Kaupunginjohtaja Jukka PuoskariEntinen kansanedustaja ja nykyinen Kalajoen kaupunginvaltuutettu Hanna Halmeenpää
Elämä on ylämäkeä ja alamäkeä. Onnellisuus on sitä, että osaa nauttia pienistä asioista. Minut erotettiin Kalajoen Osuuskaupan markkinointipäällikön paikalta Ylivieskan käräjäoikeuden mukaan laittomasti. Erottamisen suoritti johtokunta, jonka puheenjohtajana oli osuuskaupan toimitusjohtaja ja jäseninä isoserkkuni ja kaksi muuta kalajokista henkilöä.
Minä perustin oman yrityksen ja voitin tarjouskilpailun Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalueella sijaitsevan baarin palveluiden ylläpitämisestä. Matkailulautakunta, jonka puheenjohtajana oli pikkuserkkuni mies, verojohtaja, yritti kaikin keinoin estää yritystoimintani käynnistymisen. Matkailulautakunnan vaatimuksesta minun piti esittää tarkat suunnitelmat mistä hankin tarvittavat kalusteet, mistä hankin myytävät tuotteet ja raaka-aineet, minun tuli esittää 516 000 markan pankkitakaus kunnalle. Minulta kiellettiin yritykseni markkinointi jne. Kalajoen kunnanhallituksen puheenjohtaja, rautiolainen naapurin isäntä ilmoitti minulle eräässä julkisessa kokouksessa, että ”saat Erkki varmasti uskoa, että Hiekkasärkille ei markettia rakenneta”.
Minä selvitin kaikki nämä esteet. Minä tein leiribaariin 90 m2 myymälän. Terveystarkastaja tuli tarkastamaan yritykseni asioita ja määräsi uudet mikroaaltouunit käyttökieltoon. Selvitin tämänkin esteen. Minä halusin keskioluen myynnin ruokailun yhteyteen leiribaarissa, mutta Kalajoen kunta ei antanut siihen huoneistonhaltijan suostumusta, vaan korosti päätöksessään, että leirintäbaari on niin lapsiystävällinen paikka. ettei keskioluen anniskelun lupapyyntöön suostuta. Pyysin lupaa laajentaa Leiribaaria terassilla. Matkailulautakunta päätti, ettei kunta voi antaa lupaa Leiribaarin laajennukseen, koska yrityksen myynti lisääntyy 700 000 markalla ja yrittäjä rikastuu 245 000 markalla. Minä rakensin omin kustannuksin ja ilman lupaa terassin. Juhannusaattona leirintäalueen järjestysmiehet tulivat yritykseni terasseille ja veivät sieltä kolmasosan pöydistä pois. Heille oli ilmoitettu, että leiribaarissa on asiakaspaikkoja 1/3 liikaa. En tiedä kenen päätös tuo oli. Tulkinta perustui siihen, yhteen pöytään laskettiin mahtuvan vain neljä ihmistä ja siksi 1/3 pöydistä kannettiin juhannukseksi leirintäalueelle juhlayleisön rikottavaksi.
Kalajoen kunta pyysi neljäksi vuodeksi vuokratarjouksia. Minä olin ainut joka oli tehnyt vuokratarjouksen neljäksi vuodeksi. Kalajoen kunta päätti pyytää uudet vuokratarjoukset kolmeksi vuodeksi. Näin se sai selville minun vuokratarjoustason. Kalajoen kunnan omistama Kalajoen Hiekkasärkät Oy oli kilpailijanani ja kunnanjohtaja oli Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Voitin uudenkin tarjouskilpailun. Tein Kalajoen kunnalle ostotarjouksen leirintäalueen toiminnoista, Matkailuhotellista ja Merisärkästä. Kunnanhallitus ei käsitellyt asiaa vaan merkitsi asian tiedoksi saatetuksi.
Kun minulta päättyi vuokrasopimus niin Kalajoen kunta ei enää vuokrannut Leiribaaria, vaan Leiribaari siirrettiin suoraan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle ja Leiribaarissa aloitettiin keskioluen myynti baarissa ja myymälässä.
Koska yritykseni oli ollut menestyvä ja olin tehnyt tilinpäätökseen täydet varaukset niin toiminnan lopettaminen yhtäkkiä toi minulle isot verot. Voitin nämäkin esteet.
Vein kalusteet Viroon kun tein yhteistyötä virolaisen henkilön kanssa. Meillä oli suullinen sopimus suuresta leirintäalueesta ja toimivasta hotellitoiminnasta, jotka olivat virolaisen omistajan hallinnassa. Virolainen henkilö kuoli yllättäen syöpään. Menetin kaikki kalusteeni ja liiketoiminnat Virossa.
Minut valittiin Kalajoen kunnanvaltuuston suurella äänimäärällä. Kaksi kertaa olin Kalajoen kunnan ylivoimainen ääniharava. Kateus Kalajoella oli niin kovaa, että minä en saanut mitään merkityksellistä luottamusmiespaikkaa – ainoastaan Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajan paikan.
Toisella kerralla sain ympäristölautakunnan puheenjohtajan paikan. Mielestäni onnistuin tehtävässä hyvin. Poliittisten kilpailijoiden mielestä liian hyvin. Siksi seuraavien vaalien luottamuspaikkajaossa poliittiset kilpailijat sopivat niin, että ympäristölautakunnan puheenjohtajan tulee olla nainen. Minä olin tehnyt hyvää työtä vt. ympäristösihteerin kanssa. Se oli liikaa poliittisille kilpailijoilleni. Vt. ympäristösihteeristä tuli Pyhäjoen ydinvoimalan ensimmäinen uhri. Hänet erotettiin/ ei jatkettu määräaikaista vt. ympäristösihteerin virkakautta.
Kalajoen kunta teki Rahjan saariston Natura Life-hakemuksen väärillä tiedoilla ja liitti itsenäiset Kallan karit Naturaan. Asiaa vastustettiin Kallan karien päättävissä elimissä sekä Himangan kunnassa, koska Himangan alueitakin oli Himangan päättävien elinten vastustuksesta liitetty Natura Life-hakemukseen. Asiassa tehtiin lukuisia rikostutkintapyyntöjä, mutta poliisi jätti kaikki rikokset tutkimatta.
Minusta kunnanjohtaja teki rikosilmoituksen. Poliisi ei ottanut mitään todistusaineistoa vastaan eikä todistajiani kuultu. Kysymys oli lehtikirjoituksesta, mikä oli totta. Lehden päätoimittajaa ei haastettu oikeuteen. Minä sain ankarat sakkotuomiot asiasta. Syyttäjänä oli esteellinen syyttäjä. Rikostutkinnassa ei otettu vastaan mitään todistusaineistoa eikä todistajiani kuultu. Kuulustelu suoritettiin ase näkyvästi esillä ja minua uhkailtiin vangitsemisella jos en kirjoita valmiiksi kirjoitettua kuulustelukertomusta. Minulta otettiin sormenjälkinäytteet ja valokuvattiin edestä ja sivulta. Kesken kuulustelun päihtynyt syyttäjä tunkeutui kuulusteluhuoneeseen.
Olen joutunut Suomen valtion kidutusrikoksen kohteeksi. Kidutus on kestänyt nyt lähes 27 vuotta.
Olen joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Minut on tuomittu 5 kuukauden ehdottomaan vankeuteen Sarianne Ervastin rikostutkintapyynnön seurauksena. Olen menettänyt Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta, yritykseni, omaisuuteni, ihmisarvoni ja minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Olen ollut luottokelvottomana yli 25 vuotta enkä ole voinut harjoittaa yritystoimintaa. En ole saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 26 vuoteen. Minut on pidätetty useita kertoja rikollisten toimesta ja olen joutunut olemaan maan paossa Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Olen joutunut hakemaan poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta Euroopan Unionilta eli oikeuskomisaari Vera Jourovalta sekä Bulgarian presidentiltä. Olen menettänyt terveyteni sairastuttuani syöpään ja korkeaan verenpaineeseen. Syövän onnistuin voittamaan, mutta korkea verenpaine on tuhonnut elimistöäni ja on edelleenkin hengenvaarallisen korkea. Nyt olen sairastunut myös diabetekseen. Minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Tämä on minulle äärettömän vaikea asia.
Koska poliisi ei tutki ja korkein oikeus ei pura eri oikeusasteiden vääriä päätöksiä, niin minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin haastaa ulosottoviranomaiset oikeuteen sen johdosta, että he perivät minulta sellaisia saatavia, mitkä on saatu aikaan rikosten avulla ja siksi ne on perintäkelvottomia.
Minulla on kiistattomat todistusaineistot asiassa. Kysymys on kidutusrikoksesta.
1, Kaikki ulosotot, entiset ja nykyiset, perustuvat siihen, että silloinen asianjaja, nykyinen varatuomari Asko Keränen jätti valituksen tekemättä virheellisestä PR-Teollisuus Oy:n konkurssipäätöksestä Vaasan Hovioikeuteen. Entinen asianajaja Asko Keränen tunnustaa tekonsa.
PR-Teollisuus Oy:n konkurssissa 30.6.1996 silloinen asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä vaikka itse pyysi valtakirjoja valituksen tekemiseen. Konkurssi oli haettu väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu eikä konkurssiin hakijalla Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesällä ollut konkurssiin haetulta PR-Teollisuus Oy:ltä saatavaa.
Tätä väärää konkurssipäätöstä rikoksista epäillyt ovat käyttäneet hyväkseen tehdessään uusia vääriä päätöksiä. Olen nyt joutunut kärsimään syyttömänä asiasta jo 26 vuoden ajan. Teko täyttää kiistatta kidutuksen tunnusmerkistön.
Rikoksista
epäilyt ovat tunnustaneet tekonsa ja muukin todistusaineisto
asioissa on kiistaton.
Entinen asianajaja Asko Keränen tunnustaa rikoksensa eli hän jätti valituksen tekemättä Vaasan Hovioikeuteen PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa. Konkurssi oli laiton, koska se oli haettu väärillä tiedoilla, sillä kaupat oli purettu. Silloinen asianajaja ja nykyinen varatuomari pyysi valtakirjat valituksen tekemiseen, mutta jätti valituksen tekemättä.
Asko
Keränen on tunnustanut muitakin rikoksia
Juristi Asko Keräsen talousrikosoikeudenkäynti yllätti syyttäjän ja tuomarin – Keränen tunnusti kaiken heti kättelyssä
2. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa tekonsa
Varatuomari Paavo M. Petäjän tunnustus
Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa ettei hänellä ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa ja siitä huolimatta hän on antanut väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle asiassa. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa rikoksensa.
Konkurssiasiassa väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle antoi varatuomari Paavo M. Petäjä ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa rikoksen. Väärä konkurssipäätös jäi lainvoimaiseksi, koska poliisi ei tutki asiaa eikä oikeus ota asiaa käsiteltäväkseen eikä laillisuusvalvonta näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan.
Varatuomari Paavo M.Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Petäjän tunnustus kirjan sivulla 514. Varatuomari on kuitenkin antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle konkurssiasissa väärän lausuman asianomaisten tietämättä ja ilman toimeksiantoja ja asianomaisten valtakirjoja.
3.Konkurssipäätös oli haettu väärillä tiedoilla koska kaupat oli purettu.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki tekemänsä kaupat PR-Teollisuus Oy:n kanssa 19.3.1996 maa-alueiden ja kiinteistöjen osalta. Kirjan sivut 307-308 sekä toinen purkusopimus 18.4.1996 koskien käyttöomaisuutta, vaihto-omaisuutta sekä tuoteoikeuksia. Kirjan sivu 305. Myyjän purkuoikeudesta on säädetty Kauppalain 54 §:ssä. Kiinteistön kaupat purettiin lainvastaisesti, koska kaupanvahvistajaa ei ollut paikalla.
Kaupanpurkuilmoitus on peruuttamaton ,ks. Telaranta: Sopimusoikeus Helsinki 1990 s.1939. Kun ko. kauppa on purettu, niin myös takaussitoumukset raukeavat. Takaussitoumus on liitännäinen kauppasopimukseen, joten missään tapauksessa takaukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa. Kirjan sivuilla 309 – 310 varatuomari Jorma Herttuaisen kirje Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesälle.
Takaukset olivat maksettu kokonaan. Kirjan sivu 302 summa 401 404,45 markkaa, kirjan sivu 303 summa 500 000,00 markkaa, kirjan sivu 304 summa 100 000, 00 markkaa. Takauksista oli maksettu kaikkiaan 1 641 444,45 markkaa, mikä näkyy asianajaja Asko Keräsen kirjeestä asianajaja Hannu Maskoselle. Katso kirjan sivut 516-517.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet ja lisäksi takaukset oli maksettu. Väärillä tiedoilla haettu konkurssihakemus on kirjan sivuilla 328- 329. Konkurssihakemus on tehty väärillä tiedoilla koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet ja lisäksi konkurssihakemuksessa mainitut takaukset oli maksettu – siis maksettu ja sitten vielä rauenneet.
Varatuomari Paavo M.Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Petäjän tunnustus kirjan sivulla 514. Varatuomari on kuitenkin antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle konkurssiasiassa väärän lausuman asianomaisten tietämättä ja ilman toimeksiantoja ja asianomaisten valtakirjoja.
Konkurssituomio kirjan sivuilla 314 – 316.
Miksi syyttäjä Heiskari on lähettänyt konkurssihakemuksen varatuomari Paavo M. Petäjälle eikä PR-Teollisuus Oy:lle ja takaajille? Miksi varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut lausuman käräjäoikeudelle ilman PR-Teollisuus Oy:n toimeksiantoa ja valtakirjoja? Varatuomarii Paavo M. Petäjä oli menettänyt asianajaja tittelin saatuaan petostuomion oikeudessa.
Lisäksi konkurssiin hakija oli antanut väärän lausuman PR-Teollisuus Oy:n tietämättä ja ilman toimeksiantoja ja valtakirjoja. Kirjan sivut 330-331.
Korkein
oikeus ei ole purkanut väärää konkurssipäätöstä perustaen
päätöksensä siihen, ettei tuomioiden purun hakijalla Erkki Aholla
ole oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1§ 4 momentin edellyttämää
pätevyyttä. Minulla on perustuslain mukaan omaisuudensuoja. Kidutus
on kielletty rikoslaissa, perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa.
Korkein oikeus ei noudata perustuslakia eikä ihmisoikeussopimuksia,
Nyt tätä väärää konkurssipäätöstä syyttäjä Sulo Heiskari
ja muut rikoksista epäillyt käyttivät hyväkseen uusien väärien
päätösten aikaansaamiseen.
Perusteet sille, että olen oikeassa ja että on syytä epäillä, että Suomen valtion viranomaiset toimivat rikollisesti
http://kalajokinen.blogspot.com/2020/08/la-01082020-perusteet-sille-etta-olen.html
Kirjassani on sivuilla 7-22 selostus 1990-luvun kotitekoisen laman ja pankkikriisin taustoista, mikä johti valtiopetokseen, mikä ei vanhene koskaan.
Korkeimmalle oikeudelle tekemääni tuomioiden purkuhakemusten perusteluun on kopioitu kaikki tärkeät todistusaineistot. Korkein oikeus jätti käsittelemättä tuomioidenpurkuhakemuksen ja teki perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisen päätöksen. Perustuslain 106 § Jos tavallinen laki ja perustuslaki ovat ristiriidassa niin perustuslailla on etusija.
Minä olen kirjoittanut kirjan asioista. Olen tehnyt videot asioista. Olen pitänyt blogeja asioistani 15 vuoden ajan. Olen ollut Ahojahdin kohteena lähes 27 vuoden ajan. Olen joutunut hakemaan poliittista turvapaikka Euroopan Unionilta ja Bulgarian presidentiltä. En ole saanut turvapaikkaa. Sain haastemieheltä tiedon, että on tultava Suomen koska hänellä on tiedoksianto minulle. Tulin kotiin Suomeen. Kotini ovenlukot oli vaihdettu, sähköt oli katkaistu, yritykseni puhelinlinja oli katkaistu ja autoni oli myyty. Kotini oli tyhjä lukuun ottamatta työhuonettani, jossa oli minun omaisuuttani. Kun pääsin taas kotiini sisälle niin seuraavana aamuna haastemies tuli kotiini ja toi minulle asianajotoimisto Takalan tekemän häätöilmoituksen. Vuokranantajani oli silloin vävyni, joka voitti lotossa 7,2 miljoonaa euroa. Joudun kääntymään Kalajoen kaupungin puoleen, jossa huoneistoja vuokrasi entinen oppilaani, joka järjesti minulle sairaalle ja rahattomalle vanhalle miehelle Kalajoen kaupungin halvimman vuokra-asunnon. Kiitos siitä.
Olen terapiatyönä kirjoittanut Kalajoen historiaa ja teettänyt työttömyyskorvauksilla ja ulosmitatulla eläkkeelläni taidenäyttelyn. En ole saanut taidenäyttelyyni avustuksia koska en kuulu hyvä-veli-kerhoihin. Oulun läänin taidetoimikunnan mukaan taidenäyttelyni ei ole taidetta ja Keski-Pohjanmaan kulttuurirahaston mukaan taidenäyttelyni ei ole kulttuuria. Kalajoen kunnan mukaan taidenäyttelyäni ei avusteta koska Kalajoen kaupunki ei ole tilannut tällaista näyttelyä. Poliisi ei antanut lupaa rahankeräykseen, koska hakijana on yksityinen henkilö tai yhtiö.
Kalajoen kaupungin suhtautuminen asioihin saattaa johtua siitä, että olen ollut joissakin asioissa eri mieltä kaupunginjohtajan kassa. Siksi kultainen ansiomerkki olisi luovutettu minulle jos olisin hakenut sen kaupunginsihteeriltä. Muille tällainen ansiomerkki luovutetaan valtuuston kokouksen yhteydessä. Kieltäydyin hakemasta kultaista ansiomerkkiä
Minut on pidätetty useita kertoja laittomasti ja minut on lukuisia kertoja uhattu tappaa.
Erikoinen isänpäivä - tapon yritys
Perjantaina
11.11.2005 kello 17 aikoihin poistuin Kalajoen kaupunginvaltuuston
juhlakokouksesta Pohjankylän koululta. Piha-alueelta lähti perääni
siviiliauto, mikä seurasi minua kotiin saakka. Kun olin poistumasta
autosta kaksi poliisimiestä ilmoitti pidätysmääräyksestä,
mutta heillä ei ollut oikeudenpäätöstä esittää asialle. Minut
vietiin Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan. Ehdin kuitenkin ottaa
mukaani pyyhkeiden ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien
asioiden lisäksi joitakin asiapapereita, verenpainelääkkeeni ja
verenpainemittarini, mikä pelasti henkeni.
Jos en olisi
pystynyt näyttämään todeksi verenpainettani ja hengenvaarallista
tilannettani, niin olisin varmasti nyt vainaja. Asiasta olisi
todennäköisesti uutisoitu, että kalajokinen mies kuoli Ylivieskan
poliisilaitoksen putkaan, kuolinsyy on tuntematon.
Verenpaineeni
nousi törkeän, epäoikeudenmukaisen sekä järjettömän
pidätyksen johdosta perjantaina 11.11.2005 niin, että klo 18.00
lukemat olivat 223/137 pulssi 88, klo 20.00 lukemat olivat 223/137
pulssi 88, kello 22.20 lukemat olivat 208/135 pulssi 82, klo 24.00
lukemat olivat 258/142. Minut kiidätettiin ambulanssilla
poliisisaattueessa puolenyön aikaan Oulaisten terveyskeskukseen.
Minua oli siellä lisäksi kahden poliisin saattue vastassa. Sain
Oulaisten terveyskeskuksessa ampullin, en muista lääkettä.
Verenpaine saatiin laskemaan muistaakseni 170/105.
Poliisisaattueessa minut vietiin takaisin putkaan.
Lauantaina
12.11.2005 verenpaineeni alkoi jälleen nousta lääkityksestä
huolimatta. Kello 5.50 verenpaineeni oli 191/111 pulssi 70, klo 6.30
204/129 pulssi 80, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 7.20 199/129
pulssi 78, klo 9.40 203/138 pulssi 78. Silloin minut kiidätettiin
Ylivieskan terveyskeskukseen. Verenpaineeni oli edelleen korkea, klo
11.20 191/128 pulssi 84, klo 12.20 186/113 pulssi 85, ja kello 13.10
210/122 pulssi 82. Minut vietiin poliisisaattueessa uudelleen
Ylivieskan terveyskeskukseen n. klo 14.00. Sain verenpainelääkettä,
minkä avulla verenpaineeni saatiin laskemaan. Katson, että
kysymyksessä oli selkeä tapon yritys, koska minut oli jätetty
yksin ilman valvontaa pyhäpäiväksi sairaana Ylivieskan
poliisilaitoksen putkaan.
Puheluita en saanut vastaanottaa
sunnuntaina, jolloin oli isänpäivä, mikä on omalle perheelleni
varsin tärkeä juhlapäivä. Tyttäreni ja vaimoni olivat
yrittäneet soittaa useita tunteja Ylivieskan poliisilaitokselle,
mutta kukaan ei ollut vastannut puhelimeen. Myös lukuisat muut
henkilöt olivat yrittäneet tavoittaa minua, mutta minulle ei
välitetty puheluita. En saanut myöskään soittaa
puhelimella.
Maanantaina n. klo 9.00 minut vietiin poliisien
saattamana Ylivieskan käräjäoikeuteen. Minulla ei ollut
mahdollisuutta saada ruokaa aamulla eikä koko päivänä. Jouduin
olemaan oikeudenistunnossa 9.00 – 16.40 ilman ruokaa. Juomana oli
vain kaksi jaffapulloa. Verenpaineeni lienee ollut n. 220-240/
130-140 oikeudenkäynnin aikana. Tilanne oli kahden
lääkärinlausunnon perusteella
hengenvaarallinen.
Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 33 §:n
mukaan minua olisi saanut pitää säilössä kolme päivää. Olen
ollut säilössä neljä päivää eli perjantaista 11.11.2005
maanantaihin 14.11.2005. Miksi näin on menetelty? Kuka teki
virkavastuulliset päätökset siitä, että minut pidätetään ja
pidetään poliisin säilössä vaikka terveydentilani sairaudestani
johtuen oli hengenvaarallinen? Miksi oikeudenistunto pidettiin
vaikka minä ilmiselvästi en ollut juridisesti läsnä
oikeudenistunnossa? Oikeudenkäynti ei mielestäni täyttänyt
alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynninperiaatteita.
Minä jouduin oikeuteen ilman asiakirjoja, ilman asianajajaa ja
lääkäreiden mukaan vakavasti sairaana, koska terveydentilani oli
hengenvaarallinen.
Ylivieskan käräjäoikeuden tuomarina oli
täysin kokematon henkilö, joka oli täysin syyttäjän Sulo
Heiskarin pyöriteltävissä.
Mikä oli pidätyksen
todellinen syy?
Olen selvittänyt perusteellisesti PR-talojen
konkurssien syyt ja syylliset, jotka ovat vielä vapaalla jalalla ja
voivat käyttää virka-asemaansa törkeästi väärin. PR-talojen
konkurssit ovat Suomen taloudellisen laman yksi keskeisimmistä
rikoksista, joiden avulla voidaan paljastaa laaja
rikollisjoukko.
Pankkikriisin seurauksena kaadettaviin
yrityksiin ujutettiin ns. saattohoitajia, joiden tehtävänä oli
ajaa yritykset konkurssiin. Velkasaneerauksen aikana Alavieskan
Puurakenne Oy:n talouspäälliköksi valittiin velkasaneerausmiesten
vaatimuksesta ja Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella
taloustieteiden maisteri Jouni Remes, joka oli toiminut aikaisemmin
muissa talotehtaissa, jotka olivat menneet konkurssiin sekä
Sodankylän Osuuspankin johtajana. Kun Alavieskan Puurakenne Oy
saatiin konkurssiin niin Jouni Remes ryhtyi tekemään laskelmia
kahdelle ostajataholle samanaikaisesti siitä mitä konkurssipesälle
kannattaa tarjota kiinteistöstä, maa-aluista, koneista, laitteista
ja keskeneräisestä tilauskannasta. Remes laski keskeneräisen
tilauskannan määräksi 26 miljoonaa markkaa vaikka se
todellisuudessa oli 15 miljoonaa markkaa. Tuotoksi laskettiin 6,5
miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli vain 5000
markkaa.
Olin itse silloin Raahen Porvari- ja kauppakoulussa
opettajana ja olin toiminut myös Pohjois-Suomen
Toimitusjohtajakoulun johtajana. Katsoin, että liikeidea on
kunnossa ja uskoimme rahoituksen järjestämisen alan ammattilaisen
Jouni Remeksen tehtäväksi. Halusin kuitenkin itse varmistaa
Alavieskan kunnan investointiavustuksen, mikä oli 950 000 markkaa
ja pyysin perustettavan yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi
kansanedustaja Kalevi Mattilaa. Tämä kieltäytyi kunniasta
tekosyynä sairaus. Pyysin Mattilan kieltäytymisen jälkeen
puheenjohtajaksi kansanedustaja Markku Koskea. Hän lupautui
tehtävään ja katsoin, että näin oli varmistettu suhteet Kera
Oy:n lainoihin ja avustuksiin.
Jouni Remes oli Kera Oy:n
järjestämä saattohoitaja yritykselle. Saattohoitajaepäilyksen
kuulin ensimmäisen kerran kansanedustaja Kalevi Mattilalta, kun
jouduimme Jouni Remeksen erottamisen jälkeen ottamaan yhtiön
toimitusjohtajaksi Stig Weckströmin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n
kiristyksen jälkeen.
Rekisterimerkintärikokset
Saattohoitaja
Jouni Remes ja kansanedustaja Markku Koski väärensivät
perustettavan yhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen pöytäkirjat.
Väärennetyn pöytäkirjan mukaan Euronio Oy:n yhtiökokous on
pidetty Helsingissä 8.5.1995 yhtiön toimitiloissa ja
osallistujiksi on merkitty Jouni Remes, Markku Koski, Heino Virta,
Kari Konu ja Erkki Aho. Totuus on se, että Euronio Oy oli
paperiyhtiö eikä sillä ollut toimitiloja Helsingissä eikä Kari
Konu, Heino Virta ja Erkki Aho ole olleet Helsingissä 8.5.1995.
Myös yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja on
väärennetty Jouni Remeksen ja Markku Kosken toimesta. Kukaan
yhtiön osakkaista ei ole ollut Helsingissä tammikuun 4 päivänä
1994. Näillä väärennetyillä asiakirjoilla Jouni Remes haki
yrityksen rekisteröinnin ja salasi totuuden
osakkeenomistajilta.
Törkeät petokset
kaupanteossa
Saattohoitaja Jouni Remes teki Kera Oy:n
vaatimuksesta ja perustettavan yhtiön osakkaiden tietämättä
8.5.1995 sopimuksen, että yhtiön rahoitusjärjestelyt eivät
edellytä Kera Oy:n mukaan tuloa. Tämän vaatimuksen Kera Oy esitti
sen takia, että se oli päättänyt poistaa PR-talotehtaan
markkinoilta. Tätä ei kuitenkaan kerrottu perustettavan yhtiön
osakkaille.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän
väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät
11.5.1995 kolmella eri kauppakirjalla kiinteistöt, maa-alueet,
koneet ja laitteet, tuoteoikeudet ja keskeneräisen tilauskannan
Euronio Oy:lle (myöh. PR-Teollisuus Oy). Väliaikaisilla
pesänhoitajilla ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä
kiinteää omaisuutta. Väliaikaiset pesän eivät esittäneet
kaupanteon yhteydessä myöskään valtakirjaa että heillä on
oikeus myydä toisen omaisuutta.
Kaupanteossa salattiin 48
miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin
26 miljoonaksi markaksi. Todellisuudessa keskeneräinen tilauskanta
oli 15 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa ilmoitetun 6,5
miljoonaan sijaan.
Kauppasopimukset on allekirjoitettu
Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Kauppakirjojen
allekirjoittajana ovat olleet Euronio Oy:n puolesta Heino Virta ja
Jouni Remes.
Asian voi todistaa Maskosen toimistossa
työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Kaupanvahvistajaksi on
tietoisesti valittu tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei
kuitenkaan ole ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu.
Myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo
ei ole ollut paikalla kun kauppasopimuksen on allekirjoitettu ja
kaupat on vahvistettu.
Kauppasopimuksiin liittyi 1 530 000
markan takaus, jossa takaajina olivat Markku Koski, Heino Virta,
Jouni Remes, Kari Konu ja Erkki Aho.
Alavieskan Puurakenne
Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola
esittivät Ylivieskan käräjäoikeudelle 26.6.1995 väärän
pesänluettelon, mikä vannottiin oikeaksi. Menettely oli todella
törkeää toimintaa.
Alavieskan kunnan petollinen
toiminta
Alavieskan kunnanhallitus piti kokouksen 10.5.1995
ja päätti asioista niin kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden
kanssa sovittu. Asia käsiteltiin kokouksessa asiana 74 §.
Keskustan ryhmäkokouksen jälkeen kunnanhallitus piti yllättäen
uuden kiireellisesti kokoon kutsutun kokouksen 15.5.1995 klo 21.
Siinä asia käsiteltiin uudelleen kohdassa 77§. Sihteerinä ja
esittelijänä toimi kunnanjohtaja Aarne Karvonen.
Kunnanvaltuusto
käsitteli asian 16.5.1995. Kunnanvaltuusto käsitteli asian § 74
pohjalta, mutta valtuusto käsitteli asian pykälän 77 mukaisesti.
Valtuuston päätös oli kokonaan toinen kuin oli perustettavan
yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. On syytä epäillä, että
Alavieskan kunnanvaltuuston päätökseen vaikutti saattohoitaja
Jouni Remeksen toiminta, jonka tehtävänä oli perustetavan yhtiön
toiminnan tuhoaminen ja PR-talotehtaan markkinoilta
poistaminen.
Kosken kelkan kääntö
Yhtiön
hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustaja Markku Koski
kertoi, että häntä on voimakkaasti moitittu siitä Kera Oy:n
taholta, että hän lähti mukaan PR-Teollisuus Oy:öön. Koski
kertoi, että Kera Oy:ssä on tehty päätös poistaa
ylikapasiteettia markkinoilta ja PR-Talot on poistettavien listalla.
Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo
Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Arponen oli sanonut
”Kuule Markku, kyllä minä sinut pelastan”.
Heinäkuussa
1995 Kosken käytöksessä oli havaittavissa selvää muutosta. Kera
Oy ja Arsenal Oy olivat selkeästi vaikuttaneet Kosken toimintaan.
PR-Talotehdas oli poistettava markkinoilta.
Saattohoitaja
Jouni Remes teki kovasti töitä tämän asian toteuttamiseen. Hän
esti PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n 500 000 markan
lainansaannin. Pankinjohtaja Anja Kauppi olikin pyytänyt Uhtua
Woodin edustajia kutsumaan PR-Teollisuus Oy:n hallituksen
hätäkokoukseen ja erottamaan Jouni Remeksen yhtiön vastaisen
toiminnan johdosta.
Asianajajien ja käräjäoikeuden
sikailua
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä esitti
Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon 24.5.1995
ja Alavieskan Puurakenne Oy:n vastuulliset henkilöt tekivät väärän
valan.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi
PR-Teollisuus Oy:n ja takaajat Ylivieskan käräjäoikeuteen
13.11.1995 lähetetyllä haastehakemuksella. Haastehakemusta ei
toimitettu takaajille, vaan takaajille täysin tuntematon asianajaja
Jouni Vihervalli ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle, että hän
edustajaa kaikkia takaajia ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja
vaikka nämä eivät ole saaneet haastetta tiedoksi lainkaan.
Ylivieskan käräjäoikeus hyväksyi menettelyn, teki asiassa
ratkaisun ja jätti ilmoittamatta asiasta takaajille joten nämä
eivät voineet käyttää lakisääteisiä
oikeussuojakeinojaan.
Kera Oy:n kiristys
Heikko
rahoituksen hoito oli herättänyt pääosakkaan eli Uhtua Wood Oy:n
huomiota jo kesän aikana. Jos asian ilmaisee ilmeikkäämmin niin
Remeksellä ja Uhtua Wood Oy:llä oli mennyt sukset pahemman kerran
ristiin. Usko Jouni Remeksen kykyihin ja tahtoon hoitaa asioita
rehellisesti oli mennyt. Jouni Remes nautti enää Markku Kosken
luottamusta, ei muiden hallituksen jäsenten. Markku Kosken käytös
oli muuttunut kesän aikana ratkaisevasti. Hän kertoi jutelleensa
paljon Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n Seppo Sipolan kanssa. Tuntui kuin
hänet olisi aivopesty.
Erotimme Jouni Remeksen. Markku
Koskella oli heti Remekselle seuraaja valmiina. Hän oli kera Oy:n
ja Arsenal Oy:n suosittelema ja vaatima henkilö, konsultti Stig
Weckström. Hän oli omasta mielestään vertaansa vailla oleva
henkilö. Kaikki mitä hän oli tehnyt oli suurta menestystä. Vain
kerran elämässään hän oli epäonnistunut. Weskströmin
palkkavaatimus oli 5000 markkaa päivä + arvonlisävero ja
juoksevat kulut. Käytännössä tämä merkitsi 6800-8000 markan
päivittäistä kuluerää. Kera Oy:n vaatimus oli se, että
Weckström oli valittava toimitusjohtajaksi tai muuten yritys
ajetaan konkurssiin.
Teimme Weckströmin palkkaamisesta oman
sopimuksemme, jonka laitoimme Markku Koskelle eduskuntaan.
Määrittelimme Weckströmille 500 000 markan uhkasakon, jos tämä
luovuttaa tietoja ulkopuolisille tahoille. Sopimukseen sisältyi
myös kohta, että Weckström ei ollut yksin
nimenkirjoitusoikeutta.
Konkurssi tavoitteena
Pian
vahvistui käsityksemme siitä, että Weckströmillä ei ole puhtaat
jauhot pussissa. Jo ensimmäisen työpäivänsä iltana, mikä oli
yrityksen pikkujoulu, hän kertoi tanssilattialla yrityksen
vientisihteeri Ela Lillemaalle, että hänen tehtävänään on ajaa
yritys hallitusti alas. Olisikohan pikkujoulubooli saanut vanhan
herran avoimeksi? Lillemaa tulikin hädissään tiedustelemaan
vientipäällikkö Tapani Käännältä, että ei hallittu alasajo
merkitse konkurssia.
Pian Weckström ryhtyikin operoimaan
Kera Oy:n ruumiinpesuryhmän kanssa PR-Teollisuus Oy:n alasajoa.
Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluita oli käyty 6.2.1996 Oulussa ja
17.2.2006 Ylivieskan Arsenal Oy:n tiloissa.
Wecktröm soitti
minulle 17.2.1996 kesken kokouksen ja pyysi minua kutsumaan yhtiön
hallituksen koolle illaksi ja jättämään konkurssianomuksen.
Kerroin ettei sellainen ollut mahdollista, koska Heino Virta oli
Karjalassa, Markku Koski Helsingissä ja Kari Konu työmatkalla.
Yritys pyöri silloin kolmessa tuurissa, koska tilauksia oli enemmän
kuin ehti toimittamaan. Yritys meni niin lujaa että se oli saatava
vastapuolen mielestä äkkiä konkurssiin.
Kera Oy teki
kaikkensa asiassa. Se levitti PR-Teollisuus Oy:stä ja Uhtua Wood
Oy:stä tietoa rahanpesijöinä ja tietoa levitettiin laajasti aina
Saksaa ja Japania myöten. Myös lehdet kirjoittivat vihjailevasti
PR-Teollisuus Oy:n rahan pesusta. Asiasta tehtiin myös
rikosilmoitus Kera Oy:n toimesta, mutta se salattiin KRP:n toimesta,
koska se oli aiheeton.
Kauppasopimukset purettiin
Annoimme
konsultti Stig Weckströmille lopputilin ja myös yhtiön
hallituksen puheenjohtaja Markku Koski pyysi eroa tehtävästään
johon me mielihyvin suostuimme. Näiden erojen jälkeen nämä kaksi
henkilöä käynnistivät meitä vastaan mm.
rahanpesukampanjan.
Kun yritystä ei saatu konkurssiin niin
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä, jonka suurimmat velkojat
olivat Kera Oy ja Arsenal Oy, purkivat kauppasopimukset
kiinteistöjen osalta 19.3.1996 ja muiden sopimusten osalta
18.4.1996. Myyjällä oli yksipuolinen oikeus purkaa
sopimukset.
Konkurssiin väärillä tiedoilla
Alavieskan
Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä
tiedoilla konkurssiin, sillä kun kaupat oli purettu niin
konkurssipesällä ei ollut selvää ja riidatonta saatavaa, koska
loppuselvitystä ei oltu tehty. Lisäksi konkurssihakemus oli tehty
muutoinkin väärillä tiedoilla, sillä konkurssihakemuksessa ei
oltu huomioitu lainkaan sitä, että kaupat oli purettu ja takauksen
kohteena olleista 1 530 000 markan tuoteoikeuksien kaupoista oli
maksettu jo yli miljoona markkaa.
Alavieskan Puurakenne Oy:n
konkurssipesä antoi PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman valtakirjoja
ja toimeksiantoja lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan
käräjäoikeudelle ja käräjäoikeus hyväksyi lausuman. Lisäksi
varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle
ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman, että kanne on oikea.
Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle antamassaan lausunnossa 10.7.2000
ettei hänellä ollut toimeksiantoa asiassa. Ylivieskan käräjäoikeus
ei tarkistanut oliko Petäjällä valtakirjoja asian
hoitamiseen.
Ylivieskan käräjäoikeus teki näillä
asiakirjoilla konkurssipäätöksen, josta valittaminen annettiin
Erkki Ahon ja Heino Virran toimesta asianajaja Asko Keräselle, joka
jätti valituksen tekemättä.
Putkakertomus 20.8.-23.8.2010
Nousin
perjantai-aamuna ylös viiden jälkeen aamulla. Otin
verenpainelääkkeen, join aamukahvin ja söin Karjalan piirakan.
Kirjoitin historia-blogiini jutun Tehtaankatu 1. Jokin
oikeustaistelija soitti minulle Tampereelta ja keskustelimme ehkä
reilun kymmenen minuuttia. Lähdin pyörälenkille klo 10.30 ja olin
pyöräilyt noin 20 km ja kävin Tapion Tuvalla katsomassa
Kalajoki-näyttelyä. Lähinnä minua kiinnosti kävijämäärä.
Menin alas kahvion puolelle lukemaan Kalevaa, kun kaksi poliisi tuli
ja kysyi: - Sinäkö olet Erkki Aho. Poliisit tulivat ”mustalla
maijalla” pidättämään minut klo 11.40. Heillä ei ollut mitään
kirjallista todistetta siitä, että heillä on oikeus pidättää
minut. Minut vietiin ”mustalla maijalla” kotiin pyörän kanssa.
En saanut käydä suihkussa enkä vaihtaa vaatteita enkä syödä.
Keräsin neljä kassillista todistusaineistoa. Otin mukaan
verenpainemittarin, hygieniatarvikkeet ja vaihtovaatteet. Myöhemmin
kuulin vaimoltani, että kaksi poliisiautoa ja neljä poliisia oli
tullut kotiin kurkistelemaan ikkunoista pamppujen kanssa ikään kuin
suurta ja vaarallista rikollista piirittämään. Luonnollisesti
tilanne oli ollut vaimolleni aikamoinen järkytys. Hän oli kertonut,
että olen pyöräilemässä.
Ylivieskassa oltiin n. 13.00.
Pyysin päästä suihkuun. Sain tietää, että pidätykseni suoritti
Raahen poliisit Jani Lampela ja Jukka Yliniitty. Heille tuotti
erittäin suuria vaikeuksia sanoa nimensä. He eivät suostuneet
sanomaan kuka poliisiviranomainen on antanut heille määräyksen
asiassa. Ylivieskassa pyysin kirjallista määräystä
pidätyksestäni. Sain nähdä sen, mutta en kopioa siitä Määräyksen
oli antanut ELY-keskuksen Jouko Rajaniemi. Muistan kerran vuosia
sitten, kun keskustelin Jouko Rajaniemen kanssa Oulun
lääninhallituksen poliisiosastolla. Hän tiedusteli silloin minulta
oma-aloitteisesti, että ”eikö se Heiskari oli jo vähentänyt
ryyppäämistään”. Uskon, että kysymys on juuri samasta
poliisista.
Mittasin verenpaineen klo 13.55. Verenpaine oli
178/111 ja lepopulssi 95. Oli jano ja nälkä. Levähdin pari tuntia
ja kello 16.00 pääsin suihkuun ja sen jälkeen sain ruuan:
makkaraperunat ja 2 dl vadelmajuomaa. Sain soittaa kotiin, koska
lähtiessäni huomasin, että kellarissa on vettä ja osa kirjoistani
oli kastunut ja mahdollisesti myös osa asiapapereista. Kello 16.30
mittasin verenpaineeni. Tulos oli 175/109, lepopulssi 90. Ryhdyin
selvittelemään papereitani ja jaottelin paperit putkan lattialle
siten, että voin käydä asiakirjat läpi oikeusväittämieni
pohjalta sujuvassa järjestyksessä. Kello 19 verenpaineeni oli
189/106 ja lepopulssi 82. Kello 19.45 pyysin päänsärkylääkettä.
Kello 21.00 verenpaineeni oli 167/110 ja lepopulssi 71. Kalajoen
poliisi ja valtuuston varapuheenjohtajakaverini Tomi Reinikainen tuli
yöpäivystykseen. Hän haki minulle litran tuoremehua. Tämä oli
todella loistava palvelu tähän ajankohtaan. Kello 21.45
verenpaineeni oli 175/106, lepopulssi 65.
Miksi minut
pidätettiin? Syy oli siinä, etten mennyt oikeudenistuntoon
tiistaina, koska katsoin, että oikeudenistunto ei täytä
oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, sillä
tutkinnanjohtaja ja syyttäjä ovat vuoren varmasti esteellisiä.
Maanantaina 16.8.2010 käymäni keskustelu käräjätuomari Jaakko
Raittilan kanssa osoitti selkeästi minulle tosiasiat.
Kysymyksessä on ahojahti. En ole saanut vielä tähän
päivään mennessä esteetöntä rikostutkintaa asioissani enkä
oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tätä on jatkunut nyt jo yli 15
vuotta. Koska en mennyt oikeudenkäyntiin, niin käräjätuomari Jaakko
Raittila käynnisti pidätysprosessin, johon hänellä oli lain
mukaan mahdollisuus. Minulle haluttiin näyttää, että Suomi on
poliisivaltio ja rangaista minua pahimmalla mahdollisella tavalla
mielipiteideni ja toimintani johdosta. Mielestäni menettely on aika
järkyttävää voimankäyttöä tällaiseen
oikeudenkäyntiin.
Lauantaiaamuna heräsin kello 5.00. Kello 6.00
verenpaineeni oli 168/106 ja lepopulssi 63. Kello 8.30 sain kahvia, 2
voileipää. Tämä tuntui hyvältä. Ryhdyin järjestelemään
asiapapereita, joita oli neljä kassillista ja sain asiapaperit
likimain järjestykseen lattialle. Sain tehdä rauhassa töitä,
koska kukaan ei häirinnyt. Kello 10.20 yritin hälyttää vartijaa.
Kello 10.35 verenpaineeni oli 158/103 ja lepopulssi 80. Mittasin
putkan pituuden, 16 jalan mittaa ja leveys 6,3 jalanmittaa. Kello
10.45 pääsin suihkuun. Tuli todella raikas olo. Katsoin samalla
puhelimeeni tulleita puheluja. Mikko Kovalainen oli laittanut
puhelinviestin, jossa hän lupasi tarjota minulle täytekakkukahvit
ennen maanantain oikeudenkäyntiä. Putkassa minä en saa pitää
puhelinta. Kello 11.20 ruokana makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl
mehu.
Kello 13. 00 päivystävä vartija lähti syömään ja
lupasi samalla tuoda minulle litran mehua rahoillani. Erinomainen
palvelu vartijalta. Soitin Pentti Heikkiselle ja Olli
Puolitaipaleelle. Kello 15 verenpaineeni oli 174/101 ja lepopulssi
73. Jumppasin 30 minuuttia. Kello 17 ruokana jotakin mahdollisesti
kinkkusuikaleista laatikkoa, 3 leipää ja 2 dl mehu. Verenpaineeni
kello 18.55 oli 173/102/72. Yritin tavoittaa päivystävää
vartijaa. Kello 19.40 sain soittaa kotiin. Laskeskelin
vahingonkorvausvaatimustani valtiolle PR-talojen konkurssivyyhdessä.
Päädyin summaan 192 768 873 euroa. Kello 21.00 2 dl mehu ja
leipäsiivu. Yöllä heräsin ja jumppasin 15 minuuttia. Putkaan oli
yöllä tuotu vähän eläväisempää väkeä ja todella isoa laulua
kuului pitkän aikaa.
Sunnuntaiaamuna
heräsin kuuden jälkeen ja mittasin verenpaineeni kello 7.45 jolloin
luvut olivat mielestäni erinomaiset 154/94, lepopulssi 66. Kello
8.40 sain kahvin, 2 leipää ja 2dl mehua. Kello 10.20 kävin
suihkussa ja soitin kotiin. Kello 11.30 ruoka: makkarakeitto, 3
leipää ja 2 dl mehua. Kello 12.30 vaimo ja tyttö kävivät
katsomassa. Heille tämä minun kohteluni on todella rankka kokemus.
Kello 17.30 veljeni Veikko kävi vierailulla. Kello 20.15 painoin
nappia ja ajattelin, että saan soittaa. Puolen tunnin kuluttua
painoin uudestaan nappia. Ei vaikutusta. Kello 21.15 painoin nappia,
ei vaikutusta. Kello 21.40 mittasin verenpaineeni: 151/103 ja
lepopulssi 68. Lepopulssi tahtoo olla korkea. Painoin nappia, mutta
ei mitään vaikutusta. Kello 22.03 päivystäjänä toiminut vartija
Pekka Kallio tuli ja toi mehua ja leipää. Saatoin itseksi todetta,
että onneksi olin hyvässä fyysisessä kunnossa eikä minulla ollut
hengenvaaraa. jos olisin tarvinnut apua niin sitä en olsi saanut.
Olisin voinut saada aidon putkakuoleman. Pyysin saada soittaa. Sain
soittaa Keskipohjanmaahan ja kertoa tulevasta oikeudenkäynnistä
Kallion ahdistelemana vain muutaman sanan verran. Vartijan käytös
oli jostain syystä varsin erikoista. Missä hän mahtoi olla noin
kaksi tuntia, kun ei vastannut kutsuuni.
Valot sammutettiin
putkasta toivomukseni mukaisesti n. 22.40. Yöllä en oikein saanut
unta, siksi jumppasin 15 minuuttia. Heräsin aamulla kello kuuden
aikaan. Aamulla puoli kahdeksan aikaan pääsin suihkuun ja otin
verenpainelääkkeeni. Vaihdoin vaatteitani ja jäin odottamaan
putkaan, että poliisit vievät minut oikeudenkäyntiin. Sinne
lähdettiin viemään minua poliisivartiossa kello 8.40.
Oikeudenistunto alkoi kello 9.00 Savisillankatu 4:ssä.
Kaiken tämän jälkeen olen vielä elossa.