Jääkäri Eino Pernun päiväkirja

Jääkäri Eino Pernu

Kalajokisiin jääkäreihin kuulunut Eino Pernu piti Saksan vuosinaan tarkkaa päiväkirjaa, jonka kaikki kolme vihkoa ovat säilyneet hänen suvullaan Helsingissä.

Kalajokisen jääkärin Eino Pernun matka Locktstedtista Riianlahdelle kulku alkukesällä 1916 Lyypekin, Stettinin, Köningbergin (nyk. Kalingrad) ja Tilsitin kautta Mitauhun ja Aa-joelle. Helsingin yliopistossa oikeustieteen opintonsa aloittaneen, mutta pian jääkäriksi lähteneen Eino Pernun päiväkirja kertoo jatkosta seuraavasti.

27.12.Täpäninpäivän (1915) lälkeen lähdin matkalle Saksaa kohden. Oli kylmä ilma 32 miinusta. Ylivieskassa tuli Jalmari mukaan ja saavuttiin Ouluun, missä mentiin Kauralalle ensinnä ja Riekin tavattuamme Piiparisille yöksi.

28.12. Paikallisjunalla läksimme Oulusta Kemiin, missä hiukan aikaa etsittyämme löysimme Oulusta matkustajakodin, jonne mentyämme näytimme isännille merkin ja saimme huoneen, jossa muuan polyteekkari Vegelius asui. Samana iltana lähdimme kaupungista jäälle pyrkimään Ruotsin puolelle, mutta oppaamme olikin erehtynyt ajasta, joten emme häntä tavanneet. (Tämä opas oli muuan saksalaiia upseereita kyydissä ollut mies, jota ajettiin takaa sen jälkeen kun oli keksitty/vangittu junavaunuun setetusta reestä). Meidän täytyi palata takaisin kaupunkiin pienissä ryhmissä, kuten olimme jäälle tulleetkin, tuuli oli kylmä ja vastainen. 

29.12. Jäätä myöten Kemistä Haaparannalle kello 5. Tornionjoen rannalla klo 11. Yö oli pimeä, oli sumua ja vähän satoi luntakin, kumminkin silloin tällöin välkkyi tähtiä. Myötätuuleen astelimme 35 km pitkän taipaleen, kierrellen väliin saarten välitse ja muutaman saaren rannassa leävhsimme kymmenkunta minuuttia, toisen kerran Tornionjoen suussa jäällä. Ruotsalaisia vartijoita oli rajalla, mutta he eivät nähneet meitä. Matka Ruotsin läpi oli aika hauska, vaikka vähän väsyttävä. Ruotsalaiset meitä hyvin uteliaasti katsoivat, Mjölbyssä jouduimme tyttöjen kanssa tekemisiin, joille narrasimme olevamme Venäjältä karanneita unkarilaisia sotavankeja ym.moskaa. Mjölbyssä olimme vähän aikaa hienoissa hotelleissa. Urkkijoita oli pitkin matkaa asemilla ja junassa.''

3.1. 1916 Saavuimme Lockstedtiin. Sassnitzissa olimme yötä muutamassa hotellissa samoin Hamburgissa.

27.1. Keisarin syntymäpäivä. Paraati, saimme lahjoja: tupakkaa,omenoita, keksiä ja parempaa ruokaa.

4.2. Tehty valmistuksia huomenna Runebergin päivänä tapahtuvia urheilukilpailuja varten, Olen 100 m juoksussa.

5.2. Runebergin päivä. Aamusella oli paraati, jolloin muuan kenraali meitä tarksti, sen jälkeen seurasi leikkisota, jossa olin parinkymmen muun pojan kassa lipuilla merkittyä tykistöä suojaamassa. Makasimme ampumaketjussa ja ammuskelimme hyökkääjiä. Tykinlaukausten asemesta ammuuttiin kolme pommia selkämme takana, jotka aika lailla jymähtivät. Lopullisessa hyökkäyksessä me pakenimme. Päivällä puoli kaksi alkaen oli urheilua. Otin osaa 100 metrin juoksuun, mutta en tietenkään päässyt loppuotteluun. Muita urheilulajeja oli köydenveto, 17 km armeijamarssia, 500 m estejuoksua, kranaatinheittoa, takaperin juoksua ym. Katsomossa oli useita ylempiä upseereita rouvineen (pari kenraaliakin) ja Wetterhof, ja soitakin siviilihenkilöit. Soittokunta soitteli marsseja. Illalla saatiin lahjoja, kuten omenoita ym sekä 75 p. Rahaa. Hannila piti illalla esitelmän Runebergistä Suomen sodan kuvaajana puhuen myös siitä merkityksestä mikä sillä on, että olemme nyt vieraalla maalla vietämme Runebergin juhlaa. Illalla saatiin perunoita ja lihaa sekä punssia s.o. Teetä, johon oli jakin sekoitettu.

6.2. Sunnuntai. Palkintojen jako kolmannen komppania pihalla. Kävin kylällä Nikulan, Pulkkisen, Kolehmaisen ja Soderbergin kanssa ilman, että olin saanut lupaa, joka nyt piti saada hauptmannilta. Ikävn puoleista tahtoo elämä olla.

8.2. Ammuimme aamupäivällö ampumaketjussa 20 laukausta rivissä oleviin miehen yläruumista esittäviin maaleihin. Ammun 2 kumoon ja kolmanteenkn osasin. Tulos oli hyvä ja aloin pitä pyssyäni ja ampumataitoani paremmassa arvossa kuin ennen.

12.2. Illalla olimme kantiinissa, joimme biriä ja lauloimme, ilta kului hauskasti.

19.2. Prufung A luokkaan pääsemiseksi. Pääsimme helpolla. Majuri tarkasti.

9.3. Tänne Locktedtiin saapui pari herraa Helsingistä, von Bonsdorff ja jokin muu herra (Sario). He tarkastivat yhdessä majurin kanssa meidän joukkoamme. Sen verran voin heitä nähdä ”stillgestandissa” seisoessani ja majuriin katsoessani, näyttivät he väliin liikuttuneiltä kulkiessaan rintamamme ohi Maamme-laulua soitettaessa. Paraatimarssi sujui meiltä erinomaisesti.

2.5. Meidät vihodinkin mobilisoitiin, silloin me hurrattiin. Soittokunta soitti illasalla.

23.5. Lähtöä oli odotettu ja valmistettu koko kuukausi. Eilen oli viimeiset suuret valmistukset, jolloin annettiin rautaiset annokset ja kuolinlappu sekä paljon ”liebesgabenia”. Tänään oli täysi tornisteri selässä 15 km marssi ja taisteluharjoitus, jonka jälkeen vapaaherra Bonsdorff puhui saksaksi, suomeksi ja ruotsiksi,lausuen, että me osa maamme nuorisosta, jotka olemme puettuna saksalaiseen sotilaspukuun olle sen turva ja pelastus, kunhan vain jaksamme ja tahdomme täyttäää raskaan tehtävämme ja tuotamme Suomelle kunniaa, sillä meidän ainoa ystävämme on suuri Saksan valtakunta. ”Pojat, jääkärit,Herra varjelkoon teitä”, lausui hän lopuksi ja ehdotti 3. kertaa eläköönhuudon Suomelle ja lopuksi Maamme-laulun. Lopuksi oli paraati.

6.6.1916 Aamusella tarkasti meidän eversti, jonka rykmenttiin tulemme kuulumaan. Hän piti meille (saksan kielellä) puheen, lausuen että hän toivoo meidän taistelevan samalla tavalla kuin saksalaiset. 

9.6. Aamulla klo 5 lähdimme Tittelmundesta sodan hävittämien seutujen kautta, jossa oli vähän väliä juoksuhautoja ja majoituttiin noin 13 km päässä kentälle, muutaman kanttiinin lähelle. Matkalla näimme ilmailijoita, joista yhtä venäläistä ammuttiin.

10.6. Klo 2 tiennoissa ajettiin miehet ulos teltoista. Satoi ja hämärsi hyvän joukon. Minua nukutti ja olin märkänä kun alkuyön nukuin ulkona, siksi kunnes sade minut herätti. Matka tuntui raskaalta marssia ( 7km). Rintamalle saavuimme 6 a 7 aamulla. Äkkiä olimme tottuneet asemissa elämään.

11.6. Ryssät ja saksalaiset ovat ampuneet kovasti tykeillä. Olemme aina vähän päästä olleet understandeissa. Pommeja putosi hyvin lähelle.

12.6. Yöllä olin ”horchpostissa”. Ryssät ampuivat vähän, tuli turha alarmi.

13.6. Yöllä horchpostissa ryssät ampuivat meitä ja heittivät käsipommeja. Kuulat vinkuivat korvissa. Vasemmala kovat taistelut. Tykit ulvoivat ja konekiväärit ampuivat niinkuin moottorit olisivat käyneet. Kome yö muuten, vaikka ilkeiltä tuntui kulain ja pommin sirujen vonkuna.

14.6.Venäläisten asemia pommitettiin kovasti sekä kymmenillä tykeillä että kivääreillä. Karkulaisten sanotaan ilmoittaneen, että evnäläiset menettivät 140 kuollutta ja kolmattasataa haavoittunutta.

16.6. Satanut koko päivän. Vaatteer ovat läpimärät, asuntomme katto vuotaa, valvoa pitää koko yö, odotetaan venäläisten hyökkäystä.

19.6. Venäläinen lentokone heitti pommeja asemiimme. Muuan pommi putosi 30-40 metriä minusta, noin 10 metriä muutamista pojista. Ei tullut mitään vahinkoa, kun pommi sattui pehmeään maahan.

23.6. Juhannuksen kunniaksi on puhdistettu mökki ja kannettu koivuja sen eteen. Kaasualarmi illalla, tavallinen alarmi aamulla. Kaunis päivä on taasen pitkästä aikaa. Tykeillä on ammutt aikalailla molemmin puolin. Illalla menen ”Hochpostiin” siihen aikaan kuin kotona ehkä sytytetaan juhannuskokkoja.

25.6. Pari miestä meidän komppaniasta on karannut venäläisten puolelle ja illalla het näimme seuraukset. Kello 10 aikaan alkoivat ryssät kovan tykkitulen meitä vastaan. Kun ensimmäiset schrapneilit ja granaatit lensivät ja räjähtelivät, sieppasimme heti kiväärimme ja juoksimme understandiin kiroten karkureita, joiden aikaansaam tämä oli. Kovaa pommitusta kesti 11 paikoille, jolloin saksalaiset alkoivat vastata. Koko yön olemme viettäneet valveilla, nukkuen kivääei vieressä ja syöden leipää sekä juustoa, jota jaettiin.

26.6. Kuuma ja kaunis päivä. Olemme kaikki valveilla. Miehet nukkuvat pitkien varustukisen vartta. Kolmannesta komppaniasta kuollut eilen yksi mies ( rinta ja vatsa mennyt halki) ja kaksi on haavoittunut. ! Komppaniassa yksi mies kuuluu haavoittuneen. Ryssät ampuivat äsken mina pääni ohitse kun nousin kiikaroimaan heihin päin. Nuorempi Laakso, sukulaiseni on haavoittunut.

5.7. Sain terveisiä kotoa (Ilmari Pohjanpalo oli kirjoittanut Nestolle) Tuntui tavattoman hauskalta nähdä, että kotona voidaan hyvin. Meistä oikealle ovat ryssät hyökänneet iltapäivällä.

19.7. Sunnunstaista saakka !16.p) on meistä oikealla ollut kovia taisteluita jatkuen vieläkin. Tykit ovat ampuneet niin, että maa on tärissyt. Ilmailijat ovat olleet molemmin puolin toiminnassa. Venäläiset ovat valonheittäjilä valaisseet taivasta ja sitä on ollut hauska katsella samalla kun tykin laukaukset ja ukkosen salamat valaisevat taivaanrantaa.

25.7. Yöllä klo 12 aikaan Lundberg minun käskien tulla stellungiin. Tullin kivääri kädessä ulos ja siellä sain kuulla, että patrulli on taistelussa ja pelättiin heidän joutuneen vangiksi, koska kuului avunhuutoja. Kaikki olivat hyvin kiihdyksissään ja miehet tahtoivat ilman käskyä mennä heitä auttamaan. Jonkin ajan kuluttua kuulimme kumminkin, että patrullissa olijvat olivat tulleet rakaisin ja heistä neljä oli haavoittunut. Ryssät olivat väijyneet heitä muutaman kannon luonna ojassa ja poikain päästyä 10-15 metrin päähän ampuivat yhteislaukauksen haavoittaen Veijolaa, Svanströmi. Malkamäkeä jalkaan ja Meliniä käteen. Pojat, vaikka yöötettyinä, ampuivat kovasti takaisin ja heittivät kolme käsigranaattia ajaen paljon lukuisammat ryssät hyppyyn sekä tappaen ja haavoittean heistä useita.

1.8. Olin lääkärin luona ja sain tietää, että minulla on sydäntauti, niinkuin kauan olen jo pelännytkin. Olen sen saanut varmasti kovasta tukinkannosta.

16.8. Eilen kuoli toisesta komppaniasta yksi poika granaatista ja yöllä klo 12 haavoittui yksi poika III kompanian kiväärin kuulasta. Juuri silloin vaihdoimme vahtia kun tämä tapahtui.

23.8. Tänä iltana lähdemme pois asemistamma Missen rannalta. Saimme tietää sen vasta tänään puolen päivän aikoihin. Emme tiedä minne menemme, ehkä taisteluun, mutta kaikki ovat iloisia taasen vaihtelusta. Kuljimme Mitaun kautta Tuckumiin, joka näytti olevan pienen puoleinen matala kaupunki korkealla mäellä joen varrella. Joitain sieviä taloja oli samoin kuin puistojakn, asukkaista näkyi pääkaduilla vain joitakin ukkoja ja akkoja. Illalla olin Pahikkalan Jalmarin kanssa kaupungilla, kävimme eräässä kahvilassa. Joimme kahvia, jota tuotiin isoilla mukeilla, Sen jälkeen kävimme Jalmarin kanssa muutamassa kapakassa ja ostimme pullon viiniä. Illalla aika iloinen elämä kortteerissamme entisessä tyttökoulussa, kun kaikki olivat hyvällä päällä.

12.9.1916 Tänään on ollut kaunis ja kirkas päivä. Olemme laitelleet takkaa kellariimme, jossa öisin alkaa olla jo kovin kylmä. Öisin olemme olleet töissä merenrannalla 4,5 km täältä Kneisesta; on olut kauniita ja valoisia kuutamoita ja meri on väliin ollut valkoisen tuulella, toisinaan taasen aivan tyvenenä. Nyt keittelemme nuotiolla perunoita, jota äsken varastimme ollessamme perunoita kuorimassa keittiössä. 

14.9.Olemme taasa uudessa paikassa merenrannalla stellungissa rintama merelle päin. Juoksuhauta on kaivettu rannikon suuntaan kulkemaan kankaaseen, samoinkuin syvät understandtkin. Metsä on komeaa männikköä ja petäjikköä. Noin 20 m juoksuhaudasta leviää aava ulappa ja meri kohisee, niinkuin ennen kotiseudulla Kalajoella. Kotona on nyt Idan päivä, äidin nimipäivä. Ryssän kuula vinkaisi ilkeästi sattuessaan kanervikkoon tullen takaapäin.

22.9. Abenbrodtin mukana saimme suomalaisia Fennia-paperosseja 2 kpl mieheen. Miten lienevät tänne joutuneet, vaikka osan tietenkin saksalaiset tapansa mukaan ovat varastaneet. Yöllä oli kovin kylmä, aamusella pakotti jalkoja, joihin on reumatismi jo iskenyt. Kenttäuunissa pidämme öisin tulta ja keittelemme pimeässä maggia tai kahvia, kun ei saa kynttilöitä edes Tuckmannistakaan, mutta ehkä Libausta saadaan, josta on tilattu.

25.9. Maanatai. Lauantain kävin Forsman stellungissa ja toi hyvin suuria uutisia. Pohjanpalon Ilmarin pitäisi olla Lockstedtissa, mikä oli yllätys minulle.

26.9. Eilen kävi Österman meidän luonamme mukanansa julistus, jonka majuri oli antanut poikain valitusten takia. Majuri oli kuullut, mutta muutamat suomalaise tahtoivat frontin taakse, jolloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin hajottaa tämä ainoa suomalainen pataljoona. Samalla hän huomauttaa, ettei Saksan joukkoissa tule ikinä kysymykseen, että joukko vaatii paikkaa frontin takana ja korostaa, että monet saksalaiset ovat olleet jo vuosia rintamalla, suomalaiset vasta neljättä kuukautta,, eikä kaatuneitakaan ole kuin seitsemän. Me annoimme vastaukseksi, että jäämme ennenkuin tahdomme palajoonan hajoitusta.Mutta kun illalla kävimme Laitin kanssa stellungissa, niin siellä olivat mielet hyvin ristiriitaiset. Häpeällistä on, jos pataljoonamme hajoitetaan ja saksalaiset upseerit saavat käsityksen, että me pelkäämme. Mutta paha on sekin, jos täällä pitää miesten olla ja kuolla, joille usealle on Suomessa sanottu, ettei käytettäisi muualla kuin Suomessa.

3.10. Eilen illalla sain kortin Yrjöltä, joka on Lockstedtissa. Se tuntui hauskalta, mutta myös ikävältä, sillä veljeni on liian nuori näin raskaaseen ja vaaralliseen hommaan.

20.10. Matkustimme koko eilisen päivän urlaubilaisten junalla, jonka lähtiessä torvisoittokunta soitti asemalla. Pidimme hauskaa junassa, ehkä liiankin hauskalle tuulelle sai meidät viini. Berliiniin saavuime kello puoli kahdensan aamulla. Päivällä hakiessamme tavaroita, tapasin Mausin Vaasasta. Hän kysyi mistä oli kotoisin, ruotsiksi ja minä sanoin olevani Kalajoelta, jolloin hän sanoi, että hän ollut Kalajoella usein ja hänellä on tuttuja siellä.

25.11. Saavuimme eilen iltapäivällä Lockstedtiin Berliinistä, matka oli ikävän puoleista ja väsyttävää, maisematkin nyt syksyllä hyvin autioita niittyjä ja huonoa metsää.

26.11. Sunnuntai. Tänään kello 12 lähdimme Yrjön ja Nestorin kanssa Lockstedtista Hamburgiin. Nyt olen paraikaa asunnossamme hienossa huoneessa, josta maksame markan vuorokaudessa miestä kohti. Olemme syöneet Soldaten Rast`ssa soppaa ja leipää, se maksoi 30 pfenningiä, siis tavattoman halpaa. Samoin oleem olleet Felbesin kahvilassa bieriä juomassa ja kuuntelmassa laulua ja soittoa sekä tyttöjä.

5.12. Eilen saavuimme taasen Berliiniin Hamburgista. Mita Hamburgin matkaan tulee, niin se oli aika mukava ja huvittavakin. Ensin siellä oli Ilmari Pohjanpalo ja Yrjökin ja heidän kanssaan kulettiin ymEpäri kaupunkia kahvilasta toiseen etupäässä, samoin kävimme valokuvassa. Poikain lähdettyä keskiviikkona pois, kuljimme Nestorin kanssa taas kahden. Merimieslähetyksen vahtimestari Isakssonin luona tapasimme monenlaista : jääkäreitä, oli naisia, olisi siviilitöissä olevia meidän poikia, tapasin sisareni Tyynen entisiä luokkatoverin Kavosenkin, vaan joka sydäntaudin takia on joutunut pois patajoonastamme ja ollut sitten muutamssa pappilassa ja Hamburgissa. Muuten olivat ne pojat, joiden sairauden takia olivat viedyt siviilitöihin, saaneet Etelä-Saksassa kokea hyvinkin huonoa kohtelua, ollessan jollakin suurella maatilalla töissä sotavankien kanssa.

8.12. Matkalla rintamalle. Saavumme kohta Mitauhin, kello on 9 paikkeilla illalla ja matka alkaa olla jo oikein hirvittää, kun ei ole enää ede konjakin höyryäkään päässä ja saa lopun yötä kylmässä odotussalissa ja vaunussa kävistellä.

16.12. Eilen puolen päivän tienoissa saavuimme Libauhun garnisoniin ja asumme nyt suuressa ”Baijerilaisessa kasarmissa” koko pataljoona. Olen katsellut sekä tänään iltasella että eilen kaupunkia, joka on puolikomea, toisinpaikoin varmaan kesällä kaunistakin, merenrannalla kuin on isoja puistokatuja ja puistoja. Toiset kadut taasen ovat mutkikkaita osaksi ja eivät erityisen hauskan näköisiä.

24.12. On sunnuntai ja samalla jouluaatto. Muistuupa mieleen monet entiset joulut valmistuksineen. Kävin eilen joulun kunniaksi saunassa, kenties parin kuukauden kuluttua taasen sitten, kuin viimeksi oikein saunoin, Muuten on valmistuksia tehtytäälllä kasamissamme; koristettu 3 joulukuusta, naulattu oksia seiniin samoin kuin papreitakin, kannettu 2 oluttynnyriä sisälle ym.

26.12. Tapaninpäivän aamu; on vuosi kulunut siitä kun olin kotona viimeisen päivän. Tämä vuosi on ollut vaihtelevaista elämässäni, eniten nähnyt maailmaa monelta puolelta, eniten kumminkin ehkä kovalta puolelta; monasti on ollut nälkä, monasti on ollut kylmä; ilman että on saanut syödä ja lämmitellä. Useasti on ollu mitä suurin väsymys, jota ei olisi luullut jaksavan kenenkään, mutta niin on vain mennyt aika eteenpäin ja ei vielä kaduta tämä vuosi ollenkaan.

12.1.1917 Taas olemme frontilla, vaikka reservinä. Tämän kuun 5.pnä piti majuri Bayer meille eroajaispuheen ja sen kunniaksi saimme vapaapäivän, mutta puolenpäivän aikaan tulikin alarmi ja kello puoli viisi lähdimme asemalle. Tuckumiin tulimme aamusella, yö oli kylmä härkävaunussa. Kello 1 yöllä taasen alarmi Tuckumissa, astuimme junaan ja astuimme Mitaun ja Tuckumin välillä ulos aamulla 7-8 aikaan ja aloimme marssia kohti rintamaa, missä ryssät olivat hyökänneet. Matkalla tuotiin haavottuneita ja kuolleita vastaamme. Illalla marssimme Aa-joen yli luotisuihkussa, yksi mies haavoittui kolmannesta kompaniasta, 1 mies sai manttelin läpi kuulan. Minulla meni jalkain välistä kuula. Puolisääreen kahlasimme vedessä ehkä noin 10 asteen pakkasessa. Kurjaa oli! Marssimme ehkä syömättä 30 km sinä päivänä. Mikkonen Kalajoelta sai surmansa graanatista samana iltana; hän kuului pioneerikomppaniaan.

19.1.1917 Olemme nyt Mitaussa ja asumme muutamassa isossa koulurakennuksessa. Toissa yönä olimme kenttävahdissa. Kylmä oli emmekä nukkuneet ollenkaan. Ryssäkin ampui muutamia graanaatteja lähellemme maantielle, osoitellen pitkää siltaa, jonka päässä melkein seisoimme. Kiivas ratrullikahakka oli myös yöllä. Pakkasta ehkä oli 25 astetta.

Mitaussa perustettiin meidän joukosamme hiihtäjäjoukko, johon otettiin 100 miestä joka komppaniasta, lisäksi konekivääreitä. Meidän tuli hyökätä eteenpäin saksalaisten raivaamasta aukosta. Mitausta lähtiessämme ampui 1 komppanian oberzugfuhrer Ståhlberg yhden miehen, joka kieltäytyi lähtemästä.

( Jääkärikauden ikäviin muistoihin kuuluu esimiesasemassa olleen suomalaisen Armas Ståhlbergin toteuttama jääkäri Sven Saarikosken – joka kieltäytyi lähtemästä hyökkäykseen – teloitus tammikuussa 1917. Ilmari Turja kirjoitti siitä 1980-luvun alussa näytelmän ”Jääkäri Ståhl”. Lähellä ollut kalajokinen Eino Pernu mainitsee asiasta lyhyesti päiväkirjassaan 19.1.1917). 

4.2.Sunnuntai Kirkas päivä, asumme nyt lämpimässä mökissä. Ankaria tytkistötaistaluja on ollut useampina päivinä. Kuolleita ovat metsät täynnä, ne eivät ole hauskan näköisiä jäätyneinä ja ryöstettyinä.

13.2. Lauantaipäivä ja olimme työssä, ja sieltä palatessani tapasin veljeni Yrjön ja Ilmari Pohjanpalon, jotka olivat saapuneet Munsterista.

18.3. Sunnuntai, Loppuviikolla alkoi kiertää hurjia huhuja vallakumouksesta Venäjällä ja vaikka en alussa niitä uskonutkaan, niin näyttää niissä olevan kumminkin perää. Tämähän lisää taase meissä innostusta kokolailla ja varmaan ehkä tulee meillekin äkkiä muutos, jos asiat rupeavat menemään toivottuun suuntaan Venäjällä ja Suomessa.

27.3. Saavuimme Libauhun, missä kevät on paljon pitemmällä kuin Tuckumissa, johtune kaiketi meren läheisyydestä.

29.3. Kuulin Laitilta , joka palasi ”Urlaubilta”, että minunkin nimeni on ryssäin kirjoissa ja että he ovat kuuluttaneet perään. Hyvä ei siis ole Suomeen mennä. Venäjän vallankumous meitä ensin innosti, mutta nyt emme enää luota siihen enempää mitä näytetään Suomessakaan luotettavan.

30.3. Harjoiteltu paraatia aamulla. Kenttä on tavattoman märkä, niin että saappaat olivat täynnä vettä.

6.4. Pitkäperjantai. Nyt on alettu ehkä tositeolla ajatella menoa Suomeen. On alettu opettaa joka miesta aliupseerin tehtäviin äkseerettaissa, samaten on jaettu komppania osiin kiväärejä varten, pieneeritöitä varten, sähköttäjiksi y.m.

9.4. Köyhänä kuin kirkon rotta on täyttynyt viettää nämä juhlapyhät ja muistella miten ennen, ja nytkin taasen Suomessa syötiin.

14.4. Toissapäivänä saime lunnasrahoja 2:70 Rmk sitä ansiosta että olimme mukana Aa-joen taisteluissa. Hyväähän se raha tekikin, vaikka minulta meni heti ensimmäisenä päivänä kaikki, kuin söin Soldatenheimissa ja oli kahvilassa.

2.5. Luin Svenska Dagbladetista Suomen Senaatin puheenjohtajan Oskari Tokoion puheen, jossa hän lausuu Suomen itsenäisyyden olevan parhaan ratkaisun Suomen kysymykselle. Tämä puhe innostutti mieliä.

25.5. Perjantainpäivä. Kello 6. aamusella valmistauduimme pataljoooonan harjoituksiin. Eilen laitoimme Matille kirjeen kotia, joka joutunee juhannuksen tienoilla.

27.5. Ensimmäinen helluntaipyhä. On jo aivan kesäinen ilma, lämmin ja kirkas ekä puutu mitään muuta kuin ruokaa enemmän ja vähän rahaa, jotta elämä olsi kutakuinkin hyvästi. Mutta ruokakysymys on ollut tänä keväänä erikoisen kipeänä asiakan, jopa niin että voi sanoa, jotta ne kymmenet sairaustapaukset, kuten malaria ym. johtuvat huonnosta ja riittämättömästä ravinnnosta, kuten lääkäritkin ovat selittäneet. Ja ampuihan muuan III komppanian poika itsensä, kun ei enää halunnut kärsiä enempää. Iltapäivällä olimme Yrjän, Ilmarin ja Kailan Aunon kanssa katsomassa bayrsilaisten infanteristien ja marinein välistä potkupallokilpailua. Marinit voittivat.

29.5. Ihana päivä. Meri on aivan tyyni, oikealla pohjoisessa on Libaun satama ja sen edustalla on useita laivoja liikkeellä.

31.5. Vuosijuhla pataljoonalla siitä, kun lähdettiin Lockstedtista. Aamupäivällä paraati, jossa joukkoa taraksti Libaun kuvernööri.

3.6. Sunnuntai. Taasen oli paraati ja meitä tarkasti hänen kuninkaallinen korekutensa Preussin prinssi Heinrich, keisarin veli. Prinssi oli vanha mies, kasvot laihat, ryppyiset, viikset harmahtavat. Mukana oli muun muassa oluttynnörin näköinen mies, pien mutta vatsa kauhea.

24.6. Juhannuspäivä. Voin mainita, että talvella ajattelin, kunhan tässä Juhannuksessa eletään, niin kyllä kaiketi sitä jo näkee mitä tästä kaikesta tulee, nyt on mennyt toivo sodan päättymisestä melkein ensi juhannukseen.

30.6l Pataljoonassa ovat mielet taas levottomia niinkuin usein jo ennenkin ja siihen on taasen erikoiset syyt olemassa: esimerkiksi täysi aktiivinen toiminta Suomessa ja täällä (aseiden vienti Suomeen, komennuskuntien lähettäminen, agitationi ja meikäläsiten parempi opetus järjestämällä uudestaan pataljoona).

7.7. Tätä nykyä on pataljoonalla ulosmenokielto, koska muka pataljoonasta on 67 % malarian saastuttamia ja lisäksi 30 % pitäisi olla tuperkelin saastuttamia.

19.7. Luutnantti Koennecke puheli asemastamme ja myönsi, että olo täällä Libaussa ja ikuinen harjoitteleminen tuntuu hullutukselta, kuin paras aika menee hukkaan, mutta ei auta, odottaa täytyy asian kehitystä Suomessa. Kyllästyminen onkin yleistä. 

24.7.1917 Muistettava päivä, sillä Hauptm. Ausfeld on tullut takaisin Berliinistä ja puheli kentällä aivan suoraan Suomeen menosta ja valmistuksista, sekä kehoitti ennen kaikkea varomaan urkkijoita. Tässä oli ensi kerta, kun joku upseeri puhuu miehille Suomeen menosta tosissaan. 

29.7. Taaskin uusia kursseja ja minä olen nyt konekiväärikursseilla. Huomattava on kyllä se että komppaniat on jaettu maakuntain mukaan osastoihin. Kuulun veljeni Yrjön kanssa ”Pohjoispohjalaisiin”. Pohjalaisia on komppaniassamme yhtä paljon kuin muita yhteensä.

8.8. Suomeen menoa näytettään hommaavan yhä edelleen, niinpä viime viikolla komennettiin noin toistakymmentä miestä komppaniasta ja eilen 5 miestä kppn. Täysissä kenttävarustuksissa, ei tiedetä kumminkaan minne. Kasarmin porttia vastapäätä olevasta kauppakojusta ajoi Hauptmannimme pois juutalaisen, joka koetti udella minne nämä komennetut menivät ja kohta tämä juutalainen vangittiinkin spionina.

5.9. Kuulimme huhun, joka heti varmistui, että Riga on valloitettu t.k. 3. päivänä. Libaussa oli paikoin lippuja ja ilo suuri, paitsi venäläisten ja lättiläisten kesken, joiden sanottiin itkeneen.

24.10. Äkisti on kulunut kesä ja on syksy täällä Libaussa, huolimatta siitä, että aika tuntuu usein hyvin ikävältä, mutta syy on kait siinä, että huolimatta yksitoikkoisesta sotilaselämästä, ulkomaiset tapaukset ovat kiinnittäneet niin mielemme, että olemme unohtaneet kaiken muun.

28.10. Sunnuntaipäivä, jolloin minä sain arvon ylennyksen, joten olen nyt ”Hilfsgruppenfuhrer”.

1.11. Minut ja Yrjö siirrettiin tänään 1 konekiväärikomppaniaan, Muutto tuli vähän odottamatta, vaikka ensimmäisen tiedon siitä sain Forsmannilta, joka lupasi leipäpalasta tai muutamia keitettyjä perunoita vastaan sanoa minulle jotain, joka minua ja velimiestä koskee. Muutto komppaniasta on minulle samantekevää.

11.11.Vuosi on kulunut siitä kun rintamalla olin vaarallisessa patrullissa. Kuka olisi uskonut, että sota kestää näin kauan. Viimenkin pääsee siviiliin patajoonastamme ainakin osa ja olen miettinyt, lähdenkö vai jäänkä tänne. Tänne jääville luvataan parempi palkka ja asunto, mutta luottamus on mennyt näihin hommiin.

5.12. Välirauha on tehty Venäjän ja Saksan välillä. Meidän jääkärien aika on luultavasti mennyt.

9.12. Toinen adventtisunnuntai, jolloin olimme iltapäivällä kirkossa. Siellä lauloi jääkäreistä ja kaupungin naisista kokoonpantu sekakuoro ”Hoosiannaa” suomeksi. Hauska oli kuulla etenkin naisääniä, vaikkakin ne olivat heikkoja verrattuna miesääniin.

16.12. Taasen on huhuja meidän lähdöstä Suomeen. Sanotaan sieltä tulleen käskyn lähteä joulun jälkeen ja olen kuullut erikoisia suunnitelmia maihinnousua varten, mutta kukaan ei enää luota mihinkään, toivotaan vaan, että ”irti päästäs tästä hommasta”. Joulu tulee, ikävää on, ilman rahaa, entisiä joulun iloja.

24.12. Jouluaatto ja olimme laittaneet asunnostamme juhlahuonetta, se on: olemme lykänneet sänkyjä kasaan ja eroittaneet ne suurilla peitteillä muusta huoneesta ja samalla pesseet pöydät, penkit ja lattiat. Eilen sain kotoa Matilta kirjeen, Yrjö sai kortin ja minä vielä sanomalehtiä. Olen tavattoman hyvilläni, kun taasen kuuli kotoa jotain.

18.1. 1918 Eilen aamulla kuuden aikoihin tulimme Yrjön kanssa lomalta Berliinistä taasen tänne Libauhun ja nyt minä olen tallivahdinhaltija; Yrjä taasen vahtimiehenä. Loma Berliinissä oli hauskaa niin hyvin kuin vähillä rahoilla suinkin voi toivoa. Sillä pääasiana pidän minä, kun saa joskus elää ihmisten tavalla ja olla huoletonna välittämättä virasta ja ”dienstistä”. Berliinissä kuleskelimme kahden Yrjön kanssa useissa paikoissa, kuten: Siegesaaleilla ja Hinderburgin patsaalla ja Siegesaulessa. Kävimme myös Zeughausissa, missä on tavattomattomasti nähtävyyksiä; vanhoja aseita, lippuja, sota-aseita, sotilaita täysissä varustuksissa ritariajalta nykypäivään saakka.

Uudenvuoden aikaan vietimme muutamassa Winterfeld-kahvilassa; siellä oli aika remu! Mainittava viinitupa oli zum Groten Gottlich. Aika kului nopeaan, vähän liian nopeaan ja tuntui tavattoman ikävältä lähteä pois viime päivinä. Rahaa olimme odotelleet kotoa, mutta ei kuulunut. Tulimme toimeen kumminkin loppuun saakka. Urlaubilla ollessamme tunnustivat Ruotsi ja Saksa Suomen itsenäisyyden.

20.1. Täällä Libaussa on väliin talvi, väliin sataa vettä. Rautatieonnettomuuksia on tapahtunut. Sanotaan 12 meikäläisen saaneen surmansa Osnabruckissa ja pari poikaa on ollut mukana Insterburgissa, missä on kuollut paljon saksalaisia.

5.2. Runebergin päivä ja vapaapäivä. Olen ollut niin kuin kaikki muutkin täällä aivan kuin hiilillä näinä päivinä, aina siitä lähtien kun alkoi kuulua taisteluista Suomessa, kaiket päivät olemme kiroilleet, miksi emme me ole siellä, mikä on syynä, että ollaan täällä, aina vain täällä häpeällisesti maaten? Stabissa on poikia käynyt uhkauksilla ja pyynnöillä, saadakseen herrat toimeen ja nytkait onkin jo tieto siitä, milloin ja miten lähdetään, vaikkei pataljoona sitä vielä tiedä.

17.2. Kaunis yö laivalla. Olemme matkalla Suomeen ja makaamme ankkurissa luullakseni Gotlannin eteläkäressä ruotsalainen torpedovene vieressämme. Lähdimme matkaan 14 p. vasten yöllä puoli neljä karasmista Libausta. Libaun talvisatamasta lähdettiin kello 2 aikoihin päivällä. Saattamassa olivat pataljoonamme upseerit, jotka jäivät ikäviinsä rannalle, siltä näytti.

Kulimme pitkin rannikkoa etelään ja länteen, vasta viime yönä Ruotsin puolelle Ölannin kohdalla, missä ajoimme Kalmarin salmen ja laskimme ankkurin. Vähän päästä tuli ruotsalainen torpeedovene meitä tarkastamaan ja siltä kuulimme, että ryssätkin ovat meitä hakeneet Murtajan ja sotalaivan kanssa.

Lädeaineisto Lauri Järvisen kirjoitukset Kalajokiseutulehdessä 21.3., 28.3., 4.4. ja 18.4. ja 25.4.1998