Aate Juola
Oli
elokuun 25.päivä 1941. Lähdimme Silanderin Matin ja Tavastin Antin
kanssa saunaan, keitimme perunat ja menimme kolme miehen kuoppaan.
Kuulimme, että joukkueen johtaja käskettiin pataljoonan
puhuhutteluun. Arvasimme, että lähtö tuli. Mannisen Ilmari sanoi:
”Tämä on huono reissu”. Minäkin varasin reppuun kaikkai
tavarani, pakin päällimmäiseksi. Palasin vielä takaisin ja poltin
kirjeet takataskustani. Meidät oli alistettu sieviläisen kompanian
joukkoon. Menimme Lamminselässä joen yli. Sieviläiset menivät
hurratten poltetun sillan yli, missä vielä palkit olivat
paikallaan.
Menimme
Männistön Sulon kanssa Pst-kivääri mukana. Vastaamme tli
konekivääritulta niin, että hiekka meni silmiin. Ratsumestari
Eerola, pataljooan komentaja, kehotti siirtämään kiväärin niin,
että tankki näkyi. Mannisen Ilmari piti perästä ja minä piipusta
ja olimme tankkiin selin. Se alkoi ampu minkä kerkes, Minulle tuli
osumia kasvoihin.
Ilmari
meni tajuttomaksi. En tajunnut tapahtumia. Tuntui, kuin alkaisin
vajota maan elle. Männistön Sulo tuli ja sanoi: ”Nyt Aate meni”.
Hyppäsin pystyyn ja otin kiinni leuastani. Mielessä välähti, että
sehän kalisee kuin hylkeen pää keitettäessä. En hoksannut katsoa
peilistä, joka oli rintataskussa, Lähdin kävelemään. Silanderin
Matille toiset huusivat, että ota Aate kiinni. Olin menossa
tiellepäin. Annoin Matille ensiapusiteenn rintataskusta, Matin
sitominen ei tahtonut onnistua, oli niin hermostunut, Hän toi minut
JSP:lle. Hän haki teltasta reppuni. Yksi haavoittunut oli tuotu
ennen mina. Kaikkiaan haavoittui 23 miestä, minä ainoa kalajokinen.
JSP:llä tohtori Kiiskinen sitoi ja antoi morfiinipistokset. Illan
pimennyttyä linja-auto tuli hakemaan haavoittuneita. Velimies kantoi
minua paareilla. Nielin verta. Tietä valaistiin vain taskulampuilla,
ei uskaltanut valoilla ajaa. Kenttäsairaalassa jouduin
leikkauspöydälle. Hollanin Toivo sanoi nimeni. Rinnassa oleva
tuntolevy oli sotkeutunut vereen. Leikkaussalissa avattiin sidetä.
Mitään ei voitu tehdä. Kuuluivat puhuvan, että Untamo Sorasto on
siellä lääkärinä. Hän oli käynyt minua katsomassa ja sanonut
Juolan Kallelle, että Juolan Aate vietiin Pärksaadeen, mutta hän
ei Pärksaarta nää. Minua lähdettiin kuljettamaan henkilöautolla,
matkaa 260 km. Morfiinipistokset pitivät kun humalassa, oksensin
hyytynyttä verta. Suistamossa minut vaihdettiin pakettiautoon.
Kuusikymmentä kilometriä huonoa, täryyttävää kyytiä.
Iltapuolella saavuimme Pärksaareen. Seuraavana päivänä ompelivat
posket. Paikka oli entinen mielisairaala.
Heräsin
talosteluun kysnieni kanssa, Sanontaan tietävän kuolemaa. Kaksi
kuukautta oli Pärksaaresa, sitten sain siirron Helsinkiin.
Helsingissä meni vuoteen 1945. Olin siellä vielä vuosina 1946 ja
1947, ennekuin hoito saatiin päätökseen ja minut lopullisesti
kotiutettiin.
Aate
Juolan haastattelu, tallentanut Olavi Eilo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti