tiistai 5. marraskuuta 2013

Kalajoen kirkkojen vaiheet ja aarteet



Kalajoen ensimmäinen kirkko valmistui Tyngälle 1525. Kirkon paikka päätettin vaihtaa 1555, kun eräs tynkäläinen pisti kuoliaaksi kirkkoherran.

Kalajoen toinen kirkkoa rakennettiin Pitkäsenkylän Luutaojan varteen 1556. Se palveli vuoteen 1595.

Kalajoen kolmannen kirkon rakentaminen alkoin 1597 nykyisen terveyskeskuksen läheisyyteen jokitörmälle. Kirkko oli käytössä vuoteen 1636.

Kalajoen neljäs kirkko rakennettiin Junnikkalan mäelle, nykyisen kirkon ja tapulin välimaastoon. Kirkko tuhoutui lahonneena 1770-luvulla.

Kalajoen viides kirkko valmistui edeltäjästään hieman länteen. Suomen sodan aikana peräytyvät joukot polttivat kirkon 6.11.1808.

Kalajoen kuudes kirkko valmistui A.V. Arppen suunnittelemana 1815. Salama poltti kirkon 26.7.1869, mutta tapuli säästyi.

Kalajoen seitsemäs kirkko on F.W. Luchowin suunnittelema ja se valmistui 1879. Kirkko syttyi tuleen jumalanpalveluksen aikana 16.2.1930, mutta tiiliseinät jäivät pystyyn ja suuri osa irtaimistoa pelastui.

Nykyinen Kalajoen kahdeksas kirkko on rakennettu edeltäjänsä tiiliseinien varaan on W.G. Palmiqvistin suunnittelema.



Seurakunnan vanhin esine on hopeinen ehtoolliskalkki 1500-luvun alussa. Ei tiedetä, kuinka se on Kalajoelle joutunut, mutta luultavasti sitä on käytetty Kalajoen ensimmäisen kirkon katolisissa jumalanpalveluksissa. Vanha malja on niin arvokas, ettei se enää ole käytössä. Ehtoolliskalkin kyljessä lukee teksti: ”Kalajoki moder kyrka tilhoörg. Tehkät se minun muistokseni”.


Muitakin melko vanhoja aarteita on säilynyt nykypäivään. Iso ehtoolliskalkki vuodelta 1801 on ollut käytössä siihen saaka kun siirryttiin pikkupikareihin. Vielä samantyyppinen hopeakannu on kaiverrusten mukaan vuodelta 1807.



Seurakunnan hallussa on myös vanha miekka, jonka arvellaan olevan Suomen sodan ajalta eli vuodelta 1808. Miekka on löydetty kalajokisesta pellosta, alunperin niitä oli kaksi, mutta toinen varastettiin 1970-luvulla, kun kirkkoon murtauduttiin. Siksi iäkkäämpiä aarteita säilytetään nykyään tarkemmin. Miekassa näkyy edelleen kahvan koristeet ja veriuurnat. Myös koristetupsu on säilynyt.



1800-luvulta on peräisin myös kovasti käytetyn näköinen matkaehtoollisvälineitä varten valmistettu laukku. Nahasta, puusta ja punaisesta sametista tehdyssä laukussa on paikka ehtoollismaljalle, pienelle viinipullolle ja leipälautaselle. Etenkin ennen kuljetettiin paljon antamassa sairaan ehtoollista.



Monta saarnaa ja virttä on ehtinyt kuulla kirkon alttarilla oleva krusifiksi. Parinkymmenen sentin korkuinen puusta veistetty ja kullastti krusifiksi on 1700-luvulta. Messukasukoita on kaksi ja ne ovat vuodelta 1841, Tuolloin kasukat olivat paljon loisteliaampia, ja näissäkin on käytetty materiaalina samettia ja koristeena kultausompeleita.

1800-luvulta on myös keskikäytävän kynttiläkruunu. Ne on valanut 1820 sieviläinen Topias Erkinpoika Koski. Alttarin ja saarnastuolin kyntteliköt on valanut Helanderin valimo 1800-luvun puolivälin tienoilla.

Kirkon kyljessä seisova tapuli on rakennettu 1815 eli yhtä aikaa Kalajoen kuudennen kirkon kanssa. Tuntematon reisjärvinen mies on tehnyt vaivaisukon, mikä on myös vuodelta 1815. Kirkonkelloja on soitettu 1800-luvun alusta tapulista.



Kirkon saarnastuoli on urheasti säilynyt 1800-luvulta ja pelastunut kahdesta tulipalosta, sekä 1869 ja 1930 roihunneesta kirkkopalosta. Alkuperäisessä asussaan saarnastuoli ei kuitenkaan ole, vaan sitä on entisöity ja sen kuvatkin ovat muuttuneet vuosien varrella. Papin pään päällä liittyvä hopeinen kyyhkynen on myös pelastettu aikanaan liekeiltä.

Alttaritaulu Kristuksen ylösnousemuksesta on Aadolf von Beckerin vuonna 1887 maalaama, ja reunoilla olevat Tuhlaajapojan paluu ja Hyvä paimen ovat vuodelta 1910 T.G.Tuhkasen käsialaa. Nekin saatiin pelastettua tulitalopalosta.


Lähdeaineisto Kalajokiseutu 12.5.2000

Ei kommentteja: