Tässä
olen Siltasaaressa Lottakahvilan portailla. Se oli kuin lomaa kun
aina vuorollaan sai olla siellä töissä. Kuvassa vasemmalla Lempi
Heikkinen, Maija Granlund ja Laina Heusala.
Talvisotaan
meiltä lähti kolme veljeäni. Jatkosodassa oli mukana jo kaikki
kuusi. Vanhin veljistäni kaatui, toiset säilyivät hengissä vaikka
kaikki olivat rintamatehtävissä. Äitini kanssa jouduimme tekemään
kaikk maalaistalon työt. Kesäaikana saimme naistyövoimaa avuksi.
Neljänä kesänä oli opettaja Kerttu Lesknen ja myös hänen
äitinsä meillä töissä. He tiesivät miten meillä apua
tarvittiin!. Olihan naisia vielä useita, Ei voinut vieraita miehiä
pitää töissä taloudellisista syistäkään. Kaikki veljeni olivat
poikamiehiä, ei tullut heistä penninkään korvausta. Naiset olivat
ruokapalkalla. Talkoohenki ja ystävien apu oli silloin niin
suurenmoista.
Kotonani
oli siirtolaisia koko sota-ajat. Heti talvisodan alettua tuli
viipurilaisia rautatieläisten perheitä. Heitä oli yhdeksän
henkeä. Heidän kotinsa oli pommitettu, junassa olivat Ylivieskan
asemalle tulleet. Yksi rouva oli muistanut, että hän oli
Helsingissä sukulaisiltaan kuullut äitini nimen. Soitti meille,
että heitä on sellainen porukka jos saavat tulla meille, äitini
tietysti lupasi. Koko talvisodan ajan he olivat. Äitini kanssa
keitimme ruuat, yhteistä ruokaa syötiin ja ruokaa riitti! Olivat
ihania ihmisiä! Kun viipurilaiset lähtivät, tuli sortavalaisia
perhe. Sitten oli vielä loppusodan aikan savukoskisia ja
petsamolaisia.
Laina
Ilkko e. Heusala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti