Kalajoen Osuuskaupan
toiminta tarjoaa mielenkiintoisen tarkastelunäkökulman Kalajoen
taajama-alueen kehityksestä, koska se perustettiin vuosisadan alussa
ja on siitä lähtien käynyt useita erilaisia rakennushistoriallisia
kehitysvaiheita. Kiinteistö sijaitsee keskeisellä paikalla vanhan
taajama-alueen keskipisteessä Saarisillan päässä Kalajoentien ja
Mehtäkyläntien kulmauksessa.
Kalajoen Osuuskauppa
perustettiin 1917 Maalaisseuran aloitteesta. Jäsenet koostuivat
maanviljelijöistä, jotka tahtoivat näin edesauttaa oman
elinkeinonsa kehitystä. Toimintaa ohjaamaan valittiin hallitus ja jo
alusta yhteydet Suomen Osuuskauppojen Keskusliittoon (SOK) olivat
kiinteät. Kulutusosuuskuntien Keskusliike (vuodesta 1967 E-liike)
oli kilpaileva yritys Plassilla.
Pohjankylän Osuuskauppa
aloitti toimintansa Kalajoen Kauppa Osakeyhtiöltä ostamassaan
kiinteistössä jo vuonna 1917. Rakennuksessa sijaitsivat peräkkäin
myös konttoritilat ja asuinhuoneisto. Mukulakivisitä tehty sukkelo
uusittiin kiilakivillä 1920-luvun alussa. Muutamaa vuotta myöhemmin
suurennettiin kauppaa: myymälätilaa laajennettiin väliseinien
poistoilla ja kaksi hirsistä varastoa siirrettiin tontille kaupan
sivutoimitiloista. Ensimmäinen kaupparakennus edusti tyyliltään
ympäröivää rakennuskantaa; se oli puolitoistakerroksinen
pitkänmallinen hirsirakennus, jonka lämmitys tapahtui kolmen
tulisijan avulla (kauppa, konttori ja asuintilat). Rakennusta ympäröi
joltinenkin puu- ja kasvitarha-alue, joka viittaa siihen, että
rakennus on luultavasti alunperin olllut tavallinen asuinrakennus
talousrakennuksiensa ympäröimänä. Tonttia ympäröivän puisen
aidan edustalla voidaan havaita hevospuomi.
Toiminnan laajentuessa
tarvittiin pian uutta liike-, asuin- ja varastointitilaa.
Rakennuspiirusehdotus pyydettiin SOK:n rakennusosastolta, sen laati
myöhemmin osaston johtajaksi ja päälliköksi noussut Erkki
Huttunen 1929. Osuuskaupan hallitus kuitenkin päätyi
kompromissiratkaisuun; paikallinen rakennusmestari Kamunen laati
piirustukset lisätilasta, myymäln viereistä varastorakennusta
laajennettiin ja asuinrakennus korjattiin kaksikerroksiseksi.
1930-luvun alun pulakausi
hillitsi uudistuksia, mutta laajentamiseen ryhdyttiin 1931 laman
hieman hellittäessä. Vanha päärakennus siirrettiin uuden sokkelin
päälle ja korotettiin kaksikerroksiseksi. Uusitun päämymälän
ulkoasussa voii löytää eri tyylipiirteitä. 1920-luvun
klassisismiin viittaa mm. symmetrinen ja rauhallinen yleisvaikutelma.
Taitekatossa on varsin pienet räystäät ja ikkuna-aukot luovat
rytmiä pelkistyneeseen ulkoasuun. Oviaukon korostaminen pienellä
kolmioalueella tekee huoneistoon juhlavan vaikutelman. Kuusiruutuiset
ikkuna yläkerrassa tulivat klassismin kaudella uudelleen muotiin ja
empirelle tyypillinen päädyn puolikuuikkuna vaikuttaa paikallisesti
suositulta koristeaiheelta. Alakerran suuret ikkunaruudut enteilevät
jo fuktionalismin kautta. Rakennus on kokonaisuutena yhdistelmä
useista eri tyyleistä, vaikka sillä onkin ehkä tunnusomaisinta
klassismi.
Seuraava suurempi uudistus
tapahtui, kun toiminnan ja tavaravalikoiman laajeneminen vaati
jälleen lisää tilaa. Ostettiin viereinen Orellin kiinteistö,
johon perustettiin leipomo ja kahvila (nuorisoseuran ja
linja-autoaseman kahvilasssa). Huttusen työparina toiminut
arkkitehti Riihimäki suunnitteli lisäksi uuden varastorakennuksen
entisten pienten rakennusten tilalle vuonna 1936.
Arkkitehti Larkka SOK:n
rakennusosastolta suunnitteli kaupalle vuonna 1930 uuden lisäosan,
jonka alin kerros oli varattu myyntitiloiksi ja yläkerta
ravintolalle. Työ keskeytyi sodan takia, mutta jatkui taas
välirauhan aikana valmistukseen vuonna 1940. Yläkerta oli kokonaan
varattu Ravintola Kultakalalle, jonka toiminta alkoikin vilkkaana.
Myös vanha kaupparakennus tarvitsi remonttia, joka toteutettiin
seuraavana vuonna. Ikkunat uusittiin jälleen koko julkisivulla ja
sisäänkäyntejä kauppaan tuli nyt kaksi.
Vuoden 1940 liikerakennus
on nyt muodostunut varsin fuktionaaliseksi. Puinen vanha pääkauppa
on liitetty muurattuun ja pinnaltaan rapattuun uudisrakennukseen läpi
kiinteistän ulottuvalla horisontaalisella koristereunuksella. Kadun
puoleiset ikkunat olivat ajan hengen mukaan isot ja vierasmaalaiseen
tyyliin (Le Corbusier) viittasivat ikkunoiden ulkopuoliset
aurinkosuojat.
Lähes tasakattoinen
funkkisrakennus sulautui yllättävän hyvin puiseen
vierustoveriinsa, olihan se kuitenkin samassa linjassa ja
mittasuhteiltaan ympäristöönsä sopivat. Ikkunauudistus yhdisti
myös rakennuksia, uuden rakennuksen isommat ikkuna yläikkunat
jatkoivat ristikoristelussaan vanhemman horisontaalista viivaa.
Seinällä koreili fuktionalismin tavaramerkki. Ravintola Kultakala
oli somistettu neonvalokirjaimin.
SOK:n rakennusosaston
arkkitehdeillä oli selvät tavoitteet pyrkiä
tarkoituksenmukaisuuteen kauppakiinteistöjen suunnittelussa.
Maaseudulla vierasmaalaiseksi koettu fuktionalistinen tyyli aiheutti
odoksuntaa, vaikka puhtaus, valoisuus ja käytännölliset
järjestelyt saivatkin asiakkailta kiitosta.
Kaupan käynnin
vilkastuminen alkoi taas vaatia uusia laajennuksia 1960-luvun
kuluessa. Kuntasuunnittelussa oli otettu 1960-luvulla käyttöön
rakennuskaavoitus, jonka lupamenettely hidasti jonkin verran uusia
rakennussuunnitelmia. SOK:n rakennusosastolla tapahtuneet
suunnittelu-uudistukset vaikuttivat myös Kalajoen Osuuskaupan
uudisrakentamiseen. Rakennusosaston uudet suunnitteluperiaatteet
sisälsivät määrätyt normit uusille tavara-aloille ja
myymälöille. Kalajoella tämä näkyi uudisrakennusken
samanlaisuuteena muilla paikkakunnilla sijainneiden Sokos-myymälöiden
kannsa.
Arkkitehti Rautio
suunnitteli Kalajoella kokonaan uuden liikerakennuksen, joka
yhteyteen jätettiin olemassa olevasta rakennuskannasta se osa, jota
voitiin edelleen soveltaa käyttöön. Varastotilat sijaitsevat nyt
saman katon alla kuin varsinainen myymälä. Rakennus valmistui 1967.
Kiinteistä on yksikerroksinen, pohjaltaan lähes neliömäinen
”laatikkokauppa”. Ulkoasu on pelkistettu ja mataluudessaan
rakennusken horisontaalisuus on erittäin korostunut.
Sokos-tavaratalo, nykyinen ( 1998) S-Market, edustaa ympäri maan
levinnyttä 1960 ja 1970-luvun kaupparakennustyyliä, jossa
paikallisia eroja ei ole nähtävissä.
Funkkiskauppa on liitetty
kiinteistöön nykyisen (1998) paperiosaston, joka ei sisätiloiltaan
mitenkään eroa muusta kaupasta. Yläkerran ravintola on tyhjillään.
Alkuperäinen käytännöllisyyden ida on piilossa täysien
tavahyllyjen takana, ikkunat ja entiset oviaukot on peitetty tarroin,
joten luonnonvalon tulo kauppaan on estynyt. Vaikutelma on
asiakkaille hieman hämmentävä, sisääntuli osastolle tapahtuu
kaupan takaosasta alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti.
Ulkoapäin funkkisosa on
peitetty maalatulla aaltopelleilleä, joka ei oiken istu kaupan
alkuperäiseen luonteeseen. Mittasuhteet näiden kahden osan välill
ovat myäs ontuvat, vanha kauppa näyttää kylkiäiseltä ison
veljensä rinnalla.
1990-luvulla laajentumista
on taas tapahtumassa. Keski-Pohjanmaan Osuuskauppa on saanut vuonna
1998 poikkeusluvan rakentaaa uusi kauppa- ja varastorakennus
polttoaineen jakelupisteineen oman ja omistamansa viereisen tontin
paikalle. Rakennus on yksikerroksinen ja sijaitsee tontin perällä
edessään parkkialue ja takanaan 50 metrin päässä on omakotialue.
Uusi kiinteistö yllättää
valtavilla mittasuhteillaan. Rakennus toteuttaa koko maan laajuista
S-markettien rakennustapaa, jossa on yleensä vain yksikerroksisen
neliön pinta-ala vaihtelee kulloisenkin tarpeen mukaan. Sen sijaan
maisema- ja ympäristösuhteita ei oteta suunnittelussa huomioon.
Maisevakuvan kannalta on valitettavaa, että uusi rakennus ei sovi
ympäröivään rakennuskulttuuriin mittasuhteiltaan eikä
muodoiltaan. Myös rakennusmateriaalit poikkeavat ympäristöstään
huomattavasti.
Lähdeaineisto Terhi
Ojalan proseminaari lopputyö Helsingin avoimessa yliopistossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti