Jylkän koulun suunniteltiin alunperin
aloittavan supistettuna yksiopettajaisena kouluna. Supistetut koulut
oli tarkoitettu ratkaisuksi syrjäkylille, joissa koululaisten määrät
olivat pieniä. Opetus porrastettiin siten, että ensimmäisen kaksi
vuosiluokkaa saivat opetusta 12 viikkoa alkusyksystä ja
loppukeväästä, kun taas keskimmäisten luokkien lukuvuosi kesti 28
viikkoa. Supistettujen koulujen ongelma oli kuitenkin normaalia
lyhyempi oppiaika, minkä johdsta opetuksen tulokset olivat
täydellistä kansakoulua heikommat. Tästä syystä supistettuja
kouluja suositeltiin vain tilapäisratkaisuksi.
Jylkän koulupiirissä supistettu koulu
jäi lopulta paperille, kun kunnanvaltuusto perusti johtokunnan
ehdotuksesta koululle toisen opettajanviran jo lukuvuodeksi
1949-1950. Perusteluna oli koulupiirin odotettu kasvava oppilasmäärä,
joka oli alun alkanenkin suurempi kuin kaksiopettajaisen Mehtäkylän
koulun oppilasmäärä.
Opettajatilanne oli alkun vaikea
Jylkässä, kuten Mehtäkylläsäkin, Kouluille ei saatu pätevää
miesopettajaa, ja yläkoulun opettajan virassa toimi useita
väliaikaisia ja epäpäteviä opettajia. Opettajien kaudet olivat
1950-luvun taitteessa lyhyitä, ja opettajien vaihtuvuus oli suuri.
Yläkoulun opettajan vaali oli säännöllisesti edessä joka kesä,
eikä päteviä hakijoita ollut, vaikka koulua mainostettiin uuden
ajanmukaisen koulutalon ja jopa Kalajoen ”kuuluisan hiekkarannikon”
voimalla. Poikien käsityönopetus oli järjestettävä alkuun
ulkopuolisin voimin. Iivari Sauvula hoiti opetuksen vuosina
1949-1951. Myöhemmin veistonopetuksen antoi myös Mehtäkylän
koulun opettaja Esko Hiidenhovi.
Johtokuntaa puhutti kesällä 1954
opettaja Aili Laitalan tapaus. Aili Laitala oli toiminut vanhan
Mehtäkylän opettajana vuodesta 1947 lähtien ja sittemin Jylkän
koulun alakoulun opettajana. Koska yläluokalle ei saatu pätevää
opettajaa, siirrettiin Laitala kesällä 1953 yläluokan opettajaksi
ja samalla koulun johtajaopettajaksi. Elokuussa 1954 koulupiirin
lasten vanhempien ja opettajan välille kuitenkin syntyi vakava
luottamuspula,, kun osa vanhemmistä alkoi epäillä Laitalan
sopivuutta opettajaksi ja esitti johtokunnalle uhkauksen pitää
lapsensa poissa koulusta syksyllä. Johtokunta joutui outoon
tilanteeseen, joka varmasti herätti kysymyksiä ja keskustelua.
Johtokunnan rivit myös rakoilivat, silla kaikki jäsenet eivät
puoltaneet opettajaa koskenutta tuutkintapyyntöä.
Vielä saman kuukauden kuluessa
johtokunta myöntyi vanhempien vaatimukseen opettajajärjestelyistä
ja myönsi Aili laitalalle virkavapauden tulevaksi lukuvuodeksi
1954-1955 toisen viran hoitoa varten. Hänen viransijaisekseen
valittiin opettaja Pirkko Rauanheimo. Laitalan lähtö muuttui
lopulliseksi, sillä huhtikuussa 1955 johtokunta päätti julistaa
koulun molemmat opettajan virat avoimiksi. Uutta opettajaa haettiin
siis paitsi väliaikaisesti täytettyyn miesopettajan virkaan, myös
Laitalan virkaan. Opettajien vaali oli tällä kertaa monessa
mielessä poikeuksellinen. Virkoihin nimittäin ilmottautui 12
pätevää hakijaa, joista johtokunta valitis yksimielisesti
opettajapariskunta Annikki ja Sakari Yli-Hallilan. Vaali ei
kuitenkaan ollut tällä selvä, sillä tarkastaja mitätöi valinnan
pöytäkirjavirheen takia. Lisäksi tarkastaja vaati johtokunnalta
selvityksen Aili Laitalan erosta. Johtokunta toimitti tarkastajalle
Iisalmen piirin tarkastajan kirjeen, jossa selvitettiin Aili Laitalan
valinta Iisalmen maalaiskunnan Hernejärven yläkansakoulun
opettajaksi koeajalle elokuusta 1955 lähtien. Jylkän opettajien
vaali suoritettiin uudelleen samoista hakijoista, ja tulos oli sama
kuin aiemmin: Yli-Hallilat valittiin uudelleen yksimielisesti.
Yläkoulun nuori opettaja Sakari
Yli-Hallila valittiin koulun johtajaopettajaksi, mutta virka
täytettiin vain väliaikaisesti, kunnes hän suoritti loppuun
varusmiespalveluksensa. Armeijan aiheuttaman poissaolon ajaksi koulun
oppilaat ahdettiin yhteen luokkaan alakoulunopettajan Anni
Yli-Hallilan opetukseen. Tammikuussa 1956 virka julistettiin
haettavaksi, ja ainoa hakija Sakari Yli-Hallila valittiin
yksimielisesti virkaan koeajalle. Yli-Halliloiden myötä Jylkän
koulun opettajatilanne vakiintui, kun koululle saatiin pätevät ja
pysyvät opettajat. Koulun oppilaat uskoivat samojen opettajien
vaikuttaneen suuresti siihe, että Jylkän koululla vallistis
erittäin hyvä ja reilu henki. Vaikka väliaikaisia opettajia oli
nähty vuosien varrella useita, ei kirjo yltänyt missään nimessä
Mehtäkylän mittakaavaan.
Jylkän koulun oppilasmäärä laski 51
oppilaasta 39 oppilaaseen lukuvuonna 1950-1951, jolloin Mehtäkylän
koulu muutti omiin tiloihinsa. Seuraavasta lukuvuodesta lähtien
Jylkän oppilasmäärä kääntyi kasvuun, joka jatkui aina
lukuvuoteen 1960-1961 saakka. Kymmenvuotiskaudella 1950-1960 koulun
keskimääräinen oppilasmäärä oli 47. Lukuvuosi 1960-1961 oli
oppilasmäärän huippuvuosi, jolloin oppilaita oli kaikkiaan 67.
Oppilasmäärä laski alle
kuudenkymmenen lukuvuonna 1964-1965, mistä lähtien oppilasmäärä
laski tasaista tahtia vuoteen 1974 saakka. Vuosina 1960-1970
keskimääräinen oppilasmäärä oli 51. Lukuvuosi 1967-196 merkitsi
Jylkässä selvää notkahdusta alaspäin, kuten Mehtäkylän
koulullakin. Lukuvuonna 1970-1971 oppilaita oli 28, mutta seuraavana
lukuvuonna enää 20. Koulun viimeisenä lukuvuonna 1973-1974
oppilasmäärä oli laskenut neljääntoista.
Lähdeaineisto Tiina Riippa Yksi kylä
– monta koulua ISBN 952-91-2562-3