Kalajoen ensimmäinen
kirkko valmistui Tyngälle 1525. Kirkon paikka päätettin vaihtaa
1555, kun eräs tynkäläinen pisti kuoliaaksi kirkkoherran.
Kalajoen toinen kirkkoa
rakennettiin Pitkäsenkylän Luutaojan varteen 1556. Se palveli
vuoteen 1595.
Kalajoen kolmannen kirkon
rakentaminen alkoin 1597 nykyisen terveyskeskuksen läheisyyteen
jokitörmälle. Kirkko oli käytössä vuoteen 1636.
Kalajoen neljäs kirkko
rakennettiin Junnikkalan mäelle, nykyisen kirkon ja tapulin
välimaastoon. Kirkko tuhoutui lahonneena 1770-luvulla.
Kalajoen viides kirkko
valmistui edeltäjästään hieman länteen. Suomen sodan aikana
peräytyvät joukot polttivat kirkon 6.11.1808.
Kalajoen kuudes kirkko
valmistui A.V. Arppen suunnittelemana 1815. Salama poltti kirkon
26.7.1869, mutta tapuli säästyi.
Kalajoen seitsemäs kirkko
on F.W. Luchowin suunnittelema ja se valmistui 1879. Kirkko syttyi
tuleen jumalanpalveluksen aikana 16.2.1930, mutta tiiliseinät jäivät
pystyyn ja suuri osa irtaimistoa pelastui.
Nykyinen Kalajoen
kahdeksas kirkko on rakennettu edeltäjänsä tiiliseinien varaan on
W.G. Palmiqvistin suunnittelema.
Seurakunnan vanhin esine
on hopeinen ehtoolliskalkki 1500-luvun alussa. Ei tiedetä, kuinka se
on Kalajoelle joutunut, mutta luultavasti sitä on käytetty Kalajoen
ensimmäisen kirkon katolisissa jumalanpalveluksissa. Vanha malja on
niin arvokas, ettei se enää ole käytössä. Ehtoolliskalkin
kyljessä lukee teksti: ”Kalajoki moder kyrka tilhoörg. Tehkät se
minun muistokseni”.
Muitakin melko vanhoja
aarteita on säilynyt nykypäivään. Iso ehtoolliskalkki vuodelta
1801 on ollut käytössä siihen saaka kun siirryttiin
pikkupikareihin. Vielä samantyyppinen hopeakannu on kaiverrusten
mukaan vuodelta 1807.
Seurakunnan hallussa on
myös vanha miekka, jonka arvellaan olevan Suomen sodan ajalta eli
vuodelta 1808. Miekka on löydetty kalajokisesta pellosta, alunperin
niitä oli kaksi, mutta toinen varastettiin 1970-luvulla, kun
kirkkoon murtauduttiin. Siksi iäkkäämpiä aarteita säilytetään
nykyään tarkemmin. Miekassa näkyy edelleen kahvan koristeet ja
veriuurnat. Myös koristetupsu on säilynyt.
1800-luvulta on peräisin
myös kovasti käytetyn näköinen matkaehtoollisvälineitä varten
valmistettu laukku. Nahasta, puusta ja punaisesta sametista tehdyssä
laukussa on paikka ehtoollismaljalle, pienelle viinipullolle ja
leipälautaselle. Etenkin ennen kuljetettiin paljon antamassa sairaan
ehtoollista.
Monta saarnaa ja virttä
on ehtinyt kuulla kirkon alttarilla oleva krusifiksi. Parinkymmenen
sentin korkuinen puusta veistetty ja kullastti krusifiksi on
1700-luvulta. Messukasukoita on kaksi ja ne ovat vuodelta 1841,
Tuolloin kasukat olivat paljon loisteliaampia, ja näissäkin on
käytetty materiaalina samettia ja koristeena kultausompeleita.
1800-luvulta on myös
keskikäytävän kynttiläkruunu. Ne on valanut 1820 sieviläinen
Topias Erkinpoika Koski. Alttarin ja saarnastuolin kyntteliköt on
valanut Helanderin valimo 1800-luvun puolivälin tienoilla.
Kirkon kyljessä seisova
tapuli on rakennettu 1815 eli yhtä aikaa Kalajoen kuudennen kirkon
kanssa. Tuntematon reisjärvinen mies on tehnyt vaivaisukon, mikä on
myös vuodelta 1815. Kirkonkelloja on soitettu 1800-luvun alusta
tapulista.
Kirkon saarnastuoli on
urheasti säilynyt 1800-luvulta ja pelastunut kahdesta tulipalosta,
sekä 1869 ja 1930 roihunneesta kirkkopalosta. Alkuperäisessä
asussaan saarnastuoli ei kuitenkaan ole, vaan sitä on entisöity ja
sen kuvatkin ovat muuttuneet vuosien varrella. Papin pään päällä
liittyvä hopeinen kyyhkynen on myös pelastettu aikanaan liekeiltä.
Alttaritaulu Kristuksen
ylösnousemuksesta on Aadolf von Beckerin vuonna 1887 maalaama, ja
reunoilla olevat Tuhlaajapojan paluu ja Hyvä paimen ovat vuodelta
1910 T.G.Tuhkasen käsialaa. Nekin saatiin pelastettua
tulitalopalosta.
Lähdeaineisto
Kalajokiseutu 12.5.2000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti