keskiviikko 27. marraskuuta 2013
torstai 21. marraskuuta 2013
Kalajoen autokoulun historiaa
K.A.Siipolan autokoulun
yläkerran henkilöstöä. K.A.Siipola istumassa kuvassa vasemmalla.
Pieni poika on Paavo Saari tuleva Kalajoen kunnanvaltuuston puheenjohtaja.
Oulun lääninkansliassa
on vuonna 1931 lupa K.A.Siipolalle autokoulun pitämisestä. Luvassa
lukee näin: ”Tämän asian olen minä tutkinut, ja koska hakija on
esittänyt olevansa hyvämainen Suomen kansalainen sekä, että
hänellä on autokoulun opettajakortti kuin myöskin, että koulussa
on asianomaiset katsastusmiehen hyväksymät opetusvälineet, katson
minä, perustuen tammikuun 18 päivänä 1929
moottoriajoneuvoliikenteestä annetun asetuksen 37 pykälään
hyväksi oikeuttaa hakijan K.A.Siipolan pitämään autokoulua
hakijan itsensä toimiessa koulun johtajana, mikä ohessa määrätään,
että autokoulu on oleva Oulaisten alueen moottoriajoneuvojen
katsastusmiehen valvottavana.”
Aluksi koululla ei ollut
omia tiloja, vaan K.A. Siipola löysi tilat koulun pitoon
nuorisoseuralta. Vuonna 1936 tehtiin koululle omat tilat K.A.Sipolan
omistaman autokorjaamon yläkertaan vanhaan sillanpäähän. Tuohon
aikaan autokorjaamon pito autokoulun yhteydessä oli välttämättömyys,
koska silloin ammattikorttiin liittyi pakollinen verstasharjoittelu,
joka käsitti 400 työharjoitustuntia.
Käytännössä tämä
merkitsi sitä, että jos autokoulua ei olisi perustettu verstaaan
yhteyteen, oli autokoulun perustettava verstas oppilaiden
työharjoittelua varten. Jos muuuta työtä ei ollut, nin auto
purettiin osiksi ja koottiin taas sen jälkeen autoksi. Aikanaan
tästä verstasharjoittelupakosta luovuttiin, koska helsinkiläisillä
autokouluilla oli vaikeuksia saada oppilaitaan sijoitetuksi
työharjoitteluun korjaamoille.
Joulukuussa 1937 oli maan
suurimmasa päivälehdessä ilmoitus, jolla Suomen autokoulujen
omistajat ja opettajat kutsuttiin kokoukseen 9.1.1938 Viipurin
Pyöreään Torniin neuvottelemaan koko maan käsittävän liiton
perustamisesta. Kokouksen tiimoilta paikalla ollut autokoulun johtaja
Kalle Siipola kertoi kalajokisella murteella:
”Koko Viipuri liputti.
Siell oli lippuja niin hirveän paljon, eihän ne ny mua vasten ollu
mutt, vai oli kumminkin tämä Kalajokivarren mies toinen siellä
jolle ne liputtivat, siellä oli nimittäin Kyösti Kallio vihkimässä
Naistenklinikkaa, ja se liputus johtu siitä, ja meiät oli kuhuttu
sitten sinne Pyöreään Torniin, tehän vissiin tiiätte”
Pyöreän Tornin
kokouksessa ei vielä Autokoululiittoa perustettu, mutta
perustamispäätös kyllä syntyi 20.2.1938 Hotelli Helsingn
juhlahuoneistossa. Läsnä oli 33 autokoulunomistajaa ja 12
opettajaa. Kalle Siipola oli allekirjoittajien joukossa.
Syksyllä 1939 maahan
julistettiin bensiininsäännöstely, jonka yhteydessä autokoulut
joutuivat jakelukieltoon ensimmäisten joukossa. Meillä oli Esson
jakeluasema, mutta ei siitä autokoulullemme mitään iloa ollut, kun
viranomaiset tulivat ja sinetöivät jakelupumput. Oli siirryttävä
puuhiili- ja puukaasukehittimien käyttöön, ja tämä merkitsi
useimmille automiehille kokonaan uuden tekniikan omiskelua. Se ei
tapahtunut hetkessä puhumattakaan, että sitä olisi pitänyt ryhtyä
opettamaan muille.
Puuhiili- ja
puukaasulaitteiden käyttöönoton myötä autokouluille lankesi
niiden käytön opettaminen sekä kuljettajatutkintoon
valmistautuville, että jo ajokortin omistaville kuljettajille.
S.A.O.L:n hallitus oli nopeasti tilanteen tasalla ja päätti
1.10.1939 pitämässää kokouksessa järjestää liiotn jäsenille
näiden laitteiden käytön ja huollon opettamiseen tähtäävän
kurssin. Samalla päätettiin, että liiton jäsenkouluissa puuhiili-
ja puukaasulaitteisiin liittyvä opetus sisällytetään
kurssiohjelmistoon ilman lisävelvoituksia kuitenkin niin, että jo
ajokortin omaavilta oppilailta tästä opetuksesta peritään sadan
markan suuruinen korvaus.
Myös valtiovalta
suhtautui myönteisesti S.A.O.L:n hallituksen suunnitelmiin puuhiili-
ja puukaasulaitteiden kurssin järjestämiseen, ja maksoi liitolle
13000 markan suuruisen järjestämisestä aiheituvien kulujen
peittämiseksi. Rahat oli saatu, mutta opetuskurssi jäi sillä
kertaa pitämättä, sillä 30.11.1939 puhjennut talvisota ehti
ensin. Lähes kaikki potentiaaliset kurssilaiset tulivat kutsutuiksi
maanpuolutustehtäviin. Avustus tuli kuitenkin käytetyksi
alkuperäiseen tarkoitukseen 31.5.-3.5.1940 jolloin S.A.K.L
toimeenpani kyseisen kurssin yhteistyössä
ammattienedistämislaitoksen kanssa Helsingissä. K.A. Siipola toimi
kurssilla opettajana.
Väinö Siipola aloitti
koulualansa vuonna 1935 pitämällä ensin rakennetunteja oppilaille.
Vuonna 1939 Siipola joutui armeijaan ja sota otti osansa myös hänen
autokoulun työpanoksestaan kuuden vuoden ajan. Suomen valtio
tarvitsi sodan aikana myös kouluauton armeijansa käyttöön. Vuonna
1947 Väinö Siipola sai autokoulunopettajaluvan ja kovaa työsarkaa
riitti ain aeläkepäiviin saakka.
Vuonna 1957 valmistui
nykyinen Esson huoltoasema ja autokoulu siirtyi uuden sillan päähän
Esson alakertaan ollen siellä vuoteen 1968 asti. Vuonna 1968 Väinö
Siipola rakensi oman talon tomien jo silloin autokoulun johtajana.
Myös luokkahuone tehtiin talon yhteyteen, missä koulu toimi.
Helmerr Lassilan työ
alkoi ensin VW:n asentajana Kalajoen autoliikkeessä, jossa siirtyi
18.4.1957 autokoulun opettajaksi. Tästä alkoi Helmer Lassilan pitkä
opettajan työ Väinö Siipolan leivissä jatkuen aina 30.6.1990
saakka. 14.5.1962 tuli Vesa Ainali Väinölle töihin ollen
syösuhteessa aina 1.7.1974. Neljäntenä opettajana Väinöllä oli
Paavo Rahko 2.5.1972-30.8.1980. 5.1.1983 tuli Timo Ylikoski töihin,
siirtyen Mauri Kippolan palvelukseen vuonna 1981 ollen opettajana
2.9.1996 saakka.
Vuonna 1980 Mauri Kippola
sai liikkenneopettajaluvan ja tuli syksyllä töihin Väinö
Siipolalle. Vuonna 1991 autokoulu sirtyi Kippolalle.
Lähdeaineisto
Kalajokilehti 22.2.2001 Mauri Kippolan kirjoitus
lauantai 9. marraskuuta 2013
Urho Kekkonen Kalajoella
Ulkoministeri Urho
Kekkonen vieraili Kalajoella 1954. Kuvassa keskellä ulkoministeri
Kekkonen, äärimmäisenä vasemmalla Uuno Rahko ja äärimmäisenä
oikealla Uuno Välimaa sekä kumartuneen silmälasipäinen
keihässuruus Matti Järvinen Rahjassa.
Uuno Rahko oli Urho
Kekkosen henkilökohtainen ystävä ja vuorovaikutusta tapahtui
kirjeitse ja henkilökohtaisten tapaamisten välityksellä. Rahjan
satamahankkeeseen tutustunut ulkoministeri Urho Kekkonen yöpyi
Rahkoilla 31.7-1.8. 1954 välisen aikana. Tällä käynnillä oli
mukana myös 1930-luvun keihässuuruus, olympiavoittaja ja
moninkertainen maailmanennätysmies Matti Järvinen, joka ystävystyi
Kekkosen kanssa tämän toimiessa 15 vuotta Suomen Urheiluliiton
puheenjohtajana ja samalla useimpien kisasjoukkueiden johtajana.
Saman vuoden 1954 lopulla Urho Kekkonen valittiin Maalaisliiton
presidenttiehdokkaaksi ja hänestä tuli 1956 Juho Kusti Paasikiven
seuraaja erittäin jännittävissä vaaleissa. Urho Kekkosen astuttua
virkaan 1. maaliskuuta 1956, Kalajoella ei viivytelty pari vuotta
aikaisemmin sattuneen markkinapinan tuomioiden armonanomuksen
laatimisessa maan uudelle johtajalle, jota pidettiin Kalajoen
ystävänä. Lausuntokierroksen tietystä hitaudesta huolimatta
kapinatapahtuma ja sen taustat olivat selkiytyneet presidentti
Kekkoselle niin, että hän saattoi kirjoittaa asiasta Uuno Rahkolle
jo 30. kesäkuuta 1956: - Minulle ovat tulleet Kalajoen miesten
armonanomukset ja monet puoltavat lausunnot sekä korkeimman oikeuden
hylkäävä lausunto. Luulin, että asia olisi selvempi ja mieleni
teki armahtaa, mutta asiaan on tullut muutos. Kaikissa lausunnoissa
todetaan, että tuomitut ovat olleet nuhteettomia ja esimerkillisiä
nuorukaisia, joissa ei ennen ole ollut moitteen sijaan.
Rikosreksiteri osoittaa kuitenkin, että yksi heistä on tuomittu
1949 juopumuksesta ja virkamiehen vastustamisesta viideksi
kuukaudeksi ehdolliseen ja kaksi poikaa 1954 muun muassa
viinankeitosta. Jos Kalajoen pojat armahdetaan, muille vastaavasti
tuomituille ovet ovat auki ja pahasti. - Olen sitä mieltä, että
tuomiot ovat kohtuuttomat ja armo paikallaan, mutta tilanne on
mutkistunut. Haluan kuulla mielipiteesi. Ehkä Sinulla on aikaa panna
pari riviä paperille. Käytännössä valtion päämiehen kirje
merkitsi lopullisesti sitä, ettei presidentti Kekkonen katsonut
mahdolliseksi armahtaa markkinakapinaan osallistuneita. Rovasti Vilho
Kivioja kirjoitti asiasta presidentti Kekkoselle, mutta lopputulos
oli muuttumaton.
Uuno Rahko oli presidentin
valitsijamiehen 1962 noottivaaleissa. Kalajokelainen maanviljelijä
ja kunnallisneuvost Uuno Rahko (1910-1977) oli poikkeuksellisen
aktiivisesti mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa. Hän istui
Kalajoen kunnanvaltuustoosa 1948-1977 toimien valtuuston
puheenjohtajana vuodet 1957-1967. Rahko vaikutti myös Kalajoen
kunnanhallituksessa ja lukuisissa luottamustoimissa. Uuno Rahkon
osuus Kalajoen sataman toteuttamisessa oli sangen keskeinen. Sataman
rakentamisen välttämättömyys sekä Kalajoen että laajemmankin
alueen elinkeinoelämälle oli pitkään Uuno Rahkon keskeinen sanoma
erilaisissa tilaisuuksissa. Nuorempana hän oli aktiivinen
nuorisoseuralainen ja samalla seuran voimistelujoukkueen johtaja.
Kalajoen kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajana Rahko toimi peräti 36
vuotta.
Kalajokilaakson
historiatoimikunnan puheenjohtaja Uuno Rahko (kirja kädessä)
luovuttamssa tasavallan presidentti Urho Kekkoselle Suur-Kalajoen
Historian II-osanensimmäistä kappaletta 9.2.1962. Kuvassa mukana
myös Kalle Kivioja Nivalasta ja Urho Aho Reisjärveltä.
Presidentti Urho Kekkonen
keskustelemassa kunnallisneuvos Uuno Rahkon kanssa
Matkailuhotellin edessä.
Urho Kekkonen saunoi
Kalajoella 1960-luvun puolivälissä tapahtuneen Raahen Rautaruukin
avaamismatkansa yhteydessä, jolloin mukana oli myös Neuvostoliiton
pääministeri Aleksei Kosygin sekä ulkoministeri Ahti Karjalainen.
Kalajoen Hiekkasärkillä saunomisesta on säilynyt maino
valokuvakin,missä korkeat kylpijät ovat palaamassa presidentti
Kekkosen johdolla aatamin puvussa saunaan käytyään välillä
meressä uimassa. Kosygin oli siinä vaiheessa jo pukeutunut ja
kumartaa saunan kuistilla ensimmäisenä tulevalle Kekkoselle.
Hiekkasärkkien
saunomiseen liittyvän tarinan mukaan saunakaljaa oli varattu liian
vähän – vain pullo mieheen-, eikä kukaan uskaltanut koskea
juomiin, jotta presidentille jäisi enemmän.
Presidentti Kekkonen, Rautaruukin pääjohtaja Helge Haavisto,Neuvostoliitton pääministeri Aleksei Kosygin ja ulkoministeri Ahti Karjalainen.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Kalajoen kirkkojen vaiheet ja aarteet
Kalajoen ensimmäinen
kirkko valmistui Tyngälle 1525. Kirkon paikka päätettin vaihtaa
1555, kun eräs tynkäläinen pisti kuoliaaksi kirkkoherran.
Kalajoen toinen kirkkoa
rakennettiin Pitkäsenkylän Luutaojan varteen 1556. Se palveli
vuoteen 1595.
Kalajoen kolmannen kirkon
rakentaminen alkoin 1597 nykyisen terveyskeskuksen läheisyyteen
jokitörmälle. Kirkko oli käytössä vuoteen 1636.
Kalajoen neljäs kirkko
rakennettiin Junnikkalan mäelle, nykyisen kirkon ja tapulin
välimaastoon. Kirkko tuhoutui lahonneena 1770-luvulla.
Kalajoen viides kirkko
valmistui edeltäjästään hieman länteen. Suomen sodan aikana
peräytyvät joukot polttivat kirkon 6.11.1808.
Kalajoen kuudes kirkko
valmistui A.V. Arppen suunnittelemana 1815. Salama poltti kirkon
26.7.1869, mutta tapuli säästyi.
Kalajoen seitsemäs kirkko
on F.W. Luchowin suunnittelema ja se valmistui 1879. Kirkko syttyi
tuleen jumalanpalveluksen aikana 16.2.1930, mutta tiiliseinät jäivät
pystyyn ja suuri osa irtaimistoa pelastui.
Nykyinen Kalajoen
kahdeksas kirkko on rakennettu edeltäjänsä tiiliseinien varaan on
W.G. Palmiqvistin suunnittelema.
Seurakunnan vanhin esine
on hopeinen ehtoolliskalkki 1500-luvun alussa. Ei tiedetä, kuinka se
on Kalajoelle joutunut, mutta luultavasti sitä on käytetty Kalajoen
ensimmäisen kirkon katolisissa jumalanpalveluksissa. Vanha malja on
niin arvokas, ettei se enää ole käytössä. Ehtoolliskalkin
kyljessä lukee teksti: ”Kalajoki moder kyrka tilhoörg. Tehkät se
minun muistokseni”.
Muitakin melko vanhoja
aarteita on säilynyt nykypäivään. Iso ehtoolliskalkki vuodelta
1801 on ollut käytössä siihen saaka kun siirryttiin
pikkupikareihin. Vielä samantyyppinen hopeakannu on kaiverrusten
mukaan vuodelta 1807.
Seurakunnan hallussa on
myös vanha miekka, jonka arvellaan olevan Suomen sodan ajalta eli
vuodelta 1808. Miekka on löydetty kalajokisesta pellosta, alunperin
niitä oli kaksi, mutta toinen varastettiin 1970-luvulla, kun
kirkkoon murtauduttiin. Siksi iäkkäämpiä aarteita säilytetään
nykyään tarkemmin. Miekassa näkyy edelleen kahvan koristeet ja
veriuurnat. Myös koristetupsu on säilynyt.
1800-luvulta on peräisin
myös kovasti käytetyn näköinen matkaehtoollisvälineitä varten
valmistettu laukku. Nahasta, puusta ja punaisesta sametista tehdyssä
laukussa on paikka ehtoollismaljalle, pienelle viinipullolle ja
leipälautaselle. Etenkin ennen kuljetettiin paljon antamassa sairaan
ehtoollista.
Monta saarnaa ja virttä
on ehtinyt kuulla kirkon alttarilla oleva krusifiksi. Parinkymmenen
sentin korkuinen puusta veistetty ja kullastti krusifiksi on
1700-luvulta. Messukasukoita on kaksi ja ne ovat vuodelta 1841,
Tuolloin kasukat olivat paljon loisteliaampia, ja näissäkin on
käytetty materiaalina samettia ja koristeena kultausompeleita.
1800-luvulta on myös
keskikäytävän kynttiläkruunu. Ne on valanut 1820 sieviläinen
Topias Erkinpoika Koski. Alttarin ja saarnastuolin kyntteliköt on
valanut Helanderin valimo 1800-luvun puolivälin tienoilla.
Kirkon kyljessä seisova
tapuli on rakennettu 1815 eli yhtä aikaa Kalajoen kuudennen kirkon
kanssa. Tuntematon reisjärvinen mies on tehnyt vaivaisukon, mikä on
myös vuodelta 1815. Kirkonkelloja on soitettu 1800-luvun alusta
tapulista.
Kirkon saarnastuoli on
urheasti säilynyt 1800-luvulta ja pelastunut kahdesta tulipalosta,
sekä 1869 ja 1930 roihunneesta kirkkopalosta. Alkuperäisessä
asussaan saarnastuoli ei kuitenkaan ole, vaan sitä on entisöity ja
sen kuvatkin ovat muuttuneet vuosien varrella. Papin pään päällä
liittyvä hopeinen kyyhkynen on myös pelastettu aikanaan liekeiltä.
Alttaritaulu Kristuksen
ylösnousemuksesta on Aadolf von Beckerin vuonna 1887 maalaama, ja
reunoilla olevat Tuhlaajapojan paluu ja Hyvä paimen ovat vuodelta
1910 T.G.Tuhkasen käsialaa. Nekin saatiin pelastettua
tulitalopalosta.
Lähdeaineisto
Kalajokiseutu 12.5.2000
maanantai 4. marraskuuta 2013
Kalajoen Osuuskaupan vaiheita 1900-luvulla
Kalajoen Osuuskaupan
toiminta tarjoaa mielenkiintoisen tarkastelunäkökulman Kalajoen
taajama-alueen kehityksestä, koska se perustettiin vuosisadan alussa
ja on siitä lähtien käynyt useita erilaisia rakennushistoriallisia
kehitysvaiheita. Kiinteistö sijaitsee keskeisellä paikalla vanhan
taajama-alueen keskipisteessä Saarisillan päässä Kalajoentien ja
Mehtäkyläntien kulmauksessa.
Kalajoen Osuuskauppa
perustettiin 1917 Maalaisseuran aloitteesta. Jäsenet koostuivat
maanviljelijöistä, jotka tahtoivat näin edesauttaa oman
elinkeinonsa kehitystä. Toimintaa ohjaamaan valittiin hallitus ja jo
alusta yhteydet Suomen Osuuskauppojen Keskusliittoon (SOK) olivat
kiinteät. Kulutusosuuskuntien Keskusliike (vuodesta 1967 E-liike)
oli kilpaileva yritys Plassilla.
Pohjankylän Osuuskauppa
aloitti toimintansa Kalajoen Kauppa Osakeyhtiöltä ostamassaan
kiinteistössä jo vuonna 1917. Rakennuksessa sijaitsivat peräkkäin
myös konttoritilat ja asuinhuoneisto. Mukulakivisitä tehty sukkelo
uusittiin kiilakivillä 1920-luvun alussa. Muutamaa vuotta myöhemmin
suurennettiin kauppaa: myymälätilaa laajennettiin väliseinien
poistoilla ja kaksi hirsistä varastoa siirrettiin tontille kaupan
sivutoimitiloista. Ensimmäinen kaupparakennus edusti tyyliltään
ympäröivää rakennuskantaa; se oli puolitoistakerroksinen
pitkänmallinen hirsirakennus, jonka lämmitys tapahtui kolmen
tulisijan avulla (kauppa, konttori ja asuintilat). Rakennusta ympäröi
joltinenkin puu- ja kasvitarha-alue, joka viittaa siihen, että
rakennus on luultavasti alunperin olllut tavallinen asuinrakennus
talousrakennuksiensa ympäröimänä. Tonttia ympäröivän puisen
aidan edustalla voidaan havaita hevospuomi.
Toiminnan laajentuessa
tarvittiin pian uutta liike-, asuin- ja varastointitilaa.
Rakennuspiirusehdotus pyydettiin SOK:n rakennusosastolta, sen laati
myöhemmin osaston johtajaksi ja päälliköksi noussut Erkki
Huttunen 1929. Osuuskaupan hallitus kuitenkin päätyi
kompromissiratkaisuun; paikallinen rakennusmestari Kamunen laati
piirustukset lisätilasta, myymäln viereistä varastorakennusta
laajennettiin ja asuinrakennus korjattiin kaksikerroksiseksi.
1930-luvun alun pulakausi
hillitsi uudistuksia, mutta laajentamiseen ryhdyttiin 1931 laman
hieman hellittäessä. Vanha päärakennus siirrettiin uuden sokkelin
päälle ja korotettiin kaksikerroksiseksi. Uusitun päämymälän
ulkoasussa voii löytää eri tyylipiirteitä. 1920-luvun
klassisismiin viittaa mm. symmetrinen ja rauhallinen yleisvaikutelma.
Taitekatossa on varsin pienet räystäät ja ikkuna-aukot luovat
rytmiä pelkistyneeseen ulkoasuun. Oviaukon korostaminen pienellä
kolmioalueella tekee huoneistoon juhlavan vaikutelman. Kuusiruutuiset
ikkuna yläkerrassa tulivat klassismin kaudella uudelleen muotiin ja
empirelle tyypillinen päädyn puolikuuikkuna vaikuttaa paikallisesti
suositulta koristeaiheelta. Alakerran suuret ikkunaruudut enteilevät
jo fuktionalismin kautta. Rakennus on kokonaisuutena yhdistelmä
useista eri tyyleistä, vaikka sillä onkin ehkä tunnusomaisinta
klassismi.
Seuraava suurempi uudistus
tapahtui, kun toiminnan ja tavaravalikoiman laajeneminen vaati
jälleen lisää tilaa. Ostettiin viereinen Orellin kiinteistö,
johon perustettiin leipomo ja kahvila (nuorisoseuran ja
linja-autoaseman kahvilasssa). Huttusen työparina toiminut
arkkitehti Riihimäki suunnitteli lisäksi uuden varastorakennuksen
entisten pienten rakennusten tilalle vuonna 1936.
Arkkitehti Larkka SOK:n
rakennusosastolta suunnitteli kaupalle vuonna 1930 uuden lisäosan,
jonka alin kerros oli varattu myyntitiloiksi ja yläkerta
ravintolalle. Työ keskeytyi sodan takia, mutta jatkui taas
välirauhan aikana valmistukseen vuonna 1940. Yläkerta oli kokonaan
varattu Ravintola Kultakalalle, jonka toiminta alkoikin vilkkaana.
Myös vanha kaupparakennus tarvitsi remonttia, joka toteutettiin
seuraavana vuonna. Ikkunat uusittiin jälleen koko julkisivulla ja
sisäänkäyntejä kauppaan tuli nyt kaksi.
Vuoden 1940 liikerakennus
on nyt muodostunut varsin fuktionaaliseksi. Puinen vanha pääkauppa
on liitetty muurattuun ja pinnaltaan rapattuun uudisrakennukseen läpi
kiinteistän ulottuvalla horisontaalisella koristereunuksella. Kadun
puoleiset ikkunat olivat ajan hengen mukaan isot ja vierasmaalaiseen
tyyliin (Le Corbusier) viittasivat ikkunoiden ulkopuoliset
aurinkosuojat.
Lähes tasakattoinen
funkkisrakennus sulautui yllättävän hyvin puiseen
vierustoveriinsa, olihan se kuitenkin samassa linjassa ja
mittasuhteiltaan ympäristöönsä sopivat. Ikkunauudistus yhdisti
myös rakennuksia, uuden rakennuksen isommat ikkuna yläikkunat
jatkoivat ristikoristelussaan vanhemman horisontaalista viivaa.
Seinällä koreili fuktionalismin tavaramerkki. Ravintola Kultakala
oli somistettu neonvalokirjaimin.
SOK:n rakennusosaston
arkkitehdeillä oli selvät tavoitteet pyrkiä
tarkoituksenmukaisuuteen kauppakiinteistöjen suunnittelussa.
Maaseudulla vierasmaalaiseksi koettu fuktionalistinen tyyli aiheutti
odoksuntaa, vaikka puhtaus, valoisuus ja käytännölliset
järjestelyt saivatkin asiakkailta kiitosta.
Kaupan käynnin
vilkastuminen alkoi taas vaatia uusia laajennuksia 1960-luvun
kuluessa. Kuntasuunnittelussa oli otettu 1960-luvulla käyttöön
rakennuskaavoitus, jonka lupamenettely hidasti jonkin verran uusia
rakennussuunnitelmia. SOK:n rakennusosastolla tapahtuneet
suunnittelu-uudistukset vaikuttivat myös Kalajoen Osuuskaupan
uudisrakentamiseen. Rakennusosaston uudet suunnitteluperiaatteet
sisälsivät määrätyt normit uusille tavara-aloille ja
myymälöille. Kalajoella tämä näkyi uudisrakennusken
samanlaisuuteena muilla paikkakunnilla sijainneiden Sokos-myymälöiden
kannsa.
Arkkitehti Rautio
suunnitteli Kalajoella kokonaan uuden liikerakennuksen, joka
yhteyteen jätettiin olemassa olevasta rakennuskannasta se osa, jota
voitiin edelleen soveltaa käyttöön. Varastotilat sijaitsevat nyt
saman katon alla kuin varsinainen myymälä. Rakennus valmistui 1967.
Kiinteistä on yksikerroksinen, pohjaltaan lähes neliömäinen
”laatikkokauppa”. Ulkoasu on pelkistettu ja mataluudessaan
rakennusken horisontaalisuus on erittäin korostunut.
Sokos-tavaratalo, nykyinen ( 1998) S-Market, edustaa ympäri maan
levinnyttä 1960 ja 1970-luvun kaupparakennustyyliä, jossa
paikallisia eroja ei ole nähtävissä.
Funkkiskauppa on liitetty
kiinteistöön nykyisen (1998) paperiosaston, joka ei sisätiloiltaan
mitenkään eroa muusta kaupasta. Yläkerran ravintola on tyhjillään.
Alkuperäinen käytännöllisyyden ida on piilossa täysien
tavahyllyjen takana, ikkunat ja entiset oviaukot on peitetty tarroin,
joten luonnonvalon tulo kauppaan on estynyt. Vaikutelma on
asiakkaille hieman hämmentävä, sisääntuli osastolle tapahtuu
kaupan takaosasta alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti.
Ulkoapäin funkkisosa on
peitetty maalatulla aaltopelleilleä, joka ei oiken istu kaupan
alkuperäiseen luonteeseen. Mittasuhteet näiden kahden osan välill
ovat myäs ontuvat, vanha kauppa näyttää kylkiäiseltä ison
veljensä rinnalla.
1990-luvulla laajentumista
on taas tapahtumassa. Keski-Pohjanmaan Osuuskauppa on saanut vuonna
1998 poikkeusluvan rakentaaa uusi kauppa- ja varastorakennus
polttoaineen jakelupisteineen oman ja omistamansa viereisen tontin
paikalle. Rakennus on yksikerroksinen ja sijaitsee tontin perällä
edessään parkkialue ja takanaan 50 metrin päässä on omakotialue.
Uusi kiinteistö yllättää
valtavilla mittasuhteillaan. Rakennus toteuttaa koko maan laajuista
S-markettien rakennustapaa, jossa on yleensä vain yksikerroksisen
neliön pinta-ala vaihtelee kulloisenkin tarpeen mukaan. Sen sijaan
maisema- ja ympäristösuhteita ei oteta suunnittelussa huomioon.
Maisevakuvan kannalta on valitettavaa, että uusi rakennus ei sovi
ympäröivään rakennuskulttuuriin mittasuhteiltaan eikä
muodoiltaan. Myös rakennusmateriaalit poikkeavat ympäristöstään
huomattavasti.
Lähdeaineisto Terhi
Ojalan proseminaari lopputyö Helsingin avoimessa yliopistossa
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Junnikkalan Sahan historiaa
Ismo Junnikkala
Ismo Junnikkala on
syntynyt 9-lapsisen perheen vanhimmaksi pojaksi ja on saanut kokea
työntäyteisen lapsuuden, kun isä Aarne oli sodassa. Koulutunteja
tahtoi jäädä pois ja äiti oli lujilla, lasten täytyi maatalossa
tehdä paljon. Kun isä Aarne tuli sodasta, hän osti porakoneen
puisten vesijohtoputkien kairausta varten, ja Ismon päästyä
armeijasta 1953 miehet ostivat yhdessä sirkkelisahan, jonka
käyttäminen jäi Ismon vastuulle. Ismo kertoo, että jouduimme
liikevaihtoveron tarkastukseen 1954. Silloin maksettiin heti
ensimmäiset isot mätkyt.
Toiminta oli tuskin
päässyt alkuun, kun Junnikkalan isä loukkaantui Himankakylällä
työreissulla ja menehtyi vammoihinsa. - Olihan se raskasta aikaa ja
velkaakin oli paljon, sanoo Ismo Junnikkala. Junnikkala kävi
pankinjohtajana, Isosorvarin Jussin juttusilla pyytämässä lainaa
omiin nimiinsä, mutta Jussi totesi, että katsotaan nyt, miten tämä
menee. - Olin tyypillinen sen ajan yrittäjä, kun menin pankkiin,
eikä ollutkaan takuitakaan, Junnikkala sanoo. Mutta Jussi oli viisas
ja ajatteli, että jospa ne tulee maksetua!
Pikkuhiljaa Junnikkala
laajensi tooimintaansa ja siirtyi vuonna 1960 kotitalonsa tontilta
sahan nykyiselle tontille Ylivieskantien varteen. 1960-luvun lopussa
tuli taas rahan tarve, ja kunnaltakin haettiin takuuta 200 000
käyttöpääomaksi. - Kunta ei ollut ainakaan siihen aikaan
teollisuusystävällinen. Aaren Liaankin puunsepäverstas muutti
Ala-Härmään, kun kunta ei suostunut takuuseen. Junnikkalan
tapauksessa päätös oli kuitenkin myönteinen, ja Junnikkala
sanookin, että silloin tapahtui käänne. - Työttömiä oli paljon
ja kunta alkoi suhtautua positiivisemmin elinkeinoelämään.
Junnikkalan Sahan
syntymäpäiväksi on merkitty 16.8.1960.
Vuonna
1965 toimintaan tuli mukaan Heikki Junnikkala ja vuonna 1968 he
rakensivat kaksiraamisen sahalinjan, jonka jälkeen Junnikkalan sahan
jatkuva ja laajempi toiminta on alkanut. Ilpo Junnikkala tuli mukaan
vuonna 1971, jolloin vireämpi sahatavaran vientitoiminta
aloitettiin.Vuonna 1973 Junnikkala koki
työtapaturman, kun jalka katkesi kahdesta kohti. Kipsin kanssa mies
sai seurustella 11 kuukautta.
Uuden sahalaitoksen
rakentaminen alkoi tulla ajankohtaiseksi, ja maatakin sitä varten
oli ostettu, kun hitsauskipinästä lähtenyt tulipalo tuhosi vanhan
sahalaitoksen 1980.- Olin kotona kun vaimoni Tuulikki näki
ikkunasta, että saha palaa. Sanoin, että sinne ei ole kiire, se on
jo palanut. Vakuutukset olivat kunnossa, ja uusi saha nousi 110
päivässä. Uusi
saha aloitti toimintansa jo samana vuonna. Sahalaitoksen rinnalle
rakennettiin höyläämö 1987 ja tie kohti nykyaikaista, asiakkaiden
tarpeet tyydyttävää sahalaitosta oli alkanut. Junnikkalan Oy on
jatkanut tasaista kasvuaan koko historiansa ajan. Vaativin
investointi tehtiin 1998, jolloin koko sahalinja uusittiin
nykyaikaisemmaksi ja joustavammaksi. Junnikkalan veljekset omistivat
sahan kolmeen pekkaan tasaosuuksin. Ismo Junnikkala sairastui 1992 ja
siiten hän jäi eläkkeelle. Hän kävi kuitenkin hallituksen
kokouksessa ja on jättänyt päätösvallan pojalleen Juhalle. Myös
tytär opiskelee metsäalaa. - Olen sanonut lapsille, että tässä
on leipä lujassa, mutta eivät he ole suostuneet lähtemään muuhun
ammattiin.
Junnikkalan
Saha on investoinut voimakkaasti lamavuosista huolimatta, ja
investoinnit ovat myös kantaneet hedelmää. 1998 käyttöön
saatiin uusi sahauslinja. Vuonna 1997 Junikkalan Saha sahasi 63 000
kuutiometriä valmista sahatavaraa, ja nyt määrä nousee 80 000 –
100 000 kuutioon. Uuden sahan nopeus perustuu siihen, että pyörösaha
sahaa sahaa koko ajan, kun taas 17 vuotta käytössä ollut raamisaha
sahasi vain alas tullessaan. Investoinnit kustannukset olivat 20
miljoonaa markkaa.
Junnikkalan
Saha on investoinut 90-luvulla kaikkiaan noin 75 miljoonalla
markkalla. Investointeihin on käytetty vuosittain kymmenisen
prosenttia liikevaihdosa. Junnikkalan Sahalla oli vuonna 1998
henkilökuntaa noin 70 henkilöä ja alihankkijoilla metsä- ja
kuljetusurakoinnissa noin 40 henkilöä. Vuoden 1997 liikevaihto oli
95 miljoonaa markkaa. Junnikkalan Saha on
kasvanut 1990-luvulla huomattavasti ja vientiin meni jo puolet
tavarasta.
2000-luvulle tultaessa jo neljäs polvi Junnikkaloita on vahvasti mukana kehittämässä puunjalostusta entistä modernimmaksi ja kilpailukykyisemmäksi vaativien asiakkaiden palvelulaitokseksi. Puolen vuosisadan aikana tehty työ on jalostumassa entistä laajemmaksi. Tähän vaaditaan ammattitaitoisia metsän omistajia raaka-aineen myyjinä, asiantuntevia ja vaativia asiakkaita ja ennen kaikkea työhönsä ja taitojensa jatkuvaan kehittämiseen sitoutuneita työntekijöitä.
2000-luvulle tultaessa jo neljäs polvi Junnikkaloita on vahvasti mukana kehittämässä puunjalostusta entistä modernimmaksi ja kilpailukykyisemmäksi vaativien asiakkaiden palvelulaitokseksi. Puolen vuosisadan aikana tehty työ on jalostumassa entistä laajemmaksi. Tähän vaaditaan ammattitaitoisia metsän omistajia raaka-aineen myyjinä, asiantuntevia ja vaativia asiakkaita ja ennen kaikkea työhönsä ja taitojensa jatkuvaan kehittämiseen sitoutuneita työntekijöitä.
Junnikalan
Saha
Lähdeaineisto:
Kalajokiseutu 31.1.1998, Kalajokiseutu 4.6.1997,
lauantai 19. lokakuuta 2013
Jääkäri Eino Pernun päiväkirja
Jääkäri Eino Pernu
Kalajokisiin jääkäreihin
kuulunut Eino Pernu piti Saksan vuosinaan tarkkaa päiväkirjaa,
jonka kaikki kolme vihkoa ovat säilyneet hänen suvullaan
Helsingissä.
Kalajokisen jääkärin
Eino Pernun matka Locktstedtista Riianlahdelle kulku alkukesällä
1916 Lyypekin, Stettinin, Köningbergin (nyk. Kalingrad) ja Tilsitin
kautta Mitauhun ja Aa-joelle. Helsingin yliopistossa oikeustieteen
opintonsa aloittaneen, mutta pian jääkäriksi lähteneen Eino
Pernun päiväkirja kertoo jatkosta seuraavasti.
27.12.Täpäninpäivän
(1915) lälkeen lähdin matkalle Saksaa kohden. Oli kylmä ilma 32
miinusta. Ylivieskassa tuli Jalmari mukaan ja saavuttiin Ouluun,
missä mentiin Kauralalle ensinnä ja Riekin tavattuamme
Piiparisille yöksi.
28.12. Paikallisjunalla
läksimme Oulusta Kemiin, missä hiukan aikaa etsittyämme löysimme
Oulusta matkustajakodin, jonne mentyämme näytimme isännille
merkin ja saimme huoneen, jossa muuan polyteekkari Vegelius asui.
Samana iltana lähdimme kaupungista jäälle pyrkimään Ruotsin
puolelle, mutta oppaamme olikin erehtynyt ajasta, joten emme häntä
tavanneet. (Tämä opas oli muuan saksalaiia upseereita kyydissä
ollut mies, jota ajettiin takaa sen jälkeen kun oli
keksitty/vangittu junavaunuun setetusta reestä). Meidän täytyi
palata takaisin kaupunkiin pienissä ryhmissä, kuten olimme jäälle
tulleetkin, tuuli oli kylmä ja vastainen.
29.12. Jäätä myöten
Kemistä Haaparannalle kello 5. Tornionjoen rannalla klo 11. Yö
oli pimeä, oli sumua ja vähän satoi luntakin, kumminkin silloin
tällöin välkkyi tähtiä. Myötätuuleen astelimme 35 km pitkän
taipaleen, kierrellen väliin saarten välitse ja muutaman saaren
rannassa leävhsimme kymmenkunta minuuttia, toisen kerran
Tornionjoen suussa jäällä. Ruotsalaisia vartijoita oli rajalla,
mutta he eivät nähneet meitä. Matka Ruotsin läpi oli aika
hauska, vaikka vähän väsyttävä. Ruotsalaiset meitä hyvin
uteliaasti katsoivat, Mjölbyssä jouduimme tyttöjen kanssa
tekemisiin, joille narrasimme olevamme Venäjältä karanneita
unkarilaisia sotavankeja ym.moskaa. Mjölbyssä olimme vähän
aikaa hienoissa hotelleissa. Urkkijoita oli pitkin matkaa asemilla
ja junassa.''
3.1. 1916 Saavuimme
Lockstedtiin. Sassnitzissa olimme yötä muutamassa hotellissa
samoin Hamburgissa.
27.1. Keisarin
syntymäpäivä. Paraati, saimme lahjoja: tupakkaa,omenoita, keksiä
ja parempaa ruokaa.
4.2. Tehty valmistuksia
huomenna Runebergin päivänä tapahtuvia urheilukilpailuja varten,
Olen 100 m juoksussa.
5.2. Runebergin päivä.
Aamusella oli paraati, jolloin muuan kenraali meitä tarksti, sen
jälkeen seurasi leikkisota, jossa olin parinkymmen muun pojan
kassa lipuilla merkittyä tykistöä suojaamassa. Makasimme
ampumaketjussa ja ammuskelimme hyökkääjiä. Tykinlaukausten
asemesta ammuuttiin kolme pommia selkämme takana, jotka aika
lailla jymähtivät. Lopullisessa hyökkäyksessä me pakenimme.
Päivällä puoli kaksi alkaen oli urheilua. Otin osaa 100 metrin
juoksuun, mutta en tietenkään päässyt loppuotteluun. Muita
urheilulajeja oli köydenveto, 17 km armeijamarssia, 500 m
estejuoksua, kranaatinheittoa, takaperin juoksua ym. Katsomossa oli
useita ylempiä upseereita rouvineen (pari kenraaliakin) ja
Wetterhof, ja soitakin siviilihenkilöit. Soittokunta soitteli
marsseja. Illalla saatiin lahjoja, kuten omenoita ym sekä 75 p.
Rahaa. Hannila piti illalla esitelmän Runebergistä Suomen sodan
kuvaajana puhuen myös siitä merkityksestä mikä sillä on, että
olemme nyt vieraalla maalla vietämme Runebergin juhlaa. Illalla
saatiin perunoita ja lihaa sekä punssia s.o. Teetä, johon oli
jakin sekoitettu.
6.2. Sunnuntai.
Palkintojen jako kolmannen komppania pihalla. Kävin kylällä
Nikulan, Pulkkisen, Kolehmaisen ja Soderbergin kanssa ilman, että
olin saanut lupaa, joka nyt piti saada hauptmannilta. Ikävn
puoleista tahtoo elämä olla.
8.2. Ammuimme
aamupäivällö ampumaketjussa 20 laukausta rivissä oleviin miehen
yläruumista esittäviin maaleihin. Ammun 2 kumoon ja kolmanteenkn
osasin. Tulos oli hyvä ja aloin pitä pyssyäni ja ampumataitoani
paremmassa arvossa kuin ennen.
12.2. Illalla olimme
kantiinissa, joimme biriä ja lauloimme, ilta kului hauskasti.
19.2. Prufung A luokkaan
pääsemiseksi. Pääsimme helpolla. Majuri tarkasti.
9.3. Tänne Locktedtiin
saapui pari herraa Helsingistä, von Bonsdorff ja jokin muu herra
(Sario). He tarkastivat yhdessä majurin kanssa meidän joukkoamme.
Sen verran voin heitä nähdä ”stillgestandissa” seisoessani
ja majuriin katsoessani, näyttivät he väliin liikuttuneiltä
kulkiessaan rintamamme ohi Maamme-laulua soitettaessa.
Paraatimarssi sujui meiltä erinomaisesti.
2.5. Meidät vihodinkin
mobilisoitiin, silloin me hurrattiin. Soittokunta soitti illasalla.
23.5. Lähtöä oli
odotettu ja valmistettu koko kuukausi. Eilen oli viimeiset suuret
valmistukset, jolloin annettiin rautaiset annokset ja kuolinlappu
sekä paljon ”liebesgabenia”. Tänään oli täysi tornisteri
selässä 15 km marssi ja taisteluharjoitus, jonka jälkeen
vapaaherra Bonsdorff puhui saksaksi, suomeksi ja ruotsiksi,lausuen,
että me osa maamme nuorisosta, jotka olemme puettuna saksalaiseen
sotilaspukuun olle sen turva ja pelastus, kunhan vain jaksamme ja
tahdomme täyttäää raskaan tehtävämme ja tuotamme Suomelle
kunniaa, sillä meidän ainoa ystävämme on suuri Saksan
valtakunta. ”Pojat, jääkärit,Herra varjelkoon teitä”,
lausui hän lopuksi ja ehdotti 3. kertaa eläköönhuudon Suomelle
ja lopuksi Maamme-laulun. Lopuksi oli paraati.
6.6.1916 Aamusella
tarkasti meidän eversti, jonka rykmenttiin tulemme kuulumaan. Hän
piti meille (saksan kielellä) puheen, lausuen että hän toivoo
meidän taistelevan samalla tavalla kuin saksalaiset.
9.6. Aamulla klo 5
lähdimme Tittelmundesta sodan hävittämien seutujen kautta, jossa
oli vähän väliä juoksuhautoja ja majoituttiin noin 13 km päässä
kentälle, muutaman kanttiinin lähelle. Matkalla näimme
ilmailijoita, joista yhtä venäläistä ammuttiin.
10.6. Klo 2 tiennoissa
ajettiin miehet ulos teltoista. Satoi ja hämärsi hyvän joukon.
Minua nukutti ja olin märkänä kun alkuyön nukuin ulkona, siksi
kunnes sade minut herätti. Matka tuntui raskaalta marssia ( 7km).
Rintamalle saavuimme 6 a 7 aamulla. Äkkiä olimme tottuneet
asemissa elämään.
11.6. Ryssät ja
saksalaiset ovat ampuneet kovasti tykeillä. Olemme aina vähän
päästä olleet understandeissa. Pommeja putosi hyvin lähelle.
12.6. Yöllä olin
”horchpostissa”. Ryssät ampuivat vähän, tuli turha alarmi.
13.6. Yöllä
horchpostissa ryssät ampuivat meitä ja heittivät käsipommeja.
Kuulat vinkuivat korvissa. Vasemmala kovat taistelut. Tykit
ulvoivat ja konekiväärit ampuivat niinkuin moottorit olisivat
käyneet. Kome yö muuten, vaikka ilkeiltä tuntui kulain ja pommin
sirujen vonkuna.
14.6.Venäläisten asemia
pommitettiin kovasti sekä kymmenillä tykeillä että kivääreillä.
Karkulaisten sanotaan ilmoittaneen, että evnäläiset menettivät
140 kuollutta ja kolmattasataa haavoittunutta.
16.6. Satanut koko päivän.
Vaatteer ovat läpimärät, asuntomme katto vuotaa, valvoa pitää
koko yö, odotetaan venäläisten hyökkäystä.
19.6. Venäläinen
lentokone heitti pommeja asemiimme. Muuan pommi putosi 30-40 metriä
minusta, noin 10 metriä muutamista pojista. Ei tullut mitään
vahinkoa, kun pommi sattui pehmeään maahan.
23.6. Juhannuksen
kunniaksi on puhdistettu mökki ja kannettu koivuja sen eteen.
Kaasualarmi illalla, tavallinen alarmi aamulla. Kaunis päivä on
taasen pitkästä aikaa. Tykeillä on ammutt aikalailla molemmin
puolin. Illalla menen ”Hochpostiin” siihen aikaan kuin kotona
ehkä sytytetaan juhannuskokkoja.
25.6. Pari miestä meidän
komppaniasta on karannut venäläisten puolelle ja illalla het
näimme seuraukset. Kello 10 aikaan alkoivat ryssät kovan
tykkitulen meitä vastaan. Kun ensimmäiset schrapneilit ja
granaatit lensivät ja räjähtelivät, sieppasimme heti kiväärimme
ja juoksimme understandiin kiroten karkureita, joiden aikaansaam
tämä oli. Kovaa pommitusta kesti 11 paikoille, jolloin
saksalaiset alkoivat vastata. Koko yön olemme viettäneet
valveilla, nukkuen kivääei vieressä ja syöden leipää sekä
juustoa, jota jaettiin.
26.6. Kuuma ja kaunis
päivä. Olemme kaikki valveilla. Miehet nukkuvat pitkien
varustukisen vartta. Kolmannesta komppaniasta kuollut eilen yksi
mies ( rinta ja vatsa mennyt halki) ja kaksi on haavoittunut. !
Komppaniassa yksi mies kuuluu haavoittuneen. Ryssät ampuivat äsken
mina pääni ohitse kun nousin kiikaroimaan heihin päin. Nuorempi
Laakso, sukulaiseni on haavoittunut.
5.7. Sain terveisiä
kotoa (Ilmari Pohjanpalo oli kirjoittanut Nestolle) Tuntui
tavattoman hauskalta nähdä, että kotona voidaan hyvin. Meistä
oikealle ovat ryssät hyökänneet iltapäivällä.
19.7. Sunnunstaista saakka
!16.p) on meistä oikealla ollut kovia taisteluita jatkuen
vieläkin. Tykit ovat ampuneet niin, että maa on tärissyt.
Ilmailijat ovat olleet molemmin puolin toiminnassa. Venäläiset
ovat valonheittäjilä valaisseet taivasta ja sitä on ollut hauska
katsella samalla kun tykin laukaukset ja ukkosen salamat valaisevat
taivaanrantaa.
25.7. Yöllä klo 12
aikaan Lundberg minun käskien tulla stellungiin. Tullin kivääri
kädessä ulos ja siellä sain kuulla, että patrulli on
taistelussa ja pelättiin heidän joutuneen vangiksi, koska kuului
avunhuutoja. Kaikki olivat hyvin kiihdyksissään ja miehet
tahtoivat ilman käskyä mennä heitä auttamaan. Jonkin ajan
kuluttua kuulimme kumminkin, että patrullissa olijvat olivat
tulleet rakaisin ja heistä neljä oli haavoittunut. Ryssät olivat
väijyneet heitä muutaman kannon luonna ojassa ja poikain päästyä
10-15 metrin päähän ampuivat yhteislaukauksen haavoittaen
Veijolaa, Svanströmi. Malkamäkeä jalkaan ja Meliniä käteen.
Pojat, vaikka yöötettyinä, ampuivat kovasti takaisin ja
heittivät kolme käsigranaattia ajaen paljon lukuisammat ryssät
hyppyyn sekä tappaen ja haavoittean heistä useita.
1.8. Olin lääkärin
luona ja sain tietää, että minulla on sydäntauti, niinkuin
kauan olen jo pelännytkin. Olen sen saanut varmasti kovasta
tukinkannosta.
16.8. Eilen kuoli
toisesta komppaniasta yksi poika granaatista ja yöllä klo 12
haavoittui yksi poika III kompanian kiväärin kuulasta. Juuri
silloin vaihdoimme vahtia kun tämä tapahtui.
23.8. Tänä iltana
lähdemme pois asemistamma Missen rannalta. Saimme tietää sen
vasta tänään puolen päivän aikoihin. Emme tiedä minne
menemme, ehkä taisteluun, mutta kaikki ovat iloisia taasen
vaihtelusta. Kuljimme Mitaun kautta
Tuckumiin, joka näytti olevan pienen puoleinen matala kaupunki
korkealla mäellä joen varrella. Joitain sieviä taloja oli samoin
kuin puistojakn, asukkaista näkyi pääkaduilla vain joitakin
ukkoja ja akkoja. Illalla olin Pahikkalan Jalmarin kanssa
kaupungilla, kävimme eräässä kahvilassa. Joimme kahvia, jota
tuotiin isoilla mukeilla, Sen jälkeen kävimme Jalmarin kanssa
muutamassa kapakassa ja ostimme pullon viiniä. Illalla aika
iloinen elämä kortteerissamme entisessä tyttökoulussa, kun
kaikki olivat hyvällä päällä.
12.9.1916 Tänään on
ollut kaunis ja kirkas päivä. Olemme laitelleet takkaa kellariimme,
jossa öisin alkaa olla jo kovin kylmä. Öisin olemme olleet töissä
merenrannalla 4,5 km täältä Kneisesta; on olut kauniita ja
valoisia kuutamoita ja meri on väliin ollut valkoisen tuulella,
toisinaan taasen aivan tyvenenä. Nyt keittelemme nuotiolla
perunoita, jota äsken varastimme ollessamme perunoita kuorimassa
keittiössä.
14.9.Olemme taasa uudessa
paikassa merenrannalla stellungissa rintama merelle päin.
Juoksuhauta on kaivettu rannikon suuntaan kulkemaan kankaaseen,
samoinkuin syvät understandtkin. Metsä on komeaa männikköä ja
petäjikköä. Noin 20 m juoksuhaudasta leviää aava ulappa ja
meri kohisee, niinkuin ennen kotiseudulla Kalajoella. Kotona on nyt
Idan päivä, äidin nimipäivä. Ryssän kuula vinkaisi ilkeästi
sattuessaan kanervikkoon tullen takaapäin.
22.9. Abenbrodtin mukana
saimme suomalaisia Fennia-paperosseja 2 kpl mieheen. Miten lienevät
tänne joutuneet, vaikka osan tietenkin saksalaiset tapansa mukaan
ovat varastaneet. Yöllä oli kovin kylmä, aamusella pakotti
jalkoja, joihin on reumatismi jo iskenyt. Kenttäuunissa pidämme
öisin tulta ja keittelemme pimeässä maggia tai kahvia, kun ei
saa kynttilöitä edes Tuckmannistakaan, mutta ehkä Libausta
saadaan, josta on tilattu.
25.9. Maanatai.
Lauantain kävin Forsman stellungissa ja toi hyvin suuria uutisia.
Pohjanpalon Ilmarin pitäisi olla Lockstedtissa, mikä oli yllätys
minulle.
26.9. Eilen kävi
Österman meidän luonamme mukanansa julistus, jonka majuri oli
antanut poikain valitusten takia. Majuri oli kuullut, mutta
muutamat suomalaise tahtoivat frontin taakse, jolloin ei ole muuta
mahdollisuutta kuin hajottaa tämä ainoa suomalainen pataljoona.
Samalla hän huomauttaa, ettei Saksan joukkoissa tule ikinä
kysymykseen, että joukko vaatii paikkaa frontin takana ja
korostaa, että monet saksalaiset ovat olleet jo vuosia rintamalla,
suomalaiset vasta neljättä kuukautta,, eikä kaatuneitakaan ole
kuin seitsemän. Me annoimme vastaukseksi, että jäämme ennenkuin
tahdomme palajoonan hajoitusta.Mutta kun illalla kävimme Laitin
kanssa stellungissa, niin siellä olivat mielet hyvin
ristiriitaiset. Häpeällistä on, jos pataljoonamme hajoitetaan ja
saksalaiset upseerit saavat käsityksen, että me pelkäämme.
Mutta paha on sekin, jos täällä pitää miesten olla ja kuolla,
joille usealle on Suomessa sanottu, ettei käytettäisi muualla
kuin Suomessa.
3.10. Eilen illalla sain
kortin Yrjöltä, joka on Lockstedtissa. Se tuntui hauskalta, mutta
myös ikävältä, sillä veljeni on liian nuori näin raskaaseen
ja vaaralliseen hommaan.
20.10. Matkustimme koko
eilisen päivän urlaubilaisten junalla, jonka lähtiessä
torvisoittokunta soitti asemalla. Pidimme hauskaa junassa, ehkä
liiankin hauskalle tuulelle sai meidät viini. Berliiniin saavuime
kello puoli kahdensan aamulla. Päivällä hakiessamme tavaroita,
tapasin Mausin Vaasasta. Hän kysyi mistä oli kotoisin, ruotsiksi
ja minä sanoin olevani Kalajoelta, jolloin hän sanoi, että hän
ollut Kalajoella usein ja hänellä on tuttuja siellä.
25.11. Saavuimme eilen
iltapäivällä Lockstedtiin Berliinistä, matka oli ikävän
puoleista ja väsyttävää, maisematkin nyt syksyllä hyvin
autioita niittyjä ja huonoa metsää.
26.11. Sunnuntai. Tänään
kello 12 lähdimme Yrjön ja Nestorin kanssa Lockstedtista
Hamburgiin. Nyt olen paraikaa asunnossamme hienossa huoneessa,
josta maksame markan vuorokaudessa miestä kohti. Olemme syöneet
Soldaten Rast`ssa soppaa ja leipää, se maksoi 30 pfenningiä,
siis tavattoman halpaa. Samoin oleem olleet Felbesin kahvilassa
bieriä juomassa ja kuuntelmassa laulua ja soittoa sekä tyttöjä.
5.12. Eilen saavuimme
taasen Berliiniin Hamburgista. Mita Hamburgin matkaan tulee, niin
se oli aika mukava ja huvittavakin. Ensin siellä oli Ilmari
Pohjanpalo ja Yrjökin ja heidän kanssaan kulettiin ymEpäri
kaupunkia kahvilasta toiseen etupäässä, samoin kävimme
valokuvassa. Poikain lähdettyä keskiviikkona pois, kuljimme
Nestorin kanssa taas kahden. Merimieslähetyksen vahtimestari
Isakssonin luona tapasimme monenlaista : jääkäreitä, oli
naisia, olisi siviilitöissä olevia meidän poikia, tapasin
sisareni Tyynen entisiä luokkatoverin Kavosenkin, vaan joka
sydäntaudin takia on joutunut pois patajoonastamme ja ollut sitten
muutamssa pappilassa ja Hamburgissa. Muuten olivat ne pojat, joiden
sairauden takia olivat viedyt siviilitöihin, saaneet
Etelä-Saksassa kokea hyvinkin huonoa kohtelua, ollessan jollakin
suurella maatilalla töissä sotavankien kanssa.
8.12. Matkalla
rintamalle. Saavumme kohta Mitauhin, kello on 9 paikkeilla illalla
ja matka alkaa olla jo oikein hirvittää, kun ei ole enää ede
konjakin höyryäkään päässä ja saa lopun yötä kylmässä
odotussalissa ja vaunussa kävistellä.
16.12. Eilen puolen
päivän tienoissa saavuimme Libauhun garnisoniin ja asumme nyt
suuressa ”Baijerilaisessa kasarmissa” koko pataljoona. Olen
katsellut sekä tänään iltasella että eilen kaupunkia, joka on
puolikomea, toisinpaikoin varmaan kesällä kaunistakin,
merenrannalla kuin on isoja puistokatuja ja puistoja. Toiset kadut
taasen ovat mutkikkaita osaksi ja eivät erityisen hauskan
näköisiä.
24.12. On sunnuntai ja
samalla jouluaatto. Muistuupa mieleen monet entiset joulut
valmistuksineen. Kävin eilen joulun kunniaksi saunassa, kenties
parin kuukauden kuluttua taasen sitten, kuin viimeksi oikein
saunoin, Muuten on valmistuksia tehtytäälllä kasamissamme;
koristettu 3 joulukuusta, naulattu oksia seiniin samoin kuin
papreitakin, kannettu 2 oluttynnyriä sisälle ym.
26.12. Tapaninpäivän
aamu; on vuosi kulunut siitä kun olin kotona viimeisen päivän.
Tämä vuosi on ollut vaihtelevaista elämässäni, eniten nähnyt
maailmaa monelta puolelta, eniten kumminkin ehkä kovalta puolelta;
monasti on ollut nälkä, monasti on ollut kylmä; ilman että on
saanut syödä ja lämmitellä. Useasti on ollu mitä suurin
väsymys, jota ei olisi luullut jaksavan kenenkään, mutta niin on
vain mennyt aika eteenpäin ja ei vielä kaduta tämä vuosi
ollenkaan.
12.1.1917 Taas olemme
frontilla, vaikka reservinä. Tämän kuun 5.pnä piti majuri Bayer
meille eroajaispuheen ja sen kunniaksi saimme vapaapäivän, mutta
puolenpäivän aikaan tulikin alarmi ja kello puoli viisi lähdimme
asemalle. Tuckumiin tulimme aamusella, yö oli kylmä
härkävaunussa. Kello 1 yöllä taasen alarmi Tuckumissa, astuimme
junaan ja astuimme Mitaun ja Tuckumin välillä ulos aamulla 7-8
aikaan ja aloimme marssia kohti rintamaa, missä ryssät olivat
hyökänneet. Matkalla tuotiin haavottuneita ja kuolleita
vastaamme. Illalla marssimme Aa-joen yli luotisuihkussa, yksi mies
haavoittui kolmannesta kompaniasta, 1 mies sai manttelin läpi
kuulan. Minulla meni jalkain välistä kuula. Puolisääreen
kahlasimme vedessä ehkä noin 10 asteen pakkasessa. Kurjaa oli!
Marssimme ehkä syömättä 30 km sinä päivänä. Mikkonen
Kalajoelta sai surmansa graanatista samana iltana; hän kuului
pioneerikomppaniaan.
19.1.1917 Olemme nyt
Mitaussa ja asumme muutamassa isossa koulurakennuksessa. Toissa yönä
olimme kenttävahdissa. Kylmä oli emmekä nukkuneet ollenkaan.
Ryssäkin ampui muutamia graanaatteja lähellemme maantielle,
osoitellen pitkää siltaa, jonka päässä melkein seisoimme. Kiivas
ratrullikahakka oli myös yöllä. Pakkasta ehkä oli 25 astetta.
Mitaussa perustettiin
meidän joukosamme hiihtäjäjoukko, johon otettiin 100 miestä joka
komppaniasta, lisäksi konekivääreitä. Meidän tuli hyökätä
eteenpäin saksalaisten raivaamasta aukosta. Mitausta lähtiessämme
ampui 1 komppanian oberzugfuhrer Ståhlberg yhden miehen, joka
kieltäytyi lähtemästä.
(
Jääkärikauden ikäviin muistoihin kuuluu esimiesasemassa olleen
suomalaisen Armas Ståhlbergin toteuttama jääkäri Sven Saarikosken
– joka kieltäytyi lähtemästä hyökkäykseen – teloitus
tammikuussa 1917. Ilmari Turja kirjoitti siitä 1980-luvun alussa
näytelmän ”Jääkäri Ståhl”. Lähellä ollut kalajokinen Eino
Pernu mainitsee asiasta lyhyesti päiväkirjassaan 19.1.1917).
4.2.Sunnuntai
Kirkas päivä, asumme nyt lämpimässä mökissä. Ankaria
tytkistötaistaluja on ollut useampina päivinä. Kuolleita ovat
metsät täynnä, ne eivät ole hauskan näköisiä jäätyneinä
ja ryöstettyinä.
13.2.
Lauantaipäivä ja olimme työssä, ja sieltä palatessani tapasin
veljeni Yrjön ja Ilmari Pohjanpalon, jotka olivat saapuneet
Munsterista.
18.3.
Sunnuntai, Loppuviikolla alkoi kiertää hurjia huhuja
vallakumouksesta Venäjällä ja vaikka en alussa niitä
uskonutkaan, niin näyttää niissä olevan kumminkin perää.
Tämähän lisää taase meissä innostusta kokolailla ja varmaan
ehkä tulee meillekin äkkiä muutos, jos asiat rupeavat menemään
toivottuun suuntaan Venäjällä ja Suomessa.
27.3.
Saavuimme Libauhun, missä kevät on paljon pitemmällä kuin
Tuckumissa, johtune kaiketi meren läheisyydestä.
29.3.
Kuulin Laitilta , joka palasi ”Urlaubilta”, että minunkin
nimeni on ryssäin kirjoissa ja että he ovat kuuluttaneet perään.
Hyvä ei siis ole Suomeen mennä. Venäjän vallankumous meitä
ensin innosti, mutta nyt emme enää luota siihen enempää mitä
näytetään Suomessakaan luotettavan.
30.3.
Harjoiteltu paraatia aamulla. Kenttä on tavattoman märkä, niin
että saappaat olivat täynnä vettä.
6.4.
Pitkäperjantai. Nyt on alettu ehkä tositeolla ajatella menoa
Suomeen. On alettu opettaa joka miesta aliupseerin tehtäviin
äkseerettaissa, samaten on jaettu komppania osiin kiväärejä
varten, pieneeritöitä varten, sähköttäjiksi y.m.
9.4.
Köyhänä kuin kirkon rotta on täyttynyt viettää nämä
juhlapyhät ja muistella miten ennen, ja nytkin taasen Suomessa
syötiin.
14.4.
Toissapäivänä saime lunnasrahoja 2:70 Rmk sitä ansiosta että
olimme mukana Aa-joen taisteluissa. Hyväähän se raha tekikin,
vaikka minulta meni heti ensimmäisenä päivänä kaikki, kuin
söin Soldatenheimissa ja oli kahvilassa.
2.5.
Luin Svenska Dagbladetista Suomen Senaatin puheenjohtajan Oskari
Tokoion puheen, jossa hän lausuu Suomen itsenäisyyden olevan
parhaan ratkaisun Suomen kysymykselle. Tämä puhe innostutti
mieliä.
25.5.
Perjantainpäivä. Kello 6. aamusella valmistauduimme pataljoooonan
harjoituksiin. Eilen laitoimme Matille kirjeen kotia, joka joutunee
juhannuksen tienoilla.
27.5.
Ensimmäinen helluntaipyhä. On jo aivan kesäinen ilma, lämmin ja
kirkas ekä puutu mitään muuta kuin ruokaa enemmän ja vähän
rahaa, jotta elämä olsi kutakuinkin hyvästi. Mutta ruokakysymys
on ollut tänä keväänä erikoisen kipeänä asiakan, jopa niin
että voi sanoa, jotta ne kymmenet sairaustapaukset, kuten malaria
ym. johtuvat huonnosta ja riittämättömästä ravinnnosta, kuten
lääkäritkin ovat selittäneet. Ja ampuihan muuan III komppanian
poika itsensä, kun ei enää halunnut kärsiä enempää.
Iltapäivällä olimme Yrjän, Ilmarin ja Kailan Aunon kanssa
katsomassa bayrsilaisten infanteristien ja marinein välistä
potkupallokilpailua. Marinit voittivat.
29.5.
Ihana päivä. Meri on aivan tyyni, oikealla pohjoisessa on Libaun
satama ja sen edustalla on useita laivoja liikkeellä.
31.5.
Vuosijuhla pataljoonalla siitä, kun lähdettiin Lockstedtista.
Aamupäivällä paraati, jossa joukkoa taraksti Libaun kuvernööri.
3.6.
Sunnuntai. Taasen oli paraati ja meitä tarkasti hänen
kuninkaallinen korekutensa Preussin prinssi Heinrich, keisarin
veli. Prinssi oli vanha mies, kasvot laihat, ryppyiset, viikset
harmahtavat. Mukana oli muun muassa oluttynnörin näköinen mies,
pien mutta vatsa kauhea.
24.6.
Juhannuspäivä. Voin mainita, että talvella ajattelin, kunhan
tässä Juhannuksessa eletään, niin kyllä kaiketi sitä jo näkee
mitä tästä kaikesta tulee, nyt on mennyt toivo sodan
päättymisestä melkein ensi juhannukseen.
30.6l
Pataljoonassa ovat mielet taas levottomia niinkuin usein jo
ennenkin ja siihen on taasen erikoiset syyt olemassa: esimerkiksi
täysi aktiivinen toiminta Suomessa ja täällä (aseiden vienti
Suomeen, komennuskuntien lähettäminen, agitationi ja meikäläsiten
parempi opetus järjestämällä uudestaan pataljoona).
7.7.
Tätä nykyä on pataljoonalla ulosmenokielto, koska muka
pataljoonasta on 67 % malarian saastuttamia ja lisäksi 30 %
pitäisi olla tuperkelin saastuttamia.
19.7.
Luutnantti Koennecke puheli asemastamme ja myönsi, että olo
täällä Libaussa ja ikuinen harjoitteleminen tuntuu
hullutukselta, kuin paras aika menee hukkaan, mutta ei auta,
odottaa täytyy asian kehitystä Suomessa. Kyllästyminen onkin
yleistä.
Lädeaineisto Lauri Järvisen kirjoitukset Kalajokiseutulehdessä 21.3., 28.3., 4.4. ja 18.4. ja 25.4.1998
24.7.1917 Muistettava
päivä, sillä Hauptm. Ausfeld on tullut takaisin Berliinistä ja
puheli kentällä aivan suoraan Suomeen menosta ja valmistuksista,
sekä kehoitti ennen kaikkea varomaan urkkijoita. Tässä oli ensi
kerta, kun joku upseeri puhuu miehille Suomeen menosta tosissaan.
29.7. Taaskin uusia
kursseja ja minä olen nyt konekiväärikursseilla. Huomattava on
kyllä se että komppaniat on jaettu maakuntain mukaan osastoihin.
Kuulun veljeni Yrjön kanssa ”Pohjoispohjalaisiin”. Pohjalaisia
on komppaniassamme yhtä paljon kuin muita yhteensä.
8.8. Suomeen menoa
näytettään hommaavan yhä edelleen, niinpä viime viikolla
komennettiin noin toistakymmentä miestä komppaniasta ja eilen 5
miestä kppn. Täysissä kenttävarustuksissa, ei tiedetä
kumminkaan minne. Kasarmin porttia vastapäätä olevasta
kauppakojusta ajoi Hauptmannimme pois juutalaisen, joka koetti
udella minne nämä komennetut menivät ja kohta tämä juutalainen
vangittiinkin spionina.
5.9. Kuulimme huhun,
joka heti varmistui, että Riga on valloitettu t.k. 3. päivänä.
Libaussa oli paikoin lippuja ja ilo suuri, paitsi venäläisten ja
lättiläisten kesken, joiden sanottiin itkeneen.
24.10. Äkisti on
kulunut kesä ja on syksy täällä Libaussa, huolimatta siitä,
että aika tuntuu usein hyvin ikävältä, mutta syy on kait siinä,
että huolimatta yksitoikkoisesta sotilaselämästä, ulkomaiset
tapaukset ovat kiinnittäneet niin mielemme, että olemme
unohtaneet kaiken muun.
28.10. Sunnuntaipäivä,
jolloin minä sain arvon ylennyksen, joten olen nyt
”Hilfsgruppenfuhrer”.
1.11. Minut ja Yrjö
siirrettiin tänään 1 konekiväärikomppaniaan, Muutto tuli vähän
odottamatta, vaikka ensimmäisen tiedon siitä sain Forsmannilta,
joka lupasi leipäpalasta tai muutamia keitettyjä perunoita
vastaan sanoa minulle jotain, joka minua ja velimiestä koskee.
Muutto komppaniasta on minulle samantekevää.
11.11.Vuosi on kulunut
siitä kun rintamalla olin vaarallisessa patrullissa. Kuka olisi
uskonut, että sota kestää näin kauan. Viimenkin pääsee
siviiliin patajoonastamme ainakin osa ja olen miettinyt, lähdenkö
vai jäänkä tänne. Tänne jääville luvataan parempi palkka ja
asunto, mutta luottamus on mennyt näihin hommiin.
5.12. Välirauha on
tehty Venäjän ja Saksan välillä. Meidän jääkärien aika on
luultavasti mennyt.
9.12. Toinen
adventtisunnuntai, jolloin olimme iltapäivällä kirkossa. Siellä
lauloi jääkäreistä ja kaupungin naisista kokoonpantu sekakuoro
”Hoosiannaa” suomeksi. Hauska oli kuulla etenkin naisääniä,
vaikkakin ne olivat heikkoja verrattuna miesääniin.
16.12. Taasen on huhuja
meidän lähdöstä Suomeen. Sanotaan sieltä tulleen käskyn
lähteä joulun jälkeen ja olen kuullut erikoisia suunnitelmia
maihinnousua varten, mutta kukaan ei enää luota mihinkään,
toivotaan vaan, että ”irti päästäs tästä hommasta”. Joulu
tulee, ikävää on, ilman rahaa, entisiä joulun iloja.
24.12. Jouluaatto ja
olimme laittaneet asunnostamme juhlahuonetta, se on: olemme
lykänneet sänkyjä kasaan ja eroittaneet ne suurilla peitteillä
muusta huoneesta ja samalla pesseet pöydät, penkit ja lattiat.
Eilen sain kotoa Matilta kirjeen, Yrjö sai kortin ja minä vielä
sanomalehtiä. Olen tavattoman hyvilläni, kun taasen kuuli kotoa
jotain.
18.1. 1918 Eilen aamulla
kuuden aikoihin tulimme Yrjön kanssa lomalta Berliinistä taasen
tänne Libauhun ja nyt minä olen tallivahdinhaltija; Yrjä taasen
vahtimiehenä. Loma Berliinissä oli hauskaa niin hyvin kuin
vähillä rahoilla suinkin voi toivoa. Sillä pääasiana pidän
minä, kun saa joskus elää ihmisten tavalla ja olla huoletonna
välittämättä virasta ja ”dienstistä”. Berliinissä
kuleskelimme kahden Yrjön kanssa useissa paikoissa, kuten:
Siegesaaleilla ja Hinderburgin patsaalla ja Siegesaulessa. Kävimme
myös Zeughausissa, missä on tavattomattomasti nähtävyyksiä;
vanhoja aseita, lippuja, sota-aseita, sotilaita täysissä
varustuksissa ritariajalta nykypäivään saakka.
Uudenvuoden aikaan
vietimme muutamassa Winterfeld-kahvilassa; siellä oli aika remu!
Mainittava viinitupa oli zum Groten Gottlich. Aika kului nopeaan,
vähän liian nopeaan ja tuntui tavattoman ikävältä lähteä
pois viime päivinä. Rahaa olimme odotelleet kotoa, mutta ei
kuulunut. Tulimme toimeen kumminkin loppuun saakka. Urlaubilla
ollessamme tunnustivat Ruotsi ja Saksa Suomen itsenäisyyden.
20.1. Täällä Libaussa
on väliin talvi, väliin sataa vettä. Rautatieonnettomuuksia on
tapahtunut. Sanotaan 12 meikäläisen saaneen surmansa
Osnabruckissa ja pari poikaa on ollut mukana Insterburgissa, missä
on kuollut paljon saksalaisia.
5.2. Runebergin päivä
ja vapaapäivä. Olen ollut niin kuin kaikki muutkin täällä
aivan kuin hiilillä näinä päivinä, aina siitä lähtien kun
alkoi kuulua taisteluista Suomessa, kaiket päivät olemme
kiroilleet, miksi emme me ole siellä, mikä on syynä, että
ollaan täällä, aina vain täällä häpeällisesti maaten?
Stabissa on poikia käynyt uhkauksilla ja pyynnöillä, saadakseen
herrat toimeen ja nytkait onkin jo tieto siitä, milloin ja miten
lähdetään, vaikkei pataljoona sitä vielä tiedä.
17.2. Kaunis yö
laivalla. Olemme matkalla Suomeen ja makaamme ankkurissa
luullakseni Gotlannin eteläkäressä ruotsalainen torpedovene
vieressämme. Lähdimme matkaan 14 p. vasten yöllä puoli neljä
karasmista Libausta. Libaun talvisatamasta lähdettiin kello 2
aikoihin päivällä. Saattamassa olivat pataljoonamme upseerit,
jotka jäivät ikäviinsä rannalle, siltä näytti.
Kulimme pitkin rannikkoa
etelään ja länteen, vasta viime yönä Ruotsin puolelle Ölannin
kohdalla, missä ajoimme Kalmarin salmen ja laskimme ankkurin.
Vähän päästä tuli ruotsalainen torpeedovene meitä
tarkastamaan ja siltä kuulimme, että ryssätkin ovat meitä
hakeneet Murtajan ja sotalaivan kanssa.
Lädeaineisto Lauri Järvisen kirjoitukset Kalajokiseutulehdessä 21.3., 28.3., 4.4. ja 18.4. ja 25.4.1998
maanantai 14. lokakuuta 2013
Kalajoelta 15 jääkäriä
Kalajokinen kauppias
Jooseppi Pernu ja hänen poikansa Yrjö, Matti ja Eino. Yrjö ja Eino
lähtivät jäkäreiksi vuoden 1916 lopulla. Kuva on otettu 25.2.1918
Vaasassa.
Suomen jääkäreistä
kukaan ei ole enää elossa. Kenraali Eino Valve poistui viimeisenä
ehdittyään täyttää 99 vuotta. Yhteensä jääkäreitä oli 1894,
joista 1261 kävi läpi koko ankaran koulutuksen ja sai Riianlahdella
rintamakokemustakin. Kalajokisten osuus oli paikkakunnan väkilukuun
nähden Keski-Pohjanmaan korkeimpia. Yhtä lukuunottamatta kaikki
kalajokiset liittyivät jääkärien täydennysjoukkoihin 1916
kuluessa. Vain merimies Antti Siermala meni Saksaan jo vuoden 1915
lopulla. Yhdysvalloissa syntynyt Siermala siirtyi 1920-luvun alussa
Kanadaan ja muutti nimensä Ericksoniksi. Lähes 30 vuotta
Tyynenmeren rautatien työnjohtajana toiminut Erickson kuoli
80-vuotiaana Vancouverissa ja on haudattu sinne. Liittyessään
jääkärijoukkoihin Siermala oli jo 29-vuotias ja samalla toiseksi
vanhin Saksaan lähteneistö kalajokisista. Vain työmies Ilmari
Pehkonen oli ehtinyt täyttää 30 vuotta ennen jääkärikauttaan.
Työmies Matti Pehkosen ja
hänen puolisonsa Gretan (os. Myllylä) kolme muutakin poikaa menivät
Saksaan syksyn 1916 kuluessa. Jalmari, Matti, Eemeli ja Niilo
Pehkonen olivat kaikki työmiehiä ja samalla lähes parin tuhannen
jääkärin joukon kolmanneksi suurin veljessarja. Vain Karjalan
Sihvot ja Etelä-Suomen Heinrichsit saattoivat esitellä enemmän
jääkäriveljeksiä. Molemmat viimeksi mainitut suvut tuottivat ajan
oloon useita Suomen armeijan kenraaleita; Pehkosista eteni upseeriksi
vain Eemeli, joka ylennettiin jatkosodan aikana 1942 vänriksi.
Pehkosten ohella
kalajokisia jääkäriveljeksiä olivat kauppias Jooseppi Pernun ja
hänen puolisonsa Idan (s. Ollila) pojat Eino ja Yrjo. Jooseppi piti
kauppaa nykyisen kansanopiston tontilla yhä olevassa rakennuksessa.
Hänen kauneudestaan kuuluista tyttärensä avioitui Etelä-Pohjanmaan
sanomalehdistön suuren legendan Vaasan-Jaakkoon ( Jaakko Ikola, myös
kansanedustaja) kanssa. Eino Pernu opiskeli Helsingin Yliopistossa
oikeustiedettä, kunnes liittyi vuoden 1916 alussa jääkärien
täydennysjoukkoon täytettyään juuri 20 vuotta. Hänen nuorempi
veljensä Yrjä seurasi esimerkkiä ja jätti Kokkolan suomalaisen
yhteiskoulun käynnin neljään vuoteen päästäkseen lähtemään
Saksaan syyskuun puolivälissä 1916. Yrjä oli jääkärien
täydennysjoukkoon liittyessään kuusi päivää vaille 16 vuotias.
Molemmat Pernut palasivat Suomeen 25.2.1918, Eino luutnanttina ja
Yrjä vänrikkinä. Kumpikin eteni sotilasurallaan myöhemmin
kapteeniksi.
Eino Pernu toimi
1920-luvun alussa Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkönä
ja sen jälkeen viisi vuotta Joensuun Rajavartiostossa komppanian
päällikkönä. Hän kuoli nuorena helmikuussa 1928, Saksasta
paluunsa 10-vuotisjuhlaa edeltävänä pöivänä ja haudattiin
Kalajoelle isänsä viereen.
Yrjö Pernu nimitettiin
1924 Vaasan suomalaisen suojeluskunnan päälliköksi, missä
tehtävässä hän palveli kolme vuotta siirtyen sitten
liike-elämään. Jatkosodassa Yrjä Pernu toimi komppanian
päällikkönä. Hän kuoli Vaasassa keväällä 1979.
Kalajokisen kauppiaan
Jaakko Pohjanpalon ja hänen vaimonsa Johannan ( s. Pahikkala) vuoden
1893 alussa syntynyt Tauno Ilmari Pohjanpalo kirjoitti keväällä
1915 ylioppilaaksi Kokkolan suomalaisesta yhteiskoulusta ja ehti
opiskelle Helsingin Yliopistossa yhden lukukauden oikeustiedettä,
kunnes liittyi jääkärien täydenysjoukkoon syyskuussa 1916, samana
päivänä kuin Yrjö Pernu. Kansalaissodassa hän toimi
Pohjois-Hämeen Rykmentin I Pataljoonan komppanianpäällikkönä ja
siirtyi samana vuonna Lahden kaupungin pormestariksi. Ilmari
Pohjanpalo osallistui Viron vapaussotaankin vuonna 1920 Pohjan
Poikain Rykmentin esikuntaupseerina. Vuosina 1920-1932 Pohjanpalo
toimi Kuopion poliisimestarin ja seuraavat 14 vuotta Helsingin
apulaispoliisimestarina. Talvi- ja jatkosodassa hänen vastuullaan
olivat komppaniatason talouspäällikön tehtävät. Ilmari
Pohjanpalo yleni majuriksi, mikä on korkein kalajokinen jääkärien
saavuttama upseeriarvo. Pohjanpalo saavutti kalajokisten jääkärien
korkeimman iän siirtyen tästä ajasta 87-vuotiaana kesäkuussa
1980. Kaikki muut kalajokiset jääkärit olivat poistuneet riveistä
jo aikaisemmin.
Lyhin kalajokinen
jääkäritaival tuli työmies Jaakko Mikkosen osaksi. Hän meni
kesällä 196, juuri 20 vuotta täytettyään Saksaan ja menehtyi
päähän osuuneen kranaatinsirpaleen uhrina jo 1917 alussa
Riianlahden tuntumassa Aa-joella, minne jääkärit oli siirretty
saamaan sotakokemusta. Mikkonen haudattiin Sumarakin kylän lähellä
olevaan sotilashautausmaahan. Tieto nuorukaisen kohtalosta saapui
Kalajoelle Tukholman kautta ja siinä todettiin: ”Jaakko on
lähtenyt isänsä luokse”.
Syksyllä 1916 jääkäreihin
liittynyt työmies Antti Pitkänen eteni vuoden 1918 kansalaisodan
kuluessa joukkueen varajohtajaksi. Tässä tehtävässä hän
osallistui Kuolajärven (nykyinen Salla) Pataljoonan taistelutoimiin
koillisrintamalla kaatuen huhtikuun alussa 1918 Kuivitsalassa.
Pitkänen on haudattu Sallan sankarihautaan.
Vuoden 1916 alussa
jääkräiksi lähtenyt Jalmasi Pahikkala oli juuri päättänyt
opintonsa Oulun teollisuuskoulun huonerakennusosastossa. Hän
osallistui Missejoen, Riianlahden ja Aa-joen taisteluihin ja oli
kansalaissodan alussa arvoltaan varaväpeli. Joukkueenjohtajana
toiminut Pahikkala haavottui huhtikuun alussa 1918 kansalaissodan
rintamalla Kelhässä. Sodan jälkeen hän toimi Kalajoen
suojeluskunnan paikallispäällikönä 1919-1922 ja ansaitsi jatkonsa
elantonsa rakennusmestarina ja -urakoitisijana. Hänen järjestyksessä
toinen puolinsa Hilma (s.Rahja) tuli tunnetuksi Hilman hotellistaan,
joka oli pitkään ainoa majoitus- ja ravitsmuspaikka Hiekkasärkillä.
Vääpeli Jalmari Pahikkala poistui keskuudestamme vuoden 1969
alussa.
Kalajokisista jääkäreistä
etenivät upseereiksi edellä jo mainitut Ilmari Pohjanpalo, Eino ja
Yrjö Pernu sekä jatkosodan aikana myäs Eemeli Pehkonen. Jalmari
Pahikkalan ohella kalajokisista jääkäreistä saavuttivat
vääpelinarvon Antti Siermala, Matti Kujanpää, Eemeli Minkkinen,
Jalmari Pehkonen ja Juho Pehkonen, Antti Pitkäsen ja Juho Takkusen
sotilasarvoki mainitaan aliupseeri. Vuoden 1917 alussa kaatunut
Jaakko Mikkonen ei ehtinyt saada muuta sotilasarvoa kuin jääkäri.
Matti ja Niilo Pehkonen laskettiin vuoden 1918 alussa siviilityöhön
ja kumpikin palasi Suomeen vasta saman vuoden lopulla. Kalajoen omat
jääkärit on huomioitu muistomerkillä.
Lähdeaineisto:
Kalajokiseutu 28.2.1998 Lauri Järvisen kirjoitus
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Vuosi 1998 Kalajoella
Kallan karit
Vantaalla 1997 Junkkarit oli jo mitalien tuntumassa tullen viidenneksi joukkueella Mauno Juola, Marko Santapakka, Kalle Junnikkala ja Janne Ojala. Seuraavana talvena Puijolla oli riemastuttavasti tuomisina viestihopeaa joukkueen ollessa muuten ennallaan, mutta Junnikkalan tilalla hiihti Marko Kinnunen, jonka loistava kolmas osuus nosti Kalajoen lopulliselle sijalleen.
Anni Suvanto ja Satu Santaholma ottivat joukkue Suomen mestaruuden 3 -loikassa 1997. Anna Saari, Mirkka Liimatta, Satu Santaholma, Anni Suvanto SM-viestien 4 x100 aidoissa kolmannen sija. Anni Suvanto ja Satu Santaholma 1998 SM-joukkuehopea 3-loikassa. Sama tyttöryhmä saavutti myös 1999 4 x100 m:llä viestipronssi ja lisäksi myös 4x100 aidoissa niin ikään pronssia.
Anna Saaren henkilökohtaiset menestymiset: Kultamitali 14-vuotiaiden 100m 1996, SM-pronssia pituudessa, SM-kulta 17v. 60 m, kultaa myös 300 m, Kalevan kisat Seinäjoki 1999 hopeaa naisten 100 m, Nuorten SM 1999 17 v, hopeaa 100 m, hopeaa 100 m aidat, SM-hallit Kuopio v. 2000 pronssia 200 m, Nuorten SM-hallit Jyväskylä 19 v hopeaa 60 m eli yhteensä henkilökohtaisia SM-mitaleita 4 kultaa, 4 hopeaa, 2 pronssia. Maaottelumenestys: Pohjoismaiset moniottelut 16 v. hopeaa, Suomi-Baltia - maaottelu kultaa 200 m ja 4x100 m viesti, Suomi-Ruotsi maaottelu tytöt: Kultaa 100 m ja 200m, MM-kisat Puolassa -99 17 v. 100 m 11.sija. 15 v. Juho Kauppila on saavuttanut vuonna 2000 poikien 2000 metrin SM-hopean ja KLL:n mestaruuden.
Kaudella 1997-1998 JHT:n ykköskentän hyökkäysketjun muodostivat Mika Ritoniemi, Sami Markkanen ja Pasi Priuska. Näiden lisäksi joukkueessa pelasivat Kalle Turpeinen, nuori nivalalainen Antti Junttila, Mika Kangas, Janne PontoOulusta, Juha Mäyrä ja Timo Järvinen maalissa, Pasi Forsberg, Marko Tuomainen, Tero Pisilä, Janne Tohila, Pekka Priuska, Aku Joki-Erkkilä, puolustaja Pasi Järvinenja Jorma Malkamäki. Kauden aikana Kuopiosta tuli maalivahtiPasi Kolehmainen. Joukkuetta valmensi 15 vuotta Hermeksessä pelannut Lasse Mäntylä.
JHT voitti Ylivieskan Pallon numeroin 2-1, Närpiön Kraftin 7-2. Nivalan Cowboys kukistettiin kotiahalissa yli 600 katsojan todistaessa tapahtumaa numeroin 3-2. Närpiön Kraftille hävittiin 6-7, mutta Ylivieskan Pallo voitettiin 11-3. Viimeksi mainitussa ottelussa loisti JHT:n 16-vuotias Aku Joki-Erkkilä. JHT voitti myös Raahe-Kiekon numeroin 7-3 ja 6-2.Nivalan Cowboys hävisi JHT:lle numeroin 12-4 ja 4-3.KoMuHT: hävisi 6-3 ja pelasi Närpion Kraftin kanssa tasan 4-4. Maaliin oli hankittu KalpastaPasi Kolehmainen. Nivalan Cowboysit yllätti Junkkarit numeroin 3-4, mutta Ylivieskan Pallo koki tappion 16-3 Tässä ottelussa Sami Markkasen saldo oli 5+4 ja Mika Ritoniemi oli mukana kahdeksassa maalissa. Joukkueeseen oli nostettu omia junioreita Marko Tuomainen ja Marko Mattila sekä Janne Tohila. Raahe-Kiekolle kärsittiin 2-5 tappio, mutta Jeppis voitettiin numeroin 10-5 ja S-Kiekko 8-0.
Ylemmässä loppusarjassa JHT voitti Kajaanin Hokin puhtaasti 9-0, mutta kärsi toisessa ottelussa 2-3 tappion. Jeppiksen JHT voitti 7-4 ja Rovaniemen Kiekon numeroin 6-3. Kuusamon Pallo-Karhut hävisivät Kalajoella yli 1000 hengen katsojan todistaessa tapahtumaa numeroin 11-5. JHT hävisi Raahe-Kiekolle 4-6. JHT voitti Iisalmen PK:n numeroin 6-3, ja Jeppiksen 8-4 sekä Rovaniemen Kiekon peräti 13-5.
Play off ottelussa JHT kärsi 7-2 tappion IPK:lle , mutta voitti toisen ottelun 6-3. Play off-kierroksella Tampereen Koovee kuritti JHT:tä numeroin 12-2 ja 6-3 otteluissa pääsystä divariaksrsintaan.
Timo Seikkula voitti nuorten MM-hopeaa.
Timo Seikkula pelasi myös yhden liigaottelun TPS:n paidassa kaudella 97/98. Pääasiallisesti hän pelasi tuolla kaudella TuTo.sssa. Seuraavalla kaudella Seikkula pelasi KalPan joukkueessa. Timo Seikkula on Pittsburgin varaus vuodelta 1996 numerolla 238. Timo Seikkula pelasi JHT:ssä kaudet 94-95 ja 95/96. Hän kiekkoili nuorten maajoukkueessa. Kauden 96/97 hän pelasi turkulaisessa Kiekkko 67:ssä.
Joni Puurulan läpimurtokausi
Kaudella 1998-1999 JHT:n maalia vartioi 16-vuotias Joni Puurula. Puolustuksen tukipylvääksi hankittiin 28-vuotias puolustaja Marko Pieniniemi Kärpistä. Joukkueessa pelasivat myös Pasi Forsberg, Pekka Priuska, Pasi Priuska, Sami Markkanen, Mika Ritoniemi, Juha Märyä, Tomi Reinikainen, Marko Tuomainen, Mika Lamperi, Jaakko Rahkola, Matti Perkiö, Tero Pisilä, Ville Vähäsraja, Toni Puranen, Henri Mustonen, Kimmo Tirri, Juha Kärsämä, Antti Filppula, Mika Lamberg. Myös Aku Joki-Erkkiläpalasi joukkueeseen.
JHT voitti Ylivieskan Pallon todella murskalukemin 18-5. Mika Ritoniemen saldo tässä ottelussa oli 5+2 ja Marko Pieniniemen 1+6. JHT voitti Nivalan Cowboysin numeroin 8-6 ja 12-4, Hela-Kiekon 8-2, Närpiön Kraftin 7-5 ja Jeppiksen 9-3. KoMuHT:n kanssa pelattiin tasan 5-5. Raahe-Kiekolle kärsittiin 2-5 tappio, mutta Ylivieskan Pallo voitettiin numeroin 7-0. Tässä pelissä loisti junkkarivahti Joni Puurula.
YPa kukistettiin numeroin 9-5, mutta Nivalan Cowboysille kärsittiin 4-5 tappio. Närpion Kraft voitettiin 10-7. Ottelun sankareita olivat Aku Joki-Erkkilä ja Joni Puurula. Kauhan Hela-kiekon kanssa pelattiin 3-3 tasapeli ja Nivalan Cowboys voitettiin numeroin 5-4, kun ensin oli hävitty sille samoin numeroin. Jeppis kaatui numeroin 6-2, mutta Raahe-Kiekolle kärsittiin jälleen tappio numeroin 4-6. Ylivieskan Pallon kanssa pelattiin tasainen peli, jossa voitto kirjattiin JHT:lle numeroin 2-1.
Ylemmässä loppusarjassa JHT peittosi KoMuHT:n numeroin 4-1, Raahe-Kiekon 5-3, Oulu-Kiekon 4-3 ja Kuusamon Pallo-Karhut peräti 10-2. Iisalmen Pallo-Karhuille kärsittiin tappio 0-1 numeroin, mutta Haukiputaan Ahmat voitettiin 9-3 ja KoMuHT 8-7. Sami Markkasen saldo tässä ottelussa oli 5+2.
JHT voitti Iisalmen Pallo-Kerhot 7-4, mutta kärsi jälleen Raahe-Kiekolle tappion numeroin 4-5. Tässä ottelussa tuomari sekoili ja antoi junkkareille jäähyjä erätaukojenkin aikana. Kajaanin Hokki voitettiin 5-4, Haukiputaan Ahmat 4-3.
Lohkovoitto saavutettiin viiden pisteen erolla seuraavaan joukkueeseen. Ensimmäisellä play off-kierroksella Haukiputaan Ahmat voitettiin toisella jatkoajalla ajassa 87,35 maalein 4-3. Maalin viimeisteli Tomi Reinikainen. Toisella play off-kierroksella Kouvollan KooKoo juotti JHT:lle tappion karvasta kalkkia numeroin 6-0 ja 11-3.
Lumiveston SM-kultaa voitti Kalajoen Ladun joukkue. Joukkueeseen kuuluivat Mauri Ylital, Seth Åkerlund, Esko Kinnunen ja Jarkko Ylitalo.
Natura-keskustelu kävi kuumana. Valtuutettu Erkki Aho teki selvityspyynnön asiasta Kalajoen kunnalle, missä kunnanhallitus esitti valtuustolle vääriä tietoja eli on syytä epäillä virka-aseman väärinkäyttöä. Kunnanhallitus väitti, etteivät kunnanjohtaja ja kunnansihteeri ole allekirjoittaneet itse hakemusta, vaan kunnan puolesta rahoitussitoumuksen. Jopa Sokea Reettakin näkee, että kunnanjohtaja ja kunnansihteeri ovat allekirjoittaneet asiakirjan, jossa on väärillä tiedoilla hankittu rahaa ja jossa on loukattu Kallan karien itsehallintoa. Valtuustolle esitetyssä selvityksessä todettiin myös, etteivät kunnanjohtaja ja kunnansihteeri olleet rikostutkinnan kohteena. Heistä oli kuitenkin tehty rikostutkintapyynnöt, mutta poliisi ei tutkinut asioita. On syytä epäillä, että poliisi syyllistyi virkarikokseen, koska jätti kiistattomat rikokset tutkimatta ja syyttäjä Sulo Heiskari jätti syytteet nostamatta.
Himangan kunnanhallitus päätti 14.5.1996 kokouksessaa 122 § ettei se osallistu Rahjan saariston Natura 2000-suojelualaueen perustamishankkeeseen. Himangan kunnanvaltuusto päätti 19.12.1996 ettei alueita tule liittää Natura 2000-verkostoon. Näistä päätöksistä huolimatta Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus laittoi Himangan kunnan osallistujaksi Rahjan saariston Natura Life-projektiin 200 000 markalla. Menettely varmasti täyttää rikoksen tunnusmerkistön.
Kalajoen kunnanhallitukselle esiteltiin 22.4.1996, että Himanka osallistuu Rahjan saariston Natura Life-hankkeeseen 200 000 markalla ja Kalajoen kunnan osuus on myös tuo sama summa eli 200 000 markkaa. Näin Kalajoen kunnanhallitukselle esiteltiin asia väärillä tiedoilla. Esittelevä virkamies on kiistatta syyllistynyt virkavirheeseen esitellessään asian päättäjille virheellisillä tiedoilla. Kun kysymys on Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksesta niin väärillä tiedolla aikaan saatu päätös on vakava virkavirhe. Kaiken lisäksi Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila allekirjoittivat tuon väärillä tiedoilla tehdyn Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksen, jossa Himangan kunnan rahoitusosuudeksi oli ilmoitettu 200 000 markkaa, vaikka Himangan kunnan päättävät elimet olivat päättäneet olla osallistumatta koko hankkeseen. Lisäksi rahoitushakemuksessa oli ilmoitettu Kallan karit liitettäväksi Natura 2000-verkostoon. Koko oproejktin suuruus rahassa mitattuna oli 12,2 miljoonaa markkaa. Kalajoen päätöksessä oli mainittu myäs rahajoen käyttäminen matkailun tarpeiden yhteensovittamiseen. Tuohon aikaan kunnanjohtajaTorsti Kalliokoskioli kunnallisen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja yhtiön taloudellinen tilanne oli katastrofaalinen.
Myös Kallan karien aluelle haettiin Natura Life-rahoitusta Kallan karien itsehallintoelinten päätösten vastaisesti. Hakemuksessa on ilmoitettu, että siinä tarkoitettu alue tullaan liittämään Suomen Naturaverkostoon, mitään varaumia alueen laajuuden suhteen ei tässä yhteydessä tehty. EU on hyväksynyt rahoitushakemuksen ja EU on myös maksanut osuutensa rahotuksesta. Himgan kunta ei ole maksanut. Miten käsiteltiin tuo Himangan kunnan osuudeksi ilmoitettu 200 000 markkaa projektin toteuttamisessa. On todennäköistä, että väärillä tiedoilla tehty rahoitushakmeus olisi aiheuttanut sanktioita myös Suomelle siitä, että rahoitushakemuskessa Naturaverkkoon liitettäväksi ilmoitettua aluetta ei sellaisenaan ole sisällytetty Suomen ehdotukseen.
Asia on kuitenkin pitänyt salata eikä poliisiole selvittänyt asiaa lukuisista tutkintapyynnöistä huolimatta ja on syytä epäillä, että poliisi on näinollen syyllistynyt rikosten peittelyyn ja rikollisten suojeluun. Myös laillisuusvalvojat kieltäytyivät selvittämästä asiaa. Onko kysymyksessä valtiosalaisuus?
Keski-Pohjanmaan
ympäristökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa
itsehallinnon omaavia Kallan kareja Naturaan eikä ottaa niitä
sieltä pois. Keski-Pohjanmaan ympärisökeskuksella ei ole ollut
minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja
Rahjan saariston Natura life-rahotushakemukseen vastoin Kallan karien
itsehallintoelinten päätöksiä. Virkamiehet ovat kiistatta
syyllistyneet virkavirheeseen ja toimivaltansa ylityksiin, kun ovat
toimineet vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä ja
sitoutuneet laittaamaan itsehallinnon omaavat karit Naturaan ja ovat
kaiken lisäksi anoneet rahoitusta väärillä tiedoilla vastoin
itsehallintoelinten päätöksiä. Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus
ja Kalajoen kunnan virkamiehet ovat syyllistyneet myös Kallan karien
itsehallinnon loukkaukseen allekirjoittaessaan Rahjan saariston
Natura Life rahoitushakemuksen.
Korkein oikeus on vahvistanut päätöksellään Kallan karien itsehallinnon 24.11.1989. Jo 1600-luvun lopulla Kallaan tulivat virallisemmat, hallinnolliset asetukset, joita ruvettiin soveltamaan. Vanhin valtakunnan hallitusken antama satamaoikeusasetus, joka määrättiin myös Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi, on Kaarle XI:n holhoojahallituksen antama "Hampne-Rätt", joka anettiin 10.5.1669. Se perustui jo keksiaikaisiin satama-ammattikuntien järjestyssääntöihin, Tätä Kaarle XI:n aikaista asetusta noudatettiin siis myös Kallassa, mm. yhtäaikainen kalaan lähtö ja karista karkottaminen ovat juuri tämän asetuksen mukaisia.
Vuonna 1726 annettiin edellistä laajempi "uudistettu satamajärjestys" ja 1771 "Cuning:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi eli Laki". Tämän viimeksi mainitun suomenkielinen laitos oli käytössä Kallassa. Kallan paikallishallinnossa oli myös kohtia, joita ei ollut mainittu virallisissa leaissa. Asetuksen mukaiesti huolehti Kallassa paikallishallinnosta kolme elintä: karikokous, haminakokous ja haminavouti. Karikokouksessa olivat läsnä kaikki Kallaan saapuneet kalastajat, heidän velvollisuutensakin oli osallistua kkoukseen. Ennen kokous pidettiin edellisen kesän haminavuodin aloitteesta. Sen alkaminen ilmoitettiin rummuttamalla, torveen puhaltamalla tai kirkonkelloja soittamalla. Alkuaikoina rumpuna oli tyhjä tynnyri. Oikea rumpu päätettiin hankkia 1784. Tätä rumpua käytettiin myös merkinantolaitteena pimeinä öinä, sen avulla ilmoitettiin merellä oleville kalastajille Kallan, turvapaikan, sijainti. Kirkonkello saatiin lahjoituksena jo 1700-lvulla.
Kokous valitsi ensimmäsikesi haminavoudin ja karinlajutamiehet, jotka yhdessä muodostivat haminaoikeuden. Valituksi tullut haminavouti luki seuraavaksi läsnäolijoille hamina-asetuksen ja muut mahdolliset päätökset, jotka olli päätetty vuosittain lukea. Tämän jälkeen huutokaupattiin reimarien asettaminen ja merkkilyhdyn huoltaminen. Merkkilyhty oli kumpeleen päässä. Samoin myytiin huutokaupalla muut tehtävät työt alimman tarjjouksen tehneelle.
Karikokouksessa käsitellään yhä kaikki saareen hallintoa koskevat kysymykset. Vuoden 1966 karikokouksessa päätettiin kieltää kaikilta ulkopuolisilta huvilan rakentaminen karille. Asuntolupa myönnettiin kaikille niille nuoremmille kalastajille, joilla on perintöoikeus vanhemmilta ajoilta.
Varatuomari Timo Nikula kirjoitti monissa lehdissä julkistetun kirjoituksen 5.4.1999. Kirjoituksessaan varatuomari Timo Nikula tuo selkesäti esille miten Rahjan saariston Life-rahoitusasiassa meneteltiin laittomasti jopa suorastaan rikollisesti. Rahoitushakemuksessa oli ilmoitettu väärät tiedot ja hakemus selkeästi osoittaa, että koko Rahjan saariston Natura-asia on tehty suojeluohjelmien pohjalle eikä direktiivien mukaisesti.
Varatuomari Timo Nikula kirjoitti näin: Suomen ympäristöhallinnossa toteutettiin suuria muutoksia vuonna 1995. Ympäristöministeriön alaisuuten perustettiin muun muassa Suomen ympäristökeskus ja 13 alueellista ympäristökeskusta. Uudistuksen avulla pyrittiin yhtenäistämään ympäristöasioiden käsittelyä sekä selkeyttämään työnjakoa. Uudistuksen myötä uusiin ympäristökeskuksiin keskitettiin huomattavasti päätösvaltaa. Nyt uudet viranomaiset suunnittelevat, konsultoivat, ohjaavat, valvovat ja käyttävät jopa tuomiovaltaa lupaviranomaisina virkatoimiaan tehostaakseen. Yksityisellä sektorilla monopolisoitumista pidetään uhkana. Viranomaistoiminnassa vallan käytön keskittymistä ei välttämättä vielä koeta meillä samalla tavoin ongelmallisena, vaikka aihetta olisikin.
Uudistuneen ympäristöorganisaation vallankäytön täyttymyksenä voidaan pitää Suomen alueellisten ympäristökeskusten esitystä Suomen Natura 2000-verkostoksi. Ennen hankkeen julkistamista asiaa valmisteltiin ympärisökeskusten, metsähallituksen ja ympäristöminnisteriön yhteistyönä. Seuraavassa vaiheessa alueelliset ympäristökeskukset käynnistivät lukuisia EU:n Life-projekteja maamme eri osissa. Edullista EU-Life rahaa lobattiin kuntiin kuin valuuttaluottoja aikanaan. Pelkästä rahoituksesta projektissa ei kuitenkaan ollut kyse. Lifeproejktisopimuksin sopimuspuolet sitoutuivat toteuttamaan projekteja komission valvonnassa. Poikekusetta Life-projektien päätavoitteena oli kohdealueiden liittäminen valmisteilla olevaan Natura 2000-luonnosuojeluverkkoon. Projektien kautta saadun Life-rahan määrä jäi hankkeisiin nähden pieneksi (koko maassa 45 milj. FMK). Projektien avulla Natura 2000-verkostoon kiinnitettyjen alueiden koko on sen sijaan ollut hämmentävänkin suuri.
Kysymyksenalaiseksi jääkin se, sitoivatko ympäristöviranomaisemme kätensä jo hankkeen valmisteluvaiheessa Natura 2000-aluerajauksiin siten, että viranomaisten kyky harkita puolueettomasti ja objektiivisesti lopullista alue-esitystä olisi alentunut? Joka tapauksessa ympäristöviranomaisten "oma esitys" Suomen Natura verkostoksi muotoutui mittasuhteiltaan Euroopan suurimmaksi jo ennen maanomistajien kuulemista.
Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000 suojelualueen perustamiseen Rahjan saaristoon. Himangan kunnanhallitus päätti olla osallistumatta hankkeen toteuttamiseen (Khall 122 §/14.5.1996) katsoen, että hankkeeseen voidaan osallistua myöhemminkin mikäli siitä arvioidaan olevan konkreettista hyötyä kunnalle ja kuntalaisille. Kalajoen kunnahallitus sen sijaan päätti (Khall 138 §/22.4.1996) sitoutua ympäristökeskuksen esittämään Life-projektiin. Hankkeen eteenpäinviemiseksi ympäristökeskus laati EU:n komissiolle projektihakemuksen (Life-Nature applidation forms for 1996), jossa proejktin päätavoitteeksi vahvistetaan hakemuksessa mainittujen alueiden liittäminen Natura 2000-suojeluverkostoon sekä suojelun toetuttaminen koko projektialueella. Projektialueeksi hakemuksessa määritellään koko Rahjan saaristoalue, Siiponjokisuu ja Kallan saaret yksityisten maanomistajien maa- ja vasialueet mukaan luettuna.
Kalajoen kunnanhallitus on ilmoittanut, ettei se ole sitoutunut hankkeseen siltä osin, kuin se koskee yksityisten maanomistajien maita taikka Kallan itsehallintoaluetta. Tältä osin on syytä tarksitaa se, onko Keski-Pohjanmaan ympäristöeksuksen Life-projektihakemukseen merkitty Kalajoen kunnanhallituksen rajausvaatimukset ja nonko niitä kunnan toimesta saatettu asianmukaisesti ympäristökeskuksen tietoon? Mikäli taas ympäristökeskus on ollut tietoinen Kalajoen kunnan rajauksista osallistumiseensa, lienee selvää, ettei Kalajoen kuntaa voida velvoittaa osallistumaan hankkeen rahoitukseen sellaisilla alueilla, missa kunta ei ole halunnut hankkeeseen edes sitoutua.
Viranomaisten Natura esityksen mutoon vaikuttavat myäs muut, kuin puhtaat luonnonsuojeluintressit, Sivuintressesitä yksi merkittävimmistä lienee yksityistyneen metsähallitusken tarve saada hallintaansa kaikki merkittävät luontokohteet, joilta käsin virkistysbisnestä tulevaisuudessa harjoitetaan. Paikallisten ihmisten mielipiteet ja oikeudet, viime kädessä jopa jokamiehenoikeudet pyritään sivuuttamaan suojeuperusteisiin vetoamalla sellaisillakin alueilla, joilla välittömiä luonto- ja lintudirektiivin suojelutoimia ei määrättäisikään voimaan.
Ympäristöviranomaisemme pyrkivät väittämään, että Natura 2000 hanketta on valmisteltu ja viety viranomaistemme toimesta eteenpäin laillisin keinoin ja, että maanomistajia olisi kuultu asianmukaisesti. Viranomaistemme väitteille ei läyy toistaiseksi katetta. Ympäristöviranomaiset eivät ole perustelleet alue-eistystään siten, että maanomistajat voivat ottaa esitykseen perustellusti kantaa. Suomella ei ole minkäänasteista velvoitetta vaarantaa oikeusvaltiona kansalaistensa perusoikeuksia viranomaistoiminnassaan. Euroopan Unionin jäsenvaltionakin Suomella on yhä oikeus päättää itse ympäristönsä suojelutasosta sekä velvollisuus noudattaa hyvää hallintotapaa kaikessa viranomaistoiminnassaan.
Erityisesti Rahjan saaristoalueen ja Kallan saarten naturakytkennöistä ei ole toistaiseksi saatavissa riittävästi tietoa. Kuntalaisten luottamus viranomaistomintaa ja jopa kunnan edustajien toimintaa kohtaan on koetuksella. Käsitykseni mukaan Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus on sitoutunut Rahjan saaristoalueen Life-rahotiussopimuksessa muun muassa tiedottamaan prjektista ja sen ykistyiskohdista avoimesti yleisölle ja eteenkin paikallisille ihmisille. Esittäisinkin, että ympäristökeskus hoitaa myös tiedotustehtävänsä ja julkaisee paikkakunnalla yleisesti julkaistavassa lehdessä selvityksen siitä, mitä alueita Life-projektiin on Kalajoen ja Himangan kuntien alueelta esitetty sekä onko Kalajoen kunta velvollinen osallistumaan proejktin rahoitukseen myös yksityisten maanomistajien alueilla ja Kallan saarilla mahdollisesti toteuttavin osin? Selvityksillä on vieläpä kiire, sillä mikäli Kalajoen kunnanhalitus on jo keväällä 1996 sitounut Rahjassa laajaan Naturaan, ovat samat henkilät mitä ilmeisimmin esteellsiä osallistumaan asian käsitten jatkovaiheisiin. Eritysien mielenkiintoista olisi myös kuulla siitä, miksi Life-projektin kaltaisia lopullsiin Natura aluerajauksiin liittyviä proejktihankkeita käynnistetään asian valmisteluvaiheessa ja kuuluisiko yleensäkään ympäristökeskuksen virkatoimiin ko. projektien vetäminen? Mielestäni ei, koska virkamiesten puolueettomuus vaarantuu. Mielenkiintoista olisi kuulla metsähallituksen kaavoituskatsaus Rahjan saaristoalueelta. Yksityisille maanomsitajille ei sen sijaan taida juurikaan rakennusoikeutta herua.
Luonnonsuojelun merkitys ja painoarvo ei laske, jos sitä toteutetaan sivistyneesti ja kansalaisten perusoikeudet toteuttaen. Koska Suomen viranomaiset eivät ole ehtineet valmistella alue-esitystään riittävästi, tulisi Suomen hallituksen viimeistään poistaa alue-esityksestään Euroopan Unionin komissiolle ne yksityisten maanomistajien alueet, joiden osalta maanomistajille ei ole esitetty perusteltuja tilakohtaisia syitä Naturaa liittämiselle ja jotka ovat esitystä osaltaan vastustaneet.
Mielestäni varatuomari Timo Nikula on tuonut kirjoituksessaan asian perusteellisesti, oikein ja lainmukaisesti esille. Lainaan varatuomari Timo Nikulan kirjoitusta:
Suomen ja EU:n liittymissopimus (EU-sopimus) astui voimaan 1.1.1995. Samalla tulivat voimaan Suomea jäsenvaltiona velvoittavat yhteisöoikeuden säännökset (EY-oikeus), yhtenä niistä ns. Habitaattidirektiivi eli Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. Direktiivi edellyttää jäsenvaltiolta mm. sitä, että jäsenvaltio ryhtyy toimiin selvittääkseen kansallisella alueellaan olevat "yhteisän tärkeäksi päättämät alueet" asianmukaisia tieteellisiä menetelmiä käyttäen. Uutena jäsenvaltiona Suomen velvollisuutena oli siten edistää osaltaan unionin yhteistä tavoitetta eli erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston = Natura 2000 perustamista.
Habitaattidirektiivi sisältää selkeät määräykset myös siitä, miten jäsenvaltion on toimittava osaltaan verkoston perustamiseksi. Direktiivin 4 artiklan mukaan "jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III ( 1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee miten liitteen I luontotyyppejä ja liiteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on". Tämän tehtävän suorittamiselle direktiivi asettaa määräajan. Luettelo on ko. artiklan 2 momentin mukaisesti tomitettava komissiolle kolmen vuoden kuluessa direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. Suomen osalta asetettu määräaika hankkeen 1. vaiheen osalta päättyi 31.12.1997.
Habitaattidirektiivin 4 artiklan mukaisesti tämän jälkeen käynnistyy 2. vaihe, jonka aikana alueet sekä niillä toimeenpantavat suojelutoimet vahvistetaan ja toimeenpannaan lopullisesti koko yhteisön tasolla ja valvonnassa. Tämä vaihe on suoritettava kuuden vuoden kuluessa 1. vaiheen päättymisestä.
Natura 2000 1. vaihe Suomessa
Suomessa Natura 2000 verkostoehdostuksen (1. vaihe) valmistelu alkoi marraskuussa 1994. Jo tätä ennen Suomessa oli aloitettu tulevan yhteisäoikeuden ja Suomen sisäisen lainasäädännön laaja yhteensovittamistyö ympäristöoikeuden alalla. Tämän tuloksena ympäristöhallintomme organisaatio muuttui. 1.3.1995 voimaantulleen ympäristöhallintolain mukaisesti siten, että ympäristöministeriön alaisuuteen perustettiin Suomen ympäristökeskus sekä 14 alueellista ympäristökeskusta. Samalla lakkautettiin vesi- ja ympäristöhallinnon piiriorganisaatio kuten myös lääninhallitusten ympäristöyksiköt, joiden virka- ja työsopimussuhteinen henkilöstö siirtyi lain voimaantullessa ympäristökeskusten henkilöstöksi.
Vaiheen 1. toteuttaminen tapahtui Suomessa virkamiestyönä ympäristöministeriön johdolla. Käytännön valmistelutyö toteutettiin ympäristöministeriön ja ympäristökeskuksen alueellisissa ympäristökeskuksissa (14) virkamiestyönä vuosien 1996 ja 1997 aikana. Suomen alue-esitys valmistui keväällä 1997 ja esitys julkistettiin esityksen yleisen kuulemisen 7.4.-6.6.1997 yhteydessä.
Suomen esitys Natura-alueiksi (vaihe 1) valmistui etenkin alue-esityksen laajuus huomioon ottaen huomattavan nopeasti. Esitystä kohtaan on esitetty monenlaista kritiikkiä. Maanomistajat ova arvostelleet erityisesti sitä, ettei Suomen alue-esitys ole perustunut EU-oikeuden edellyttämään vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellsien tietämyksen perusteella laadittuun luetteloon niistä alueista, joilla direktiivin luontotyyppejä ja lajeja todella esiintyy.
EU:n Life-rahoitus
EU:n life-rahoitusväline on Union jäsenvaltioille tarjoama rahoitusmahdollisuus, jolla tuetaan Natura 200 alueilla toteutettavia luonnonsuojeluhankkeita. Life-rahoitusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi hankkeen 1. vaiheessa, ellei ole täysin selvää, että ne alueet, joille rahoitusta haetaan tullaan myös liittämään lopullisesti Natura verkostoon. Life-rahoituksen liittyminen 2. vaiheeseen käy hyvin ilmi Habitaattidirektiivin 8 artiklan 1. kohdasta:
"Samalla kun jäsenvaltiot (Suomi) toimittavat komissiolle ehdotuksensa alueista, jotka voidaan osoittaa ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja/tai lajeja käsittäviksi erityisten suojelutoimien alueiksi, ne toimittavat komissiolle tarpeen mukaan arvionsa yhteisän yhteisrahoitustarpeesta, jota ne pitävät tarpeellisena, jotta ne voivat täyttää niille 6 artiklan 1 kohdassa aiheutuvat velvoitteet."
Habitaattidirektiivin 6 artiklan 1 kohta säätää:
"Jäsenvaltioiden (Suomi) on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunitelmia, jotka koskevat eritysiesti näitä alueita tai jotka sisältävät muunlaisia käyttösuunnitelmia, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisä, hallinnollisia tai sopisumusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla".
Suomen ympäristöviranomaiset päättivät kuitenkin ottaa Life-rahoitusvälineen käyttöön eräissä kohteissa jo 1. vaiheessa. Rahjan saariston osalta tämä tapahtui ilmeisesti jo keväällä 1996, jolloin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus laati komissiolle rahoitusanomuksen, jossa Life-rahaa haettiin koko Rahjan saaristoalueelle sekä sitouduttiin sisällyttämään koko projektialue myöhemmin komissiolle jätettävään Suomen alue-esitykseen. Ratkaisu koko Rahjan saariston liittämisestä Natura 2000 verkostoon tapahtui siten käytännössä jo keväällä 1996. Tämä kytkentä on jätetty tietosiesti ilomoittamatta alueen asukkaille ja maanomistajille.
Sitouduttuaan ilmoittamaan koko Rahjan saaristoalueen Natura verkostoon jo keväällä 1996 osana Life-rahoitusmenettelyä, eivät ympäristökeskuksen viranoamiset ole enää kyenneet käsittelemään puolueettomasti maanomistajien muistutuksia eikä lopullisia alue-esityksiä. Menettely on osaltaan johtanut siihen, että alueen ympäristökeskusken virkamihet menettivät jo vuonna 1996 lopullisesti mielenkiintonsa varsinaiseen tehtäväänsä eli sen selvittämiseen, millä alueilla suojelun tarpeessa olevia lajeja ja luontotyyppejä todella esiintyi.
Life-rahoitusta ei olisi tullut hakea kuin niille alueille, joiden omistajat halusivat luovuttaa maa- ja vesialueensa Natura verkostoon. Muilta osin viranoamiset ovat ylittäneet toimivaltansa ja syyllistyneet vähintäänkin virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja mahdolliseen virkavirheeseen.
Ouliussa 5.4.1999 Timo Nikula asianajaja Oulunsalo
Poliisineuvos Veikko Autereen lausunto
Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemukseen on sisällytetty myös itsehallinnon omaavat Kallan karit. Ympäristökeskuksen virkamiehillä ja Kalajoen kunnan johotavilla virkamiehillä ei ole ollut oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Natura 2000 verkostoon eikä Natura Life-rahoitushakemukseen.
Näin poliisineuvos Veikko Autere: Kallankarien itsehallinto perustui aikanaan laintasoisena annettuun määräykseen eli "Kuninkallisen Majestetin uudistetu Hamina Ordningi eli Laki", Annettu Stockholmissa Neuvo Kammarissa sinä 24 p:nä Tammikuutta 1771". Kallankarien itsehallinto perustuu siten aivan eritysitä historiallista arvoa omaavaan laintasoiseen määräykseen, jonka tarkoituksena on ollut kalastuselinkeinon turvaaminen kalasatamilla. Annettua ja säädettyä itsehallintoa on myös toteutettu Kallankarien koko historian ajan aivan tähän päivään saakka mainittuun "ordningiin" perustuen. Siten itsehallinon perusteena oleva "laki" ei ole käyttämättömäänä vanhentunut. Mikäli Kallankarit liitetään Natura 2000-ohjelmaan, niin direktiivin 92/43 EEC 14. artiklan mukaan Natura-aleuilla liikkuminen voidaan kieltää. Jos kieltopäätöksen antaa jokin muu taho, kuin Kallankarien itsehallintoelimet esim. metsähallitus tai ympäristöviranomainen tai eurobyrokraatti, niin rajoittaa kieltopäätös olennaisesti karien käyttöä ja siten itsehallintoa, Koska itsehallinto on määritelty laintasoisella määräyksellä, niin ei karineuvosto voi luopua lain perustamasta itsehallinnosta, tai tehdä sellaisia sopimuksia, jotka rajoittavat taikka vähentävät karin itsehallintoa.
Seison sanojeni takana eli lähteen saa kyllä ilmoittaa kyselijöille.
Poliisineuvos Veikko Autere
Suomi kuului aikanaan Ruotsin valtakuntaan ja Ruotsi oli suomalaistenkin hallintokieli. Marraskuun 6. päivä on ruotsalaisuuden päivä. Kustaa II Aadolf kaatui Lutzenissä 6.11.1632. Kallan kareilla on itsehallinto Ruotsinvallan ajalta.
Kallan karit sijaitsevat vajaan 20 kilometrin päässä rannikolla. Siellä on ihmeellinen rauha ja siellä saa olla luonnon helmassa luonnon armoilla. Olen viettänyt Kallan kareilla yhden päivän ja yön. Se oli mieleenpainuva kokemus. Nukuin yön Kallan karien pappilassa.
Itse aloin kiinnostua Kallan karien itsehallinnosta, kun eläkkeellä oleva opettaja Matti Orell otti minuun yhteyttä ja kertoi, että Kallan karien itsehallinto on menetetty Rahjan saariston Natura Life-rahoitusratkaisussa. Matti Orell kuoli muutama vuosi sitten. Ennen kurki kuoli kuin suo sulasi. Haminaoikeuden omistajana Matti pyrki saamaan selville Kallan karien itsenäisyyden tilan ja Natura-asian laittomuudet, mutta suomalainen oikeuskulttuuri ei antanut mahdollisuutta totuuden esille saamiseen. Laittomuudet ja mahdolliset rikokset on lakaistu maton alle poliittisten päättäjien siunauksella. Onko asiassa oikeuskansleri Paavo Nikulalla puhtaat jauhot pussissa? On syytä epäillä, että Nikulan omatunto ei ole puhdas tai jos se on puhdas niin silloin se on kokonaan käyttämätön.
Juridista taustaa
Kallan karien elämää säädeltiin tiukasti Ruotsin vallan aikaan. Kuria piti varsinkin kirkko. Kaarle XI:n holhoojahallitus antoi 1669 Hampne-Rättin, satamaoikeusasetuksen Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi. Sen mukaan kalastajien oli käytävä joka sunnuntai kirkossa. Kolminkertaisesta laiminlyönnistä uhkasi karista karkotus. Maakallaan nousi kirkko, koska kalastajat olivat lainkuuliaisia ja jumalaapelkääviä miehiä. Kirkkorakennus oli melkoinen urakka, sillä puuttomalle karille oli kuljetettava kaikki rakennusaineet. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Vajaan sadan vuoden kuluttua se kävi ahtaaksi. Kirkon 225 juhlia vietettiin viime vuonna 2005. Harmaaseen kahdeksankulmaiseen kirkkoon mahtuu jopa 250 ihmisistä. Penkit ovat hyvin tiheässä, ja niin kapeat, ettei kunnolla istumaan pysty. Alttaritauluna on pelkkä ikkuna.
Cunin:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki tuli voimaan 1771 ja koska sitä ei ole kumottu, se on voimassa vieläkin. Karikokous valvoo yhä järjestystä ja myöntää venekunnille hamina- eli satamapaikkoja. Kallan kareilla on myös 30 neliön pappila, johon on saatu mahtumaan kamari ja keittiö. Kamarin seinällä on valokopio Hamina Ordningista: Annettu Stockholmisa Neuvo Kammarissa sinä 24:pnä Tammi kuuta 1771.
Ulkokallaan on Maakallasta matkaa kolmisen kilometriä. Se on pienempi ja karumpi kuin Maakalla. Ulkokallassa on 13 metrin korkuinen majakka. Se on aika huonossa kunnossa. Rauhaa ja eksotiikkaa löytyy. Jos tuuli on tarpeeksi navakka, siellähän olet ja pysyt. Majakanvartioiden talo on kunnostettu matkailukäyttöön. Saunakin löytyy. Ulkokallan rumistukseksi on pystytetty Telen 55-metrinen masto majakan viereen.
Kallan karit ei ole liittynyt Euroopan Unioniin
Suomen EU-ministeriryhmän kokous on pidetty 14.2.1994 ja siitä on tehty pöytäkirja 4/94 18.2.1994 on julistettu salaiseksi. Pöytäkirjan mukaan kokoukseen osallistuivat pääministeri Esko Aho ja ministerit Salolainen, Haavisto, Norrback jaKankaanniemi sekä avs. Sundbäck, op. Satuli, yj. Erickson, aop. Kosonen, tp.Kuosmanen, fn Aarnio, lsn. Jääskinen, ln.Halonen sekä eav. Huhtaniemi. EU-jäsenyysneuvottelussa esitetään, että ratkaisu koostuisi seuraavista elementeistä: 1. Kalastus, 2. Matkustajatuomiset, 3. Kuljetusyhteyksien turvaaminen 4. Kakkosasunnot ja 5. Ahvenanmaa, jonka osalta esitetään, että asia ratkaistaan Suomen position pohjalta.
Itsehallinnon omaavia Kallankareja ei ole esitetty liitettäväksi Euroopan Unioniin eikä sellaista pyyntöä Suomen hallitus ole esitettykään Kallankarien itsehallintoelimille, karikokoukselle ja karineuvostolle päätettäväksi. Näin ollen itsehallinnon omaavat Kallankarit eivät kuulu Euroopan Unioniin.
Rahjan saariston Natura Life-hakemus
Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000-suojeluohjelman perustamiseen Rahjan saaristoon. Projektialueeksi määriteltiin Rahjan saariston Kalajoen puoleinen alue, Siipojokisuu, saariston Himangan puoleinen alue ja Kallan karit. Rahoitussuunnitelma oli seuraava: ympäristöministeriö 4 702 548 mk, metsähallitus 1 000 000 mk, Himangan kunta 200 000 mk, Kalajoen kunta 200 000 mk, Life-rahaa 6 102 548 mk, yhteensä 12 205 096 mk.
Himangan kunnanhallitus päätti kieltäytyä hankkeesta (khall 112 § 14.5.1996) samoin kuin Himangan kunnanvaltuusto. Kalajoen kunnanhallitus sen sijaan osallistui hankkeeseen (khall 138 § 22.4.1996). Kalajoen kaupunginhallitukselle esitettiin totuuden vastaisesti, että Himangan kunta osallistuu hankkeeseen 200 000 markalla.
Myös Kallankarien itsehallintoelimet, karineuvosto ja karikokous, tekivät asiassa kielteisen päätöksen. Tästä huolimatta väärillä tiedoilla tehty avustushakemus, jonka oli laatinut biologi Eero Laukkanen, lähetettiin Brysseliin alkuperäisessä muodossaan vaikka Himangan kunta ja Kallan karien itsehallintoelimet olivat tehneet asiassa kielteisen päätöksen. Himangan kunta ei osallistunut hankkeeseen 200 000 markalla, vaikka hakemuksessa niin mainittiin ja tällä tavalla johdettiin tietoisesti päätöksentekijöitä harhaan. Kalajoen kunnan puolesta hakemuksen allekirjoitti kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila.
Hakemuksessa sitouduttiin myös siihen, että hakemuksessa mainitut alueet liitetään Suomen Natura-verkostoon mm. Kallan karit. EU-komissio hyväksyi hakemuksen ja myönsi rahoituksen. EU:n komission päätöksiä ei voi kansallisilla päätöksillä muuttaa. On siis syytä epäillä törkeää petosta, mikä on poliisin toimesta jätetty tutkimatta ja syyttäjän toimesta syyttämättä. Asia vanheni lokakuussa 2006. Rikosten vanhentaminen on myös rikos.
Tekojen selittelyä
Kun Kallan karit sitouduttiin liittämään vastoin tahtoaan Naturaan niin silloin loukattiin syvästi Kallan karien itsehallintoa. Kallan karit siis sisällytettiin Natura-ohjelmaan, mutta kun asiasta nousi niin suuri häly niin Suomen viranomaiset ilmoittivat poistaneensa Kallan karit Naturasta.
Soitin ympäristöministeriöön Ilkka Heikkiselle 4.2.1998. Heikkinen kertoi minulle, että Kallan karit on mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista, kenen luvalla ja kenen päätöksellä. 5.2.1998 soitin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka kertoi, että ympäristöministeriöstä oli tullut ohjeet poistaa Kallan karit Naturasta.
Ympäristöministeriön ylitarkastaja Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että Kallan karit poistettiin Natura 2000-ohjelmasta ns. giljotiini vaiheessa ennen ministerityöryhmää lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KHO:ssa Metsähallitus on kerran hävinnyt riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin edelleen olevan voimassa.
Samat virnaomaiset, jotka olivat sitoutuneet laittamaan Rahjan saariston Natura Life-anomuksessa mainitut alueet (Kallan karit) Naturaan olivat päättämässä myöhemmin mitkä alueet laitetaan Naturaan. Esteellisyys on kiistaton, mutta poliisi ei tutki asiaa, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään huomautettavaa rikoksesta puhumattakaan. Esteellisyys on Suomen lain mukaan virkarikos ja rikoksen avulle tehty oikeustoimi on mitätön.
Kallan kareilla oli siis itsehallinto, jonka se menetti osittain tai kokonaan, koska EU komissio hyväksyi Kallan karit Natura-alueeksi Natura Life-rahoitushakemuksessa. Ainoastaan EU komissio voi muuttaa omia päätöksiään. Suomen viranomaiset eivät voi muuttaa EU-komission päätöksiä. Kysymys on siis historiallisesti erittäin merkittävästä asiasta, jolle Suomen viranomaiset ovat viitanneet kintaalla. Miksi syyllisiä ei saada vastuuseen? Miksi Kallan karien itsehallintokysymystä ei voida selvittää perusteellisesti Suomen viranomaisten toimesta? Onko Kallan karit EU:n jäsen? Näillä asioilla on erittäin suuri merkitys tulevaisuudessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)