Oli
marraskuu, pakkasta kolmisenkymmentä astetta. Revontulet loimusivat
yli taivaan rannan verenpunaisina ja liikkuivat edestakaisin. Tähdet
tuikkivat pakkasyössä. Tuijottelin taivaalle. Vanhat ihmiset
ennustivat, että jotain vakavaa on tulossa. Sodan synkät pilvet
leijailivat synnyinmaamme yllä. Tuli sota, tuli käsky miehille
lhtöön. Ensin heidät kutsuttiin Himangan kansakoululle, sitten
edelleen Kannuksen asealle. Olin silloin yhdekäsn ja veljeni kuuden
vuoden vanha. Muistan hyvin sen aamupäivän, kun isä hyvästeli
äitiäni, veljeäni ja minua. ”Jos en palaa, niin taivaassa
tavataan”, hän sanoi. Otin isää kädestä kiinni lujasti ja
pyysin, ”Älä lähde, isä!” ”Tämä on velvollisuus, isänmaa
kutsuu meitä”, isä sanoi vakavalla äänellä. Muistan kyyneleet
isän ja äidin silmissä isän kääntyessä äidin puoleen. ”Pidä
lapsista huoli”. Niin isä lähti, seurasimme ikkunasta hänen
menoaan.
Se
talvi oli todella kylmä. Äiti laittoi usein menemään paketteja,
niissä oli villaisia välihousuja ja sukkia. Isä joutui ensin
Raatteentielle. Muistan hyvin joulun, miten kaipasinkaan isää,
mutta oli iloinen, sillä hän lähetti minulle kauniin joulukortin.
Siinä oli kuvattu kirkko ja kirkkopolku sekä ihmisiä kirkkoon
menossa. Kortti on minulla vieläkin tallessa, se on kallis muisto
isästä, En unohda sitä jouluaattoa. Äiti sytytti itse
valmistamansa steariniinikynttilät, laulettiin jouluvirsi. Vanha
isosisä istui sohvalla kuusen takana pää painuneena rukoukseen.
Kyynelhelmet tipahtivat ryppysille poskille. - Saimme veljeni kanssa
lahjoa, mutta eiväthän ne korvaneet isän poissaoloa. Äitikin oli
niin hiljainen ja vakava, hänkin kaipasi isää.
Isä
kirjoitti kaunita kirjeitä, joita yhdessä äidin kanssa odotimme ja
luimme. ”Omin voimin emme täällä taistele, vaan Jumalaan
luottaen.” Rukoilimme yhdessä aamuin, päivin ja illoin, että isä
palaisi luoksemme. Mutta toisin oli Herran tahto. Isä palasi, mutta
valkeassa arkussa. Oli varhainen aamu, olin pukeutumassa, Setäni oli
lähdössä meijerikuskiin hevosella. Tätini mies tuli keittiöön
hyvin vakavana. Äitini sanoi: ”Nyt on jotakin tapahtunut! Niin
oli, sota oli vaatinut uhriksi isän, meidän isämme. Oli raskas
suru, sanaton hiljaisuus, vain kyyneleitä. Veljeni sanoi:”Taivaan
isä ei kuultu meidän rukoustammme:” Silloin äiti sanoi: ”Jumala
on rakkaus”. Kapinoin äidille, miten hän voi noin sanoa, kun isä
otettiin pois, Vain isän kello ja meidän hevonen tulivat takaisin.
Isä käätui Pitkässärannassa 13 päivänä heinäkuuta 1940.
Juuri kuukauden päästä tuli rauha.
Naapurin
aseveli tuli lomalle ja kertoi isän kaatumisesta. Isä oli ollut
suorittamassa erään toisen aseveljen tehtävää, viemässä muonaa
etulinjaan. Siinä oli kranaatinsiru osunut rintaan. Isä oli juossut
vähän matkaa ja sanonut. ”Jos teistä joku elävänä täältä
palaa, viekää kotiin terveiset, minä menen taivaaseen.” Nämä
olivat isän viimeiset terveiset. Tämä oli lohdutus suuressa
surussa. Äiti lauleli usein: Päivä vain ja hetki kerrallansa,
lohdun tuo se kaikki vaiheisiin. Kaikki kun on isä kädessänsä,
laps` ei vaipua saa murheisiin.” jne. Kun isä tuotiin kotiin
valkeassa arkussa, hänet haettiin Kannuksen asemalta. Minulle ja
veljeni ei näytetty isää, ehdin vain nähdä pitkä partaa Tätini
sanoi, että isästä jää kauniimpi muisto elävänä.
Hautajaispäivä ei ole jäänyt mieleen. Vain sen verran, että
silloin haudattiin kolme sankarivainajaa. Isän arkku oli
keskimmäinen. Lapsen mieleen ovat jääneet äidin rukoukset,
kyyneleet ja valvotut yöt. Myöskin pyörillä tehnyt matkat isän
sankarihaudalle niin useasti, kuin mahdollista.
Nämä
muistot eivät koskaan jää pois sydämestäni. Ne ovat jättäneet
lapsuusaikaan syvän haavan, eivät ne koskaan häviä. En ole isän
ohjeita saanut, eikä ollut hänen auttavaa kättään palvelemassa.
Niin moni on kalliisti ostettu, kyynelillä kostutettu.
Siniristitlippu kertoo paljon, värit sininen ja valkoinen kuvaavat
Suomen taivasta ja hankea. Kunpa tämä suomenlippu saisi säilyä
rakkaassa isänmaassamme. Toivon sydämmestäni, ettei tämän
sukupolven eikä tulevan tarvitsisi näitä polkuja taivaltaa, eikä
muistoja kantaa.
Raili
Halla-aho Himanka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti