lauantai 23. heinäkuuta 2022

Kolme virolaista merimiestä hukkui Kalajoen edustalla syksyllä 1943



Syyskuussa 1943 majakkalaiva Nahkiainen oli tavanmmukaisella sijoituspaikallaan Nahkiaisten matalikolla. Sodasta huolimatta Pohjanlahdella majakkalaivat olivat ulkona, niin myös Raahen edustalla. Saksalaisten huoltokuljetukset Lappiin oli turvattava ja vaarallinen Naksilaisten matala täytyi merkitä majakkalaivalla.

Maanantaina 27.9.1943 aamuyöllä saapui majakkalaivan sivuun pieni soutuvene, jossa oli neljä miestä. Vene sidottiin laivan perään miehet nousivat alukselle. He kertoivat olevansa virolaisia merimiehiä, jotka olivat yöllä karanneet Raahen satamasta olevasta saksalaisesta höyrylaiva Karoliinasta.

Nouseva myrsky sai heidät hakemaan turvaa majakkalaivasta. Miesten tarkoitus oli yrittää veneellä Pohjanlahden yli Ruotsiin. Kohta huomattiin virolaisten kiinnitysköyden katkenneen ja veneen ajelehtivan tuulen mukana. Miehet pyysivät majakkalaivan soutuvenettä lainaksi, jotta he voisivat hakea karanneen veneen, kun moottorivene oli Raahessa muonanhakumatkalla. Virolaisten muona ja kaikki varusteet olivat karanneessa veneessä.

Kolme virolaista lähti hakemaan karannutta venettä, mutta neljäs jäi majakkalaivalla takuuksi siitä, että majakkalaivan vene palautetaan. Pohjoistuuli ei vielä tuolloin ollut kovin voimakas ja virolaiset saivat karanneen veneen kiinni ja alkoivat hinata sitä perässään kohti majakkalaivaa takaisin.

Nahkiaisen miehistö ja alukselle jätetty virolainen saattoivat vain avuttomina katsoa voimistuvassa myrskyssä etelään katovia veneitä.

Hukkuneet löytyivät Vihasniemestä ja Keihäslahden suulta

Kalajoen Vihasniemestä' löydettiin 30.9.1943 hukkunut mies ja tutkimuksissa todettiin hänen olevan yksi virolainen 28-vuotias Gunnar Holm. Samasta paikasta seuraavan päivänä hukkunut. Hän oli 26-vuotias Woldemar Seinberg. Miehet haudattiinjo sunnuntaina 3.10. klo 16.30 vanhan hautausmaan eteläpäähän. Saattoväen joukossa olli höyrylaiva Karoliinan kapteeni ja kaksi matruusia. Hautauksen toimitti kirkkoherra V.H.Kivioja viron kielellä. Kolams hukkunut löytyi 8.10,194 Keihäsojan suulta, Mies oli 25-vuotias Karl Markus Kabala ja hänet haudattiin kohtalotovereidensa viereen 10.10.1943.

Vajaan kahden kuukauden kuluttua tuona synkkänä syksynä tapahtui vielä julmempi onnettomuus kun Oulusta Kalajoelle matkalla ollut höyryhinaaja Oulu 2 katosi. Kateisiin jäi hinaajan koko 9 hengen miehistö.

Lähdeaineisto Raimo Lehtimäen kirjoitus


perjantai 22. heinäkuuta 2022

Kalajoen Osuuskaupan historiaa kuvin sekä Kalajoen Osuuskaupan kuolema

 




























Erkki Aho kutsuttiin Kalajoen Ouuskaupan markkinointipäälliköksi vuoden 1981 syksyllä. Erkki Aho oli suorittanut yo-merkonomin tutkinnon lisäksi SOK:n liikkeenjohdollisen kenttäkoulutuksen ja SOK:n liikkeenjohdollisen tavaratalokoulutuksen. Hän suoritti liikkeenjohdollisen kenttäkoulutuksen käytännön jaksot Keski-Pohjanmaan Osuuskaupassa sekä SOK:n Kokkolan konttorilla. Sen jälkeen Erkki Aho toimi Imatralla Osuuskauppa Vuoksenmaan henkilöstöpäällikkönä. Hän suoritti SOK:n liikkeenjohdollisen kenttäkoulutuksen Sokos Joensuussa sekä Pohjois-Karjalan Osuuskaupassa. Sen jälkeen hän palasi takasin Imatralle tavaratalojen ja ravintolinjan johtajaksi. Ahon tiedot ja taidot oli havaittu myös muulla liikemaailmassa. Aholle tarjottiin huonekaluketju Asko Oy:n pääjohtajan paikkaa, mutta Aho kieltäytyi tehtävästä. Perheellä oli koti-ikä ja siksi työpaikkaa katsottiin lähempää kotiseutua. Seuraava työpaikka oli Pudasjärven Osuuskaupan markkinointipäällikön toimi. Osuuskaupan tavaratalopäällikön ja myymäläketjun päällikön paikka oli vapautunut ja ne yhdistettiin yhdeksi tehtäväksi.. Erkki Aho valittiin tähän tehtävään. 

Vuoden 1981 syksyllä Erkki Aho kutsuttiin Kalajoen Osuuskaupan markkinointipäälliköksi. Se paikka houkutti sillä perhe halusi kotiseudulle. Kalajoen Osuuskaupan johtajana oli Pauli Valkama, jonka Aho tunsi entuudestaan ja tiesi varsin erikoiseksi mieheksi. Valkamalla ei ollut liikkeenjohdollista ammattitaitoa eikä taloudellista asiantuntemusta, mutta pulloon hän ei sylkäissyt. Useamana maanantaina ryyppy oli jäänyt päälle ja hänen työhuoneestaan kuului isoääninen laulu Rakastan elämää. Markkinointipäällikkö Aholla ja toimitusjohtaja Valkamalla oli erilainen näkemys johtamisesta ja tuloksentekemisestä. Aho oli enemmän kuin huolestunut Kalajoen Osuuskaupan toiminnasta ja tulevaisuudesta. Kalajoen Osuuskaupan taloudellinen tilanne oli menossa todella huonoon suuntaan. Erimielisyydet johtivat siihen, että Erkki Aho irtisanottiin vuonna 1983 Kalajoen Osuuskaupan palveluksesta. Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksen mukaan irtisanominen oli laiton. Kalajoen Osuuskauppa valitti Vaasan hovioikeuteen asiassa ja Vaasan hovioikeus kumosi Ylivieskan käräjäoikeuden päätöksen.

Kalajoen Osuuskaupan toiminta meni kuten Aho oli asian nähnyt. Vuonna 1984 Kalajoen Osuuskaupan toiminta loppui ja se fuusioitiin ylivieskalaiseen Osuuskauppa Lokkiin.


























maanantai 13. kesäkuuta 2022

Kalajoen kirkkojen historia - Kalajoen matkailun historia

 

Kalajoen kirkkojen historia



Ensimmäiset maininnat Kalajoen seurakunnasta löytyvät vuodelta 1525, missä kerrotaan, että Kalajoen Tyngän kylälle oli rakennettu kappelikirkko. Seurakunta käsitti tuolloin koko Kalajokilaakson aina Haapajärveä ja Reisjärveä myöten. Laaja emäseurakunta jakaantui 1800-luvulla osiin, kun kappeliseurakunnat itsenäistyivät yksi toisensa jälkeen, ensimmäisenä Haapajärvi vuonna 1838 ja viimeisenä Rautio vuonna 1921.


Kalajoen toinen kirkko oli pappisluettelon mukaan Pohjankylän ylipäässä, lähellä Mantilan taloa. Kirkko lienee rakennettu 1550-luvun keskivaiheilla. Erään tiedon mukaan kirkko sijaitsi tuolla paikalla vuosina 1556-1597. Kalajoen ensimmäiset kirkot olivat pieniä ja vaatimattomia. Toisen kirkon oletetulle paikalle Luutaojan varteen on pystytetty muistomerkki 11.9.1961.


Kirkko ei ollut kauan Mantilankaan luona. Vanha kirkko siirrettiin tai luultavammin uusi kirkko rakennettiin Pohjankylän alapäähän Kirkko-ojan ja Tapuliojan välille nykyisen terveyskeskuksen kohdalle jokitörmälle. Kirkko rakennettiin


Ljungo Tuomaanpojan ollessa Kalajoen kirkkoherrana lähelle pappilaa, tervatoria, maantietä ja satamaa. Kalajoen kolmannen kirkon paikka osoittautui kuitenkin ennen pitkää kelvottomaksi. Tämä johtui siitä, että joki syövytti kirkon kohdalla savista rantatörmää, jossa oli kirkko ja hautausmaa, joka alinomaa vyöryi veteen. Ei auttanut muu kuin rakentaa vuonna 1636 kirkko Etelänkylään sille hiekkakummulle, jolla Kalajoen nykyinen kirkko seisoo. Nykyisin Kalajoen kolmannen hautausmaan päälle on rakennettu puisto, mikä on saanut v. 2022 nimen Kiviojan puisto.


Neljäs kirkko rakennettiin vuonna 1636 ja maalattiin kaksi vuotta myöhemmin. Kirkon sisustus oli ennen Isoa vihaa pääpiirteissään samanlainen kuin nykyäänkin vanhoissa kirkoissa. Kirkossa oli lehteri. Saarnastuolin reunalla oli tiimalasi, josta saarnaa pitävä pappi näki ajan kulun. Köyhienlipas oli kirkon ovensuussa. Sillä kerättiin rahaa kunnan köyhille. Eteisessä oli jalkapuu, jossa kirkkorangaistukseen tuomittujen seurakuntalaisten täytyi istua häpeämässä.

Emäseurakunnan vanhassa kirkossa suoritetut korjaustyöt eivät voineet estää rakennuksen jatkuvaa rappeutumista. Tämä käy selville joulukuun 3 päivänä 1776 rakennusmestari Jylkän johdolla suoritetusta tarkastuksesta. Kirkon seinä olivat pahoin vahingoituneet ja pienen eteisen itäisin pilasi sekä sakastin pilari olivat mädäntyneet ja moneen kertaan paikatukki Heikoista seinistä ja kannatinpilareista johtuen kattokin oli pahoin vioittunut ja retkahtanut keskeltä alas. Kun seurakunnassa oli 40-50 pariskuntaa ilman penkkisijoja ja vanhan kirkon korjaus olisi tullut suhteettoman kalliiksi, sai uuden kirkon rakentamispäätös yleisen hyväksymisen.

Rakennusaineiden hankkiminen oli vaikea tehtävä. Tiilet oli tuotava Kokkolasta saakka, sillä pitäjässä ei ollut tiilitehdasta tai lähitienoon merenpohjan saven luultiin olevan niin suolapitoinen, ettei sitä voitu polttaa. Kalkkikivi oli tuotava peräti Tukholamasta saakka. Kaikeksi onnettomuudeksi suuret metsäpalot olivat viimeksi kuluneina kuivina kesinä tuhonneet paljon metsiä, mutta takamailta puita kuitenkin vielä voitiin saada. Kun rakennustöiden alkamisen tiellä oli monia esteitä, päätettiin ensimmäisenä vuonna keskittyä tarvikkeiden hankkimiseen, seuraavana vuonna laskettaisiin perustua ja vasta kolmantena uusi rakennus tehtäisiin vanhan länsipuolelle osaksi entiseen kirkkotarhaan, sillä näin menetellen voisi vanha kirkko seistä purkamatta, kunnes uuden seiniä ryhdyttäisiin tekemään.

Kirkonrakentajista puhuttaessa on jo huomautettu, että maanmittari Henrik Holmborn suunnitteli uutta kirkkoa varten piirustukset. Kun luonnoksessa oli otettu huomioon seurakunnan suuruus – kirkkoon mahtui 540 henkeä – niin se hyväksyttiin kappelien edustajen vastusteluista huolimatta, Keppelit pelkäsivät piirustusten mukaisen kirkon tulevan liian kalliiksi. Klemetti pitää Holmbornin suunnitelmaa ainutlaatuisena. Suomen kirkonrakennustaiteen historiassa ja antaa siitä seuraavan arvostelun: ”Sanankuulijain kannalta kirkko olisi ollut perin käytännöllinen, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö sitä olisi Kalajoella taitavain kirvesmiesten tunnetussa pitäjässä Holmbornin piirustusten mukaan saatu kootuksi, toinen asia on miltä semmoinen sirkusteltta olisi näyttänyt,” Indententtikonttori hylkäsi piirustukset, koska se oli ”epätavallinen” ja siinä oli ”puukirkoksi epäkäytännöllinen leveys ja liian korka kattorakenne”. Adelcrantz laati sitten uudet piirustukset, jotka kuningas hyväksyi 24.3.1778. Uusi kirkko saatiin valmiiksi vasta 1781. Se oli ristin muotoinen ja sen pieni nelikulmainen torni risteineen.

Suomen sodan aikana 6.11.1808 emäseurakunnan kirkko sytytettiin tuleen Ruotsi-Suomen Kalajoella taistelleiden joukkojen päällikön Olof v. Schwerinin käskystä. Illan hämärtyessä kaunis Herranhuone paloi perustuksiaan myöten. Samalla tuhoutui myös kellotapuli kelloineen.


Kalajoen emäseurakunnan v. 1815 rakennettu Anton v. Arppen suunnittelema kirkko vihittiin käyttöönsä 1.1.1817. Vuonna 1858 uudistettu kirkko tuhoutui salaman iskusta tulipalossa 26.7.1869. Palon sammuttamiseksi ei voitu tehdä paljoakaan, Kun oli heinänteon aika ja miesväki oli kaukoniityillä, ei sammutusväkeä saatu ajoissa eikä riittävästi. Kanttori Jaakko Friis sai hätäkellojen soitolla sen verran väkeä kasaan, että vettä voitiin siirtää ketjussa palopaikalle. Kellotapuli saatiin varjeltua tulelta sen ansiosta, että muun muassa vähämielinen Elieser Roos uskaltautui kävelemään kellonluukkujen alla tapulia kiertävällä kaltevalla reunakkeella ja roiskia vettä kuumentuneeseen seinään. Itse kirkkoa ei onnistuttu pelastamaan. Oli ihmisiä, jotka uskoivat, ettei vedellä saada salaman sytyttämää kirkkoa sammutetuksi. Siksi he toivat sammutusaineeksi maitoa ja piimää. Siitä huolimatta kirkko paloi perustuksiaan myöten.

Puuseppä Leo Takalon tekemä tapulin pienoismalli


Vuonna 1815 valmistuneen kellotapulin on rakentanut Heikki Kuorikoski. Nykyisen kaltaiseksi se on korotettu vuonna 1858.

Väliaikaisen kirkon rakentaminen pantiin alulle kuntakokouksessa – ei siis kirkonkokouksessa – 9.8.1869. Kirkko päätettiin tehdä laudoista. Rakennustoimikuntaan valittiin mies kustakin kylästä. Varat saatiin lainaamalla rahaa talokas Juho Pahikkalalta. Lautakirkko valmistui jo lokakuussa ja uusi kirkko otettiin käyttöön vuonna 1870. Keskeytyksiä ei siten tullut. Väliin jumalanpalvelut meno on pidetty taloissa. Kalajoella käytiin kovaa vääntöä siitä rakennetaanko puukirkko vai kivikirkko. Kun yksimielisyyteen ei päästy niin lopulta keisarillinen senaatti ratkaisi kirkon rakennusmateriaalin tiilen hyväksi. Kalajoen kunnan rooli kirkon rakentamisessa on ollut keskeinen ja kuntalaisten työpanos on ollut suuri. Kirkon rakentajana toimi laivanvarustaja Anders Östman. Kirkko on vihitty käyttöönsä 26.10.1879. Syksyllä 1886 päätettiin tilata kirkkoon alttaritaulu professori A. von Beckeriltä aiheena Jeesuksen ylösnousemus Kirkko on kaikkien kalajokisten yhteinen ponnistus. Kun uusi kirkko lopulta vuonna 1879 otettiin käyttöön, niin heikkokuntoinen, väliaikainen kirkko hävitettiin. Lautakirkko sijaitsi nykyisten sankarihautojen takana kirkonmäellä. Kalajoen uusi kirkko vihittiin käyttöön 26.10.1879.

A. G. Östman – Kalajoen kirkonrakentaja ja laivojen rakentaja

http://kalajoenhistoria.blogspot.com/2017/01/a-g-ostman-kalajoen-kirkonrakentaja-ja.html

Onnettomuus kirkon rakentamisessa


Kirkkoa rakennettaessa oli Matti Jaakonpoika Naatuksen jaloille pudonnut iso kiviharkko, mikä oli musertanut hänen jalkansa ja hän oli tullut raajarikoksi ja kykenemättömäksi työhön. Kihlakunnan oikeus velvoitti kirkkoyhdyskunnan korvaamaan Naatukselle kivusta ja särystä sekä esteestä elinkeinon harjoittamiseen vahingon 500 markalla. Seurakunta päätti valittaa asiasta hovioikeuteen, mikä kumosi kihlakunnan oikeuden päätöksen. Matti Naatus vetosi senaattiin, joka yhtyi hovioikeuden päätökseen. Näin Matti Naatus jäi korvauksia vaille.





Lämmityslaitteita ei kirkossa ollut. Kalajoen kirkko paloi perustuksiaan myöten 16.2.1930. Siitä jäi vain perustukset ja tiiliseinät, joiden varaan nykyinen kirkko rakennettiin 1931 arkkitehti W.G. Palmqvistin toimiessa suunnittelijana. Kirkko on sen jälkeen peruskorjattu ja maalattu v. 1979 kirkon satavuotisjuhlia varten sekä vuonna 1999, jolloin kirkon etuosaan saatiin uudet urut ja alttarialue korjattiin siten, että se voi paremmin palvella uudistuneen jumalanpalveluksen toteuttamista.








Kirkon rakentajia


Taiteilija Olga Markova-Orellin maalaus Kalajoen kirkosta


TI 22.12.2020 Kalajoen Hiekkasärkillä on kiehtova ja monivaiheinen historia osa 1

http://kalajokinen.blogspot.com/2020/12/ti-22122020-kalajoen-hiekkasarkilla-on.html


Kalajoen Hiekkasärkillä on kiehtova ja monivaiheinen historia osa 2

http://kalajokinen.blogspot.com/2020/12/kalajoen-hiekkasarkilla-on-kehtova-ja.html