha päärakennus siirrettiin uuden sokkelin päälle ja korotettiin kaksikerroksiseksi. Uusitun päämymälän ulkoasussa voii löytää eri tyylipiirteitä. 1920-luvun klassisismiin viittaa mm. symmetrinen ja rauhallinen yleisvaikutelma. Taitekatossa on varsin pienet räystäät ja ikkuna-aukot luovat rytmiä pelkistyneeseen ulkoasuun. Oviaukon korostaminen pienellä kolmioalueella tekee huoneistoon juhlavan vaikutelman. Kuusiruutuiset ikkuna yläkerrassa tulivat klassismin kaudella uudelleen muotiin ja empirelle tyypillinen päädyn puolikuuikkuna vaikuttaa paikallisesti suositulta koristeaiheelta. Alakerran suuret ikkunaruudut enteilevät jo fuktionalismin kautta. Rakennus on kokonaisuutena yhdistelmä useista eri tyyleistä, vaikka sillä onkin ehkä tunnusomaisinta klassismi.

Seuraava suurempi uudistus tapahtui, kun toiminnan ja tavaravalikoiman laajeneminen vaati jälleen lisää tilaa. Ostettiin viereinen Orellin kiinteistö, johon perustettiin leipomo ja kahvila (nuorisoseuran ja linja-autoaseman kahvilasssa). Huttusen työparina toiminut arkkitehti Riihimäki suunnitteli lisäksi uuden varastorakennuksen entisten pienten rakennusten tilalle vuonna 1936.

Arkkitehti Larkka SOK:n rakennusosastolta suunnitteli kaupalle vuonna 1930 uuden lisäosan, jonka alin kerros oli varattu myyntitiloiksi ja yläkerta ravintolalle. Työ keskeytyi sodan takia, mutta jatkui taas välirauhan aikana valmistukseen vuonna 1940. Yläkerta oli kokonaan varattu Ravintola Kultakalalle, jonka toiminta alkoikin vilkkaana. Myös vanha kaupparakennus tarvitsi remonttia, joka toteutettiin seuraavana vuonna. Ikkunat uusittiin jälleen koko julkisivulla ja sisäänkäyntejä kauppaan tuli nyt kaksi.

Vuoden 1940 liikerakennus on nyt muodostunut varsin fuktionaaliseksi. Puinen vanha pääkauppa on liitetty muurattuun ja pinnaltaan rapattuun uudisrakennukseen läpi kiinteistän ulottuvalla horisontaalisella koristereunuksella. Kadun puoleiset ikkunat olivat ajan hengen mukaan isot ja vierasmaalaiseen tyyliin (Le Corbusier) viittasivat ikkunoiden ulkopuoliset aurinkosuojat.

Lähes tasakattoinen funkkisrakennus sulautui yllättävän hyvin puiseen vierustoveriinsa, olihan se kuitenkin samassa linjassa ja mittasuhteiltaan ympäristöönsä sopivat. Ikkunauudistus yhdisti myös rakennuksia, uuden rakennuksen isommat ikkuna yläikkunat jatkoivat ristikoristelussaan vanhemman horisontaalista viivaa. Seinällä koreili fuktionalismin tavaramerkki. Ravintola Kultakala oli somistettu neonvalokirjaimin.

SOK:n rakennusosaston arkkitehdeillä oli selvät tavoitteet pyrkiä tarkoituksenmukaisuuteen kauppakiinteistöjen suunnittelussa. Maaseudulla vierasmaalaiseksi koettu fuktionalistinen tyyli aiheutti odoksuntaa, vaikka puhtaus, valoisuus ja käytännölliset järjestelyt saivatkin asiakkailta kiitosta.

Kaupan käynnin vilkastuminen alkoi taas vaatia uusia laajennuksia 1960-luvun kuluessa. Kuntasuunnittelussa oli otettu 1960-luvulla käyttöön rakennuskaavoitus, jonka lupamenettely hidasti jonkin verran uusia rakennussuunnitelmia. SOK:n rakennusosastolla tapahtuneet suunnittelu-uudistukset vaikuttivat myös Kalajoen Osuuskaupan uudisrakentamiseen. Rakennusosaston uudet suunnitteluperiaatteet sisälsivät määrätyt normit uusille tavara-aloille ja myymälöille. Kalajoella tämä näkyi uudisrakennusken samanlaisuuteena muilla paikkakunnilla sijainneiden Sokos-myymälöiden kannsa.

Arkkitehti Rautio suunnitteli Kalajoella kokonaan uuden liikerakennuksen, joka yhteyteen jätettiin olemassa olevasta rakennuskannasta se osa, jota voitiin edelleen soveltaa käyttöön. Varastotilat sijaitsevat nyt saman katon alla kuin varsinainen myymälä. Rakennus valmistui 1967. Kiinteistä on yksikerroksinen, pohjaltaan lähes neliömäinen ”laatikkokauppa”. Ulkoasu on pelkistettu ja mataluudessaan rakennusken horisontaalisuus on erittäin korostunut. Sokos-tavaratalo, nykyinen ( 1998) S-Market, edustaa ympäri maan levinnyttä 1960 ja 1970-luvun kaupparakennustyyliä, jossa paikallisia eroja ei ole nähtävissä.

Funkkiskauppa on liitetty kiinteistöön nykyisen (1998) paperiosaston, joka ei sisätiloiltaan mitenkään eroa muusta kaupasta. Yläkerran ravintola on tyhjillään. Alkuperäinen käytännöllisyyden ida on piilossa täysien tavahyllyjen takana, ikkunat ja entiset oviaukot on peitetty tarroin, joten luonnonvalon tulo kauppaan on estynyt. Vaikutelma on asiakkaille hieman hämmentävä, sisääntuli osastolle tapahtuu kaupan takaosasta alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti.

Ulkoapäin funkkisosa on peitetty maalatulla aaltopelleilleä, joka ei oiken istu kaupan alkuperäiseen luonteeseen. Mittasuhteet näiden kahden osan välill ovat myäs ontuvat, vanha kauppa näyttää kylkiäiseltä ison veljensä rinnalla.

1990-luvulla laajentumista on taas tapahtumassa. Keski-Pohjanmaan Osuuskauppa on saanut vuonna 1998 poikkeusluvan rakentaaa uusi kauppa- ja varastorakennus polttoaineen jakelupisteineen oman ja omistamansa viereisen tontin paikalle. Rakennus on yksikerroksinen ja sijaitsee tontin perällä edessään parkkialue ja takanaan 50 metrin päässä on omakotialue.

Uusi kiinteistö yllättää valtavilla mittasuhteillaan. Rakennus toteuttaa koko maan laajuista S-markettien rakennustapaa, jossa on yleensä vain yksikerroksisen neliön pinta-ala vaihtelee kulloisenkin tarpeen mukaan. Sen sijaan maisema- ja ympäristösuhteita ei oteta suunnittelussa huomioon. Maisevakuvan kannalta on valitettavaa, että uusi rakennus ei sovi ympäröivään rakennuskulttuuriin mittasuhteiltaan eikä muodoiltaan. Myös rakennusmateriaalit poikkeavat ympäristöstään huomattavasti.

Lähdeaineisto Terhi Ojalan proseminaari lopputyö Helsingin avoimessa yliopistossa