Sen monivaiheiden ja pitkän prosessin kestäessä, joka oli käyty Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulun saamiseksi kunnan omistukseen, olivat koko ajan olleet taloudellisten seikkojen ohella esillä myös koulun toimintaa ja kehittämstä haitanneet toimitilaongelmat. Koulun kannatusyhdistykselle ja johtokunnalle tuotti suurta helpostu vuonna 1966 saatu tieto, että kunta oli varannut koululle tontin Varpusaaresta Etelänkylältä.
Tuolloin alkoi myös varmistua kunna kiinnostus ryhtyä koulun ylläpitäjäksi, sillä 1960-luvun alkuvuosista lähtien oli valtakunnassa pohdittu kotiteollisuusopetuksen uudistamista, johon yhtenä osana kuului opetusyksiköiden suurentaminen ja monipuolistaminen. Käytännössä se merkitsisi olemassa olevien alan oppilaitosten keskittämistä. Kalajoella nähtiin olevan maakunnassa hyvät mahdollisuudet tula keskittämispaikkakunnaksi.
Syksyllä 1969 aloitettiin uusiutumassa ja laajenmassa olevaa kotiteollisuusopetusta varten uusien koulutilojen I vaiheen rakennustyöt Varpusaaressa. Rakennuttajan oli Mieskotiteollisuuskoulun kannatusyhdistys. Työ tehtiin omana työnä, vastaavana mestarina koulun raknnusosaston opettaja, insnööri Reijo Räihälä ja valvojana koulun uusi johtaja, rakennusmestari Veikko Tanhuala. I-vaihe oli suuruudeltaan 780 m2, valmistui vuonna 1970. Opetustiloja siihen tuli 271 m2 sekä hallinto- ja sosiaalitiloja 200 m2.
II-vaiheen vuoro oli vuonna 1972. Silloin valmistui uusia tiloja 870 m2. Muun muassa metalli- ja koneenkorjausosasto sekä puutyöosasto saivat silloin uudet tilat. Samana vuonna toteutettiin merkittävä Keski-pohjanmaan kotiteollisuuskoulun keskittäminen Kalajoelle: tänne siirrettiin Vetelin ja Toholammin kotiteollisuuskoulujen yksivuotiset puutyöosastot sekä aiemmin mainitun Kälviän koulu yksivuotinen kudontaosasto. Kalajoen kotiteollisuuskoulu oli muuttunut nyt 120 opiskelijan kouluksi, jossa toimi 11 opettajaa ja viisi toimihenkilöä. Tiloja tarvittiin kiireesti lisää.
III rakennusvaihe valmistui vuoden kuluttua edellisestä eli vuonna 1973. Käyttöön saatiin asuntola 40 opiskelijalle sekä asunto oppilasasuntolan valvojalle, eli 840 m2 uutta tilaa. Opiskelijoille asuntolassa asuminen on ollut maksutontan.
IV rakennusvaihe oli edellisiä merkittävästi suurempi 1200m2. Tilat valmistuivat vuonna 1975. Niistä suurin osa, 1057 m2, tuli oppilaskäyttöön tai työtiloiksi. Kudonta- ja vaatetusosastot saivat vihdoinkin tarkoituksenmukaiset tilat.
V rakennusvaihe vlmistui vuonna 197. Sen myötä saatiin 1270 m2 uusia tiloja, joista 1063 m2 oli opetus- ja työtilooja sekä 200 m2 ulkovarastotiloja. Metalliosasto sai tässä vaiheessa uudet tilat ja puutyöosasto lisätilaa. Rakennusosasto päästiin sijoittamaan metalliosaton vanhoihin työtiloihin.
VI rakennusvaihe tuotti vuonna 1986 lisärakennuksen, johon saatiin hyvät ja tuiki tarpeelliset liikuntatilat sekä luokkatiloja kuvallisten aineiden opetusta varten. Noiden luokkatilojen tarve tuli ajankohtaiseksi oppilaitoksen opetussuunnitelmien laajennettua tuotesuunnittelun sekä kuvallisten ja yleensä taideaineiden suuntaan. Liikuntatilojen iltakäytölle on ollut kova kysyntä myös oppilaitoksen ulkopuolelta, kuten eri liikkuntajärjestjen ja -lajien, kansalaisopiston sekä vapaitten liikuntapiirien taholta.
Vuonna 1989 Kalajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa aloitettiin yhdessä Kuopion ja Ikaalisten vastaaavien oppilaitosten kanssa joustavan koulutusrakenteen kokeilu. Sen myötä käsi- ja teollisuusalan opetussuunnitelmat on kehitetty nykyiseen mutoonsa. Eli KKTOL on saanut olla eturivissä uudistamassa edustamaansa koulutusalaa.
Lähdeaineisto: Mieskotiteollisuuskoulusta Kalajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseksi 1937-1997
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti