Keski-Pohjanmaan Maanviljelysseuran kiertävä mieskäsityökoulu sai Maataloushallituksen opetusosastolta järejstyssäännöt 1931. Niiden pohjalta laadittiin vuonna 1937 hyväksytyt Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulunkin järjestyssäännöt. Vuonna 1937 kiertävä koulu vakiinnutettiin. On luultavaa, että koulun sijoittumiseen nimenomaan Kalajoelle vaikutti ratkaisevasti paitsi paikkakunnan kunnallis- ynnä muiden vaikuttajien aktiivisuus, myös Kalajoen käsityö- ja teolliset perinteet sekä sopivat sijainti ja ehkä maakuntapolitiikkakin. Kalajoen teollisista perinteistä todettakoon tässä yhteydessä esimerkkinä Veljekset Friis ja sen yhteyteen perustettu, tosin vain noin kaksi vuotta toiminut, mutta valtion kannattama metalliteollisuuskoulu.
Keski-Pohjanmaan Miesten Kotiteollisuuskoulun kannatusyhdistyksen hallitus piti ensimmäisen kokouksensa 7.11937. Yhdistyksen ja sen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Kalajoen seurakunnan kanttori ja monitoiminen kunnallismies Oskari Metsola. Tässä luottamustehtävässä hän jatkoi vuonna 1951 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin Kalajoen kunnanvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1937-1953 toiminut maanviljelijä Heino Tavasti sekä muiksi varsinaisiksi jäseniksi johtaja Eero Santaholma ja maanviljelijä, vuodesta 1938 lähtien Kalajoen Osuuskassan hoitajana toiminut Leevi Myllylä. Keski-Pohjanmaan Maanviljelysseuraa kannatysyhdistyksen haliutksessa edusti agronomi Jalmari Valpola.
Kannatusyhdistyksen kokouksessa huhtikuussa 1937 hallituksen rahastonhoitajaksi nimettiin silloin jo koulun johtajaksi valittu rakennusmestari Heikki Kamunen Kalajoelta. Mitään kansaliikettä ei kannastusyhdistykseen liittymisessä ei missään vaiheessa syntynyt, joten uuden koulun taloudellinen asema oli suhteellisen heikko heti alusta alkaen – ja paljon myöhemminkin. Valtiolta saatiin varat opettajien palkkaamiseen ja avustusta muihinkin menoihin, mutta koulun voimakas kehittäminen ei niukkojen taloudellisten voimavarojen takia ollut mahdollista.
Lähinnä lainavaroin oli uusi oppilaitos saatava liikkeelle. Kannatysyhdityksen kokouksessa huhtikuussa 1937 päätettiin, että lainan määrä saa olla korkeintaan 20 000 markkaa. Koulutiloiksi oli saatu vuokratontilla sijaitseva entinen työväentalo. Tontin omisti maanviljelijä Jaakko Laitala. Kannattusyhdistyksen syyskokouksessa 28.12.1937 puheenjohtaja Oskari Metsola ilmoitti, että tontti on koululle ostettu ja pyykitetty.
Opetus Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulusa alkoi 5. huhtikkuuta 1937. Sitä ennen oli koulun johtajaksi ja rakennustyön ammattiopettajakis valittu seitsemästä hakijasta rakennusmestari Heikki Kamunen. Puuseppämaalarinammattilinjan opettajan tointa oli hakenut 11 henkilöä. Heistä koulun johtokunta valitsi tehtävään käsityönopettaja Vilho Viljamaan Kalajoelta. Tehdyt valinnat alistettiin Maataloushallituksen hyväksyttäviksi. Oppilaiksi oli hakenut kaksitoista miestä: Martti Isokääntä Kalajoki, Heimo Isopahkala Kalajoki, Martti Siipola Himanka, Martti Himanka Kalajoki, Eino Hopeavuori Toholampi, Toivo Yliuntinen Kalajoki, Reino Hihnala Alavieska, Aarne Haapoja Toholampi, Matti Oskari Pajuoja Perho, Lauri Okkonen Rautio, Hugo Halonen ja Reino Ainali Sievi Jyrinki.
Helmikuussa 1938 johtokunta valitsi koulun johtajaksi ja ”rakennusmestariopettajaksi” rakennusmestari Toivo Alatalon Iitistä. Haikijoita oli kaikkiaan 23. Sisätyöosasto opettajan toimeen hakijoita oli kuusi. Heistä valituksi tuli tehtäväänsä jo vuoden toiminut Vilho Viljamaa. Vuoden 1938 oppilaat valittiin jo edellisen vuoden joulukuussa. Heidän maakunnallinen kirjonsa oli vielä kattavampi kuin koulun ensimmäisen vuoden oppilailla.
Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulun kolmannen toimintavuoden oppilaiksi hyväksyttiin kaikki 31 kouluun pyrkinyttä. Talvisodan syttyminen vuoden 1939 lopulla katkaisi koulun toiminnan jo senkin takia, että koulun johtaja Toivo Alatalo ja useita koulun iäkkäimmistä oppilaista sai käskyn lähteä isänmaataan puolustamaan. Talvisodan jälekisenä neljäntoista kuukauden rauhan jakson aikana Kalajoen Mieskotiteollisuuskoululla järjestettiin erilaisia kursseja, kuten maatalous- ja muiden työkalujen sekä huonekalujen korjauskursseja ja veneenrakennuskurssi. Koulun tiloja tarvittiin myös siirtoväen huollon tarpeisiin.
Maaliskuussa 1941 koulun johtokunta otti siäään uudet 31 oppilasta. Jatkosota syttyi noin kolmen kuukauden kuluttua eli 25.6.1941. Jälleen saivat sekä Toivo Alatalo että joukko koulun oppilaita käskyn rintamapalvelukseen. Saman vuoden syksyllä Alatalo kohtasi sodassa matkansa pään. Myös useita hänen johtamansa koulun oppilaita kaatui talvi- ja jatkosodassa. Sotavuosien aikana Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulun vt-johtajana toimi Vilho Viljamaa vuoden 1945 alkuun saakka.
Koulun uuden johtajan valinta suoritettiin vuoden 1944 lopulla. Seitsemästä hakijasta tehtävään valittiin rakennusmestari Sulo Selkälä Jokioisista. Vuoden 1945 oppilamääräksi tuli 29. sodan seurauksia oli sekin, että koulun johtokunnalle tuli vuoden 1945 elokuussa tilaisuus anoa entistä suojeluskkuntataloa koulun käyttöön. Talo kunnostettiin kuitenkin terveystaloksi Ruotsista saadun taloudellisen avun turvin.
Koulun opettajatilanne alkoi elää sota-ajan jälkeen: Vilho Viljamaa siityi yksityisyrittäjäksi ja hänelle myönnettiin ero kesäkuusta 1948 alkaen. Sulo Selkälä puolestaan sai pyytämänsä eron 15.3.1949. Hänen tilalleen koulun johtajaksi ja ulkotyöosaston opettajaksi valittiin rakennusmestari Olavi Hemminki, joka kuitenkin erosi tehtävästään toukokuun lopussa 1950.
Toukokuussa 1948 oli koulun toiseksi ammattiopettajaksi valittu puuseppä Vihtori A. Vuorinen. Hänet koulun johtokunta joutui kokouksessaan 4.3.1950 katsomaan eronneeksi koulun palveuksesta. Yhteistyö johtokunna ja Sulo Selkälän keskenkään ei ollut sujunut täysin kitkatta. Opettajatilanteen paikkaamiseksi tarvittiin tilapäisesti Vilho Viljamaan ja koulun entisen oppilaan, kirvemies Eino Taarin apua.
Mieskotiteollisuuskoulun kannalta 1950-luvun alku oli murrosaikaa myös koulun johtamisesta vastanneiden henkilöiden osalta, sillä koulun perustamisesta saakka sen kannatusyhdistyksen puheenjohtajana toiminut tirehtööri Oskari Metsola kuoli 8.8.1951. Ensimmäisenä kesäkuuta aloitti kulun johtajana vuoteen 1969 saakka kestäneen työnsä oppilaitoksen oma kasvatti Jaakko Adolf Männistö. Oskari Metsolan tilalle johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin pankinjohtaja Aatto Piispanen.
Murrosta merkitsi sekin, että kouluun pyrkijöitten määrät kohosivat yli sadan: 104 pyrkijää vuonna 1951 ja 164 vuonna 1952. Heistä voitiin koulun tilojen asettamien rajoitusten vuoksi ottaa oppilaiksi vain 50 hakijaa vuonna 1951 ja seuraavana vuonna 55. Vuonna 1953 hakijoita oli vielä 132 ( 35 otettiin), seuraavana vuonna 145, joista ulkotyöosastolle otettiin 25 ja sisätyöosastolle 15. Sitten hakijoitteen määrät alkoivat vähetä: 66 hakijaa vuonna 1956 ja seuraavan vuonna 62 hakijaa.
Huhtikuussa 1959 pidetyssä kannastyhdistyksen kokouksessa käsiteltiin johtokunnan esitystä, missä se pyysi 500 000 markan lainanottovaltuutta, koska koulun maksukyky oli noin kymmenen vuoden aikana ollut keskimäärin kolme kuukautta jäljessä laskujen maksuajoista. Valtuutta ei kuitenkaan siinä kokouksessa myönnetty.
Vuonna 1965 koulun toiminta laajeni metallialan koulutukseen, kun Maataloushallitukselta saatiin lupa neljän kuukauden pituisen mtallimieskurssin järjestämiseen. Se oli alku anotun metalli- ja koneenkorjausosaston perustamiselle. Tuo osasto aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Hakojoita osastolle ilmaantui 17. Joulukuussa 1969 oli hankituille rakennuslainoille tiedossa kunnan takaus. Tammikuussa 1970 Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulun johtokunta teki kannattusyhdistykselle esityksen koulun omaisuuden siirtämisestä Kalajoen kunnalle. Kannatusyhdistys lakkautettiin noin vuotta myöhemmin eli 7.4.1971. Vanhan koulurakennuksen – entisen työväentalon – purkivat vuonna 1976 rakennusmestarit Kalervo Rajala ja Arv Säilynoja sekä insinääri Harri Verronen.
Lähdeaineisto Historiikki Miesten kotiteollisuuskoulusta Kalajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseksi 1937-1997
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti