keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Jylkän koulun historiaa




Jylkän koulun suunniteltiin alunperin aloittavan supistettuna yksiopettajaisena kouluna. Supistetut koulut oli tarkoitettu ratkaisuksi syrjäkylille, joissa koululaisten määrät olivat pieniä. Opetus porrastettiin siten, että ensimmäisen kaksi vuosiluokkaa saivat opetusta 12 viikkoa alkusyksystä ja loppukeväästä, kun taas keskimmäisten luokkien lukuvuosi kesti 28 viikkoa. Supistettujen koulujen ongelma oli kuitenkin normaalia lyhyempi oppiaika, minkä johdsta opetuksen tulokset olivat täydellistä kansakoulua heikommat. Tästä syystä supistettuja kouluja suositeltiin vain tilapäisratkaisuksi.

Jylkän koulupiirissä supistettu koulu jäi lopulta paperille, kun kunnanvaltuusto perusti johtokunnan ehdotuksesta koululle toisen opettajanviran jo lukuvuodeksi 1949-1950. Perusteluna oli koulupiirin odotettu kasvava oppilasmäärä, joka oli alun alkanenkin suurempi kuin kaksiopettajaisen Mehtäkylän koulun oppilasmäärä.

Opettajatilanne oli alkun vaikea Jylkässä, kuten Mehtäkylläsäkin, Kouluille ei saatu pätevää miesopettajaa, ja yläkoulun opettajan virassa toimi useita väliaikaisia ja epäpäteviä opettajia. Opettajien kaudet olivat 1950-luvun taitteessa lyhyitä, ja opettajien vaihtuvuus oli suuri. Yläkoulun opettajan vaali oli säännöllisesti edessä joka kesä, eikä päteviä hakijoita ollut, vaikka koulua mainostettiin uuden ajanmukaisen koulutalon ja jopa Kalajoen ”kuuluisan hiekkarannikon” voimalla. Poikien käsityönopetus oli järjestettävä alkuun ulkopuolisin voimin. Iivari Sauvula hoiti opetuksen vuosina 1949-1951. Myöhemmin veistonopetuksen antoi myös Mehtäkylän koulun opettaja Esko Hiidenhovi.

Johtokuntaa puhutti kesällä 1954 opettaja Aili Laitalan tapaus. Aili Laitala oli toiminut vanhan Mehtäkylän opettajana vuodesta 1947 lähtien ja sittemin Jylkän koulun alakoulun opettajana. Koska yläluokalle ei saatu pätevää opettajaa, siirrettiin Laitala kesällä 1953 yläluokan opettajaksi ja samalla koulun johtajaopettajaksi. Elokuussa 1954 koulupiirin lasten vanhempien ja opettajan välille kuitenkin syntyi vakava luottamuspula,, kun osa vanhemmistä alkoi epäillä Laitalan sopivuutta opettajaksi ja esitti johtokunnalle uhkauksen pitää lapsensa poissa koulusta syksyllä. Johtokunta joutui outoon tilanteeseen, joka varmasti herätti kysymyksiä ja keskustelua. Johtokunnan rivit myös rakoilivat, silla kaikki jäsenet eivät puoltaneet opettajaa koskenutta tuutkintapyyntöä.

Vielä saman kuukauden kuluessa johtokunta myöntyi vanhempien vaatimukseen opettajajärjestelyistä ja myönsi Aili laitalalle virkavapauden tulevaksi lukuvuodeksi 1954-1955 toisen viran hoitoa varten. Hänen viransijaisekseen valittiin opettaja Pirkko Rauanheimo. Laitalan lähtö muuttui lopulliseksi, sillä huhtikuussa 1955 johtokunta päätti julistaa koulun molemmat opettajan virat avoimiksi. Uutta opettajaa haettiin siis paitsi väliaikaisesti täytettyyn miesopettajan virkaan, myös Laitalan virkaan. Opettajien vaali oli tällä kertaa monessa mielessä poikeuksellinen. Virkoihin nimittäin ilmottautui 12 pätevää hakijaa, joista johtokunta valitis yksimielisesti opettajapariskunta Annikki ja Sakari Yli-Hallilan. Vaali ei kuitenkaan ollut tällä selvä, sillä tarkastaja mitätöi valinnan pöytäkirjavirheen takia. Lisäksi tarkastaja vaati johtokunnalta selvityksen Aili Laitalan erosta. Johtokunta toimitti tarkastajalle Iisalmen piirin tarkastajan kirjeen, jossa selvitettiin Aili Laitalan valinta Iisalmen maalaiskunnan Hernejärven yläkansakoulun opettajaksi koeajalle elokuusta 1955 lähtien. Jylkän opettajien vaali suoritettiin uudelleen samoista hakijoista, ja tulos oli sama kuin aiemmin: Yli-Hallilat valittiin uudelleen yksimielisesti.

Yläkoulun nuori opettaja Sakari Yli-Hallila valittiin koulun johtajaopettajaksi, mutta virka täytettiin vain väliaikaisesti, kunnes hän suoritti loppuun varusmiespalveluksensa. Armeijan aiheuttaman poissaolon ajaksi koulun oppilaat ahdettiin yhteen luokkaan alakoulunopettajan Anni Yli-Hallilan opetukseen. Tammikuussa 1956 virka julistettiin haettavaksi, ja ainoa hakija Sakari Yli-Hallila valittiin yksimielisesti virkaan koeajalle. Yli-Halliloiden myötä Jylkän koulun opettajatilanne vakiintui, kun koululle saatiin pätevät ja pysyvät opettajat. Koulun oppilaat uskoivat samojen opettajien vaikuttaneen suuresti siihe, että Jylkän koululla vallistis erittäin hyvä ja reilu henki. Vaikka väliaikaisia opettajia oli nähty vuosien varrella useita, ei kirjo yltänyt missään nimessä Mehtäkylän mittakaavaan.

Jylkän koulun oppilasmäärä laski 51 oppilaasta 39 oppilaaseen lukuvuonna 1950-1951, jolloin Mehtäkylän koulu muutti omiin tiloihinsa. Seuraavasta lukuvuodesta lähtien Jylkän oppilasmäärä kääntyi kasvuun, joka jatkui aina lukuvuoteen 1960-1961 saakka. Kymmenvuotiskaudella 1950-1960 koulun keskimääräinen oppilasmäärä oli 47. Lukuvuosi 1960-1961 oli oppilasmäärän huippuvuosi, jolloin oppilaita oli kaikkiaan 67.

Oppilasmäärä laski alle kuudenkymmenen lukuvuonna 1964-1965, mistä lähtien oppilasmäärä laski tasaista tahtia vuoteen 1974 saakka. Vuosina 1960-1970 keskimääräinen oppilasmäärä oli 51. Lukuvuosi 1967-196 merkitsi Jylkässä selvää notkahdusta alaspäin, kuten Mehtäkylän koulullakin. Lukuvuonna 1970-1971 oppilaita oli 28, mutta seuraavana lukuvuonna enää 20. Koulun viimeisenä lukuvuonna 1973-1974 oppilasmäärä oli laskenut neljääntoista.

Lähdeaineisto Tiina Riippa Yksi kylä – monta koulua ISBN 952-91-2562-3

tiistai 1. tammikuuta 2013

Mehtäkylän koulun historiaa




Mehtäkylän kansakoulu aloitti Kalle ja Erkki Sorvarin tuvassa vuokralaisena.

Kansakoulun saaminen Mehtäkylään oli kuntakokouksissa esillä pitkin 1890-lukua. Periaatteessa päätös Mehtäkylän kansakoulun perustamisesta tehtiin jo joulukuussa 1891. Päätöksen toimeenpano kuitenkin siirtyi useaan otteeseen syyn ollessa useimmiten kunnan heikko taloudellinen tilanne. Mehtäkyläläiset esittivät jälleen maaliskuussa 1897 kuntakokoukselle koulun perustamista kylään, mutta ”pitkän viivyttelyn jälkeen” tämäkin anomus hylättiin. Konkreettisena syynä hylkäykselle oli rakenteilla ollut pappila, joka vei varat uusien koulujen perustamiselta.

Kielteiseen päätökseen johti varmasti myös työn alla ollut piirijakoesitys, jonka vaikutukset kunnan koululaitokseen haluttiin saada selville. Asetuksen mukaan maalaiskunta oli velvollinen jakamaan alueensa koulupiireihin, joihin jokaiseen oli rakennettava koulu. Koulupiirin minimioppilasmäärä oli 30 lasta, ja yli 50 oppilaan piiri oli jaettava kahtia. Koulumatka ei saanut ylittää viittä kilometriä.

Vuoden kuluttua piirijakoasetuksen toteuttaminen tuli ajankohtaiseksi. Sen mukaan Mehtäkylä kokonaisuudessaa muodosti oman koulupiirinsä, sillä matkaa kirkonkylän koululle oli reilusti yli vaaditun viiden kilometrin. Tammikuussa 1900 kyläläiset ottivat jälleen esille koulun perustamisen kylään, ja ”koska asianosaiset sitä waatiwat ja warmasti wakuuttivat wähintään kolmekymmentä lasta olevan tiettyjä oppilaita...”, hyväksytään anomus vihdoin yksimielisesti. Kuntakokouksessa päätettiin opettajan palkkaamisesta ja koulujohtokunnan kokoonpanosta. Loput valmisteleut jäivät johtokunnan vastuulle.

Johtokunnan ensimmäinen ja tärkein tehtävä oli hankkia kansakoululle tilat. Huhtikuussa 1900 johtokunta esitti kuntakokoukselle vaihtoehtoina pelimanniveljesten Erkki ja Kalle Sorvarin tarjoamat vuokratilat sekä Tuomas Sauvulan kartanon, jonka kunta olisi voinut ostaa. Kuntakokous valitsi Sorvarin rakennuksen, joka vuokrattiin yhdeksi vuodeksi 200 markan vuosivuokralla. Näin kaikki olennaisimmat puitteet olivat valmiina koulutyön aloittamista varten syksyllä 1900.

Vaikka kansakouluasetuksen antamisesta oli kulunut useita vuosikymmeniä, muistutti Mehtäkylän koulun alkutaival muun muassa koulurakennuksen suhteen maan ensimmäisten kansakoulujen vaiheita. Ensimmäiset kansakoulut aloittivat vuokralla jossain sopivassa maalaistalossa, jonka tupa palveli koulusalina. Huoneiden toimivuutta tärkeämpi asia oli koulurakennuksen sijainti kylässä. Monet koulurakennukset olivat tästä syystä epäkäytännöllisä ja ahtaita. Kansakoulurakennusten kirjo olikin kansakoululaitoksen ensi vuosikymmeninä melkoinen. Vuosisadan vaihteen lähestyessä yhä useampi kansakoulu sai talkoilla rakennetun oman rakennukse.

Koulun rakentaminen oli vastaperustetulla Mehtäkylän koulullakin edessä. Kansakoulun piiritarkastaja H. Appelberg keotti jo marraskuussa 1900 kuntaa hankkimaan Mehtäkylään oman koulukartanon. Siihen saakka tarkastaja suositteli jatkettavaki olemassa olevan huoneiston vuokrasopimusta. Vuokrahuoneet olivat tarkastajan mukaan sopivat ja sijaitsivat sopivalla paikalla. Ainoa välitön ongelma oli poikien käsitötilojen puuttuminen. Tarkastaja kehotti vuokraamaan ne naapuritalosta. Kuntakokouksen osanottajat puolsivat huoneiden ”hyyräämistä” edelleen, mutta vuokrasopimuksen jatko oli vuokranantajan puolelta epäselvä. Tammikuussa 1901 kouluylihallitus tiedusteli kirjeitse kunnalta, koska Mehtäkylään oltaisiin valmiita rakentamaan oma koulurakennus. Kunta ilmoitti rakentamisen olevan mahdollinen kolmen vuoden kuluttua eli vuonna 1904, mihin saakka kunta sitoutui vuokraamaan koululle hyväksyttävät huoneet. Heinäkuussa kuntakokous hyväksyi Mehtäkylän koulujohtakunnan talokkaiden Erkki ja Kalle Sorvarin kanssa kolmenksi vuodeksi tekemän ”hyyrykontrahdin … semmoisenaan”, ja ”wuotuiseksi hyyryksi” sovittiin 300 markkaa.

Mehtäkylän kansakoulun rakentamista alettiin valmistella lokakuussa 1902. Koulun johtokunta päätti syyskuun lopussa 1902 esittää kuntakokoukselle rakennustoimien aloittamista. Kuntakokous 20. lokakuuta kuitenkin katsoi ”.. kowin raskaaksi tämmöisenä aikana rakennustoimeen ryhtyä...” ja siksi johtokunta valtuutettiin anomaan kouluylihallitukselta kahden vuoden jatkoaikaa rakentamiselle elokuusta 1904 lähtien. Lykkäys oli varmasti mehtäkyläläisille pettymys. Liekö taustalla kyläläisten juoni, mutta heti kokousta seuraavana päivänä Sorvarit kieltäytyivät jatkamasta kouluhuoneiden vuokrasopimusta. Johtokunnan mukaan muutakaan tilaa ei ollut saatavilla, joten kuntakokous joutui rakennusasiassa ahtaalle. Joulukuussa kuntakokous käsitteli jälleen koulun rakentamista. Kokouksessa todettaan, että ”.. koska sanottu huoneisto on määrätty olemaan valmiina elokuun 1 päiwäksi 1904, päätettiin rakennustoimiin ryhtyä...” Jotta rakennuskustannuksia olisi saatu edes hiukan huojennettua, johtokunta valtuutettiin anomaan valtion kruununmetsästä noin 600 hirttä rakennuspuuksi. Johtokunta päätti anomauksen jättämisestä heti tammikuussa 1903, ja seuraavana keväänä annettiin hirsien vetäminen rakennuspaikalle urakkakaupalla. Myöhemmin kuntakokous valtuutti koulun johtokunnan tarpeen tullen ottamaan (korkeintaan 3000 markkaa ) lainaa rakennusta varten.

Helmikuussa 1903 kuntakokouksessa valittiin yksimielisesti sopivat mallipiirustukset Mehtäkylän kansakoululle. Mallipiirustuksiin päätettiin tehdä pieniä muutoksia – käytännössä piirustuksia parannettiin varsin paljon: koko rakennuksesta päätettiin tehdä yhteensä kolme metriä piirustusten rakennusta lyhyempi. Maalaiskanskoulujen rakennuksilla ei säännöistä huolimatta useinkaan noudatettu kouluylihallituksen nimenomaan maalaiskouluja varten hankkimia mallipiirustuksia, vaikka rakennusten valmistuttua oli pidettävä virallinen tarkastus. Piirustusten hyvä tarkoitus oli parantaa koulurakennusten tarkoituksenmukaisuutta, jotta koulut täyttäisivät opetuksen asettamat vaatimukset. Mehtäkylässäkin piirustuksia käytettiin vain suuntaa antavana mallina ja säästäväisyys ajoi käytännöllisyyden edelle.

Kuntakokous valitsi toimikunnan tarkastamaan rakennuspaikat ja tarjoukset paikan päällä sekä tekemään sopimukset yhdessä johtokunnan kanssa. Koulun paikan valitseminen oli tarkkaa puuhaa. Opetusministeriän alaisuudessa laaditut ohjeet maalaiskansakoulun hoidosta painottivat erityisesti koulun toointin sopivuuden varmistamista, jottei koulun paikasta myöhemmin tulisi kyläläisten riidanaihetta. Kesäkuussa koulurakennuksen tontiksi hankittiin maapala Matti (Laurinpoika) Sorvarilta. Koulun paikaksi tuli kylän maanteiden risteys – aivan kuten piirijakoasetus oli määrännyt. Sittemmin vuonna 1911 tontti erotettiin Oulun läänin kuvernöörin päätöksellä kunnan omistukseen. Opetusministeriö edellytti, että koululle hankitaan aina oma palsta. Tarvittaessa maa oli otettava vaikka pakkolustuksella.

Koulun johtokunta huutokauppasi koulurakennuksen kivijalan kivityöt 18. kesäkuuta 1903 kalajokiselle Juho Marttalalle 700 markalla. Kivijalka oli oltava valmiina lokakuun 15. päivään mennessä. Marttala pysyi aikataulussa, sillä toukokuussa 1904 johtokunta antoi Matti Jylkän ja Antti Myllylän tehtäväksi kouluhuoneiden salvaamisen ja vesikaton naulauksen. Rakennustyö venyi pitkälle syksyyn eli 1. elokuuta olleen määräajan. Johtokunta sai kuitenkin jatkettua vanhan kouluhuoneiston vuokrasopimusta entisllä ehdoilla kunnes uusi koulu valmistui. Pahasti keskeneräinen rakennustyömaa tarkastettiin 27. lokakuuta 1904. Koulun kalusto päätettiin muuttaa uusiin tiloihin 21. marraskuuta 1904, ja koulu luvattiin aloittaa seuraavan päivänä. Kyläläisten uurastus oman koulun eteen huipentui näin oman koulutalon valmistuessa. Koulun vihkiäisjuhlaa pidettiin tammikuun 29. päivänä 1905. Vihkijiset toimitti piiritarkastaja Juho Äijälä yhdessä Pohjakylän kouun opettajan Jaakko Hiivalan kanssa. Avustamassa oli lisäksi kuoro kirkonkyllältä.

Himangan kouluhistoriaa

Pitkäsen koulun historiaa

Lähdeaineisto Tiina Riippa Yksi kylä – monta koulua ISBN 952-91-2562-3