tiistai 27. lokakuuta 2026

Kalajoen musiikki-ilmiö: Harrastuksen palosta kansainvälisille areenoille

Saara Kiiveri - Suomen Kansallisoopperan tähtisolisti. Hän on minulle läheisin näistä kalajokisista muusikoista. Hän asui lapsena naapurissa ja leikki usein meillä kotona meidän lasten kanssa ja sotteli pianoa.

Kalajoki tunnetaan laajalti matkailusta, hiekoista ja yrittäjyydestä, mutta kaupungin pinnan alla sykkii jotain aivan poikkeuksellista: uskomattoman elinvoimainen, monipuolinen ja korkeatasoinen musiikkikulttuuri. Kalajokinen musiikkielämä on harvinaisen omavaraista ja tiivistä. Samat tekijät viihdyttävät kesäisin matkailijoita Hiekkasärkillä, säveltävät musiikkia Hollywood-trailereihin, soittavat heavymetallia maailman turuilla ja kokoontuvat talven tullen tekemään hyväntekeväisyyttä.

Tämä artikkeli on syväkairaus Kalajoen musiikki-ilmiön keskeisiin hahmoihin, bändeihin ja historiallisiin suurtapahtumiin, jotka osoittavat, että pikkukaupungistakin voi ponnistaa maailman huipulle.

Verkostojen rakentajat ja kulttuurin moottorit

Kalajoen kevyen musiikin kenttää pyörittää tiivis ammattilaisten ja harrastajien ydinryhmä, jonka yhteistyö ylittää kaikki genrerajat.

Ville Palin on kansainvälisesti menestynyt säveltäjä, muusikko ja musiikkituottaja, joka työskentelee Kalajoelta käsin globaaleille markkinoille oman Score House -yrityksensä kautta. Hän on erikoistunut elokuva-, peli- ja mainosmusiikkiin, ja hänen kynästään on syntynyt muun muassa Susikoira Roi -elokuvan (2022) sekä Supercellin hittipelin musiikit. Palin on yltänyt kahdesti arvostetun kansainvälisen Oticons Faculty -elokuvamusiikkilkilpailun finaalikymmenikköön. Kotikaupungissaan hänet tunnetaan myös Kalajoen kesäteatterin suursatsauksen Hilman hotellissa (2026) säveltäjänä sekä Kalajoki 500 -juhlavuoden Hymn of the Archipelago -teoksen luojana.

Siellä missä tapahtuu, taustalta löytyy lähes aina Antti Roslander. Hän on monipuolinen kosketinsoittaja, tapahtumatuottaja ja yrittäjä (AR-Tuotanto). Roslander on kokenut livemuusikko, joka on nähty keikoilla ympäri maailmaa – muun muassa pietarsaarelaisen melodista rockia soittavan One Desire -yhtyeen Euroopan-kiertueella. Kotikonnuillaan hän on kysytty säestäjä (Kalajoki Ensemble) ja kulttuurielämän todellinen moottori. Roslander on se kantava voima, joka pitää organisaatiollaan pystyssä Kalajoen keskeisimmät yleisötapahtumat, kuten Kajari-festivaalin ja Beachfutis Finnish Open -suurtapahtuman, jonka järjestelyvastuun hän otti aikoinaan urheiluseuralta turvatakseen turnauksen jatkuvuuden Hiekkasärkillä.

Särkien kesäiltojen takuuvarma viihdyttäjä ja yleisön suosikki on Janne ”Hassu” Hietala. Tämä valovoimainen laulaja, kitaristi ja trubaduuri esiintyy erittäin aktiivisesti trubaduurina ja eri kokoonpanoissa (kuten Duo Hassu & Miksu) legendaarisessa Sandy Kelt -irlantilaispubissa sekä muissa Hiekkasärkkiä ympäröivissä kesäravintoloissa. Viihdyttäjän roolin lisäksi Hietalalla on suuri sydän: hän on se voimahahmo, joka pani alulle vuosia jatkuneen, supersuositun ja sydämellisen Kalajoen Joulutervehdys -hyväntekeväisyyskonserttien perinteen. Tästä arvokkaasta työstä Hietala, Roslander ja Palin onkin palkittu paikallisella Antti-patsaalla.

Valovoimaiset tulkitsijat harrastajapohjalta huipulle

Kalajokinen laulajakaarti osoittaa, miten vahva paikallinen harrastus- ja opetuspohja kantaa valtakunnalliseen menestykseen saakka.

Anne Vihelä on kalajokislähtöinen laulaja, musiikin maisteri (Sibelius-Akatemia) ja laulunopettaja, joka on esiintynyt suurissa rooleissa muun muassa Seinäjoen kaupunginteatterin hittimusikaalissa Dance of the Vampires sekä Turun kaupunginteatterin Jekyll & Hyde -tuotannossa. Keväällä 2026 hän teki suuren valtakunnallisen vaikutuksen esiintymällä The Voice of Finland -kilpailussa Elastisen tiimissä. Vihelä kytkeytyy vahvasti kotiseutuunsa; hän voitti jo vuonna 2007 Kajari-sävellyskilpailun kappaleellaan Viljavees ja palaa jatkuvasti Kalajoelle tähdittämään suurtuotantoja, kuten Palinin ja Roslanderin kanssa toteutettua Elokuvamusiikin helmiä II -suurkonserttia (2026).

Musiikillista monipuolisuutta edustaa myös Marita Silvasti, syntyperäinen Kalajoen tyttö ja tanssimusiikin taitaja. Hänet kruunattiin vuonna 2024 valtakunnallisen Suomen Karaokemestari -kilpailun parhaaksi naislaulajaksi (Mestarien Mestari -sarja). Silvasti muistetaan alueella erityisesti lähes 15 vuoden urastaan kalajokisen rautalankayhtye Steel:in solistina. Nykyään hän tekee aktiivisesti duo-keikkoja yhdessä Saana Kastellin kanssa ja tuo Kalajoen musiikkihistoriaan vahvan lavatanssi- ja rautalankaperinteen jatkumon.

Kajari-kaupunkifestivaali ja paikalliset orkesterit

Vuodesta 2006 lähtien järjestetty maksuton Kajari-musiikkitapahtuma (nykyisin Jokipuistossa järjestettävä piknik-festivaali) perustettiin tarjoamaan matalan kynnyksen esiintymispaikka kalajokisille bändeille. Tapahtuma on niin omaleimainen, että se on hyväksytty viralliseen valtakunnalliseen Aineettoman kulttuuriperinnön wikiluetteloon. Kajarin lavalla nähtävät orkesterit muodostavat kalajokisen harrastustoiminnan selkärangan, ja sen bändihistoriasta nousee esiin kolme täysin erilaista kärkikokoopanoa:

Diablo (Perustettu 1995 Kalajoella): Modernin metallin jättiläinen ja outlaw-metallin pioneeri. Bändi on noussut Suomen albumilistan kärkeen ja kiertänyt laajasti kansainvälisillä areenoilla. Diablo on elävä esikuva kaikille kalajokisille harrastajille siitä, miten pitkälle omalta treenikämpältä voi päästä – bändin saavutuksia ei voi sivuuttaa, kun puhutaan Kalajoen musiikin tasosta.
ToukoQ (Perustettu 2023): Vintage-viihdemusiikkiin (50-luvun svengi, rockabilly, jazz, blues) erikoistunut monitaitoinen ryhmä. Kokoonpanossa yhdistyvät nuoret lupaukset ja kokeneet konkarit (kuten Aliina Vihelä ja rummuissa Jouni Suonvieri). Bändin soundia väritetään persoonallisesti muun muassa digihanurilla ja kontrabassolla, ja he ovat tulleet tutuksi kaupungin virallisista edustustapahtumista, kuten Kalajoki Marinan avajaisista.
Valtatie (Perustettu 2013): Juurevaa iskelmää, pop/rockia ja perinteistä suomalaista rautalankaa soittava neljän miehen kokoonpano (Markus Alho, Jonne Konu, Mikko Alho ja Janne Korva). Valtatie edustaa paikallista harrastustoimintaa parhaimmillaan: he ovat julkaisseet runsaasti omaa, radioissakin soinutta musiikkiaan (kuten singlet Yksinäisten pysäkki ja Karkaa sateenkaaren pää). He ovat Kajari-iltojen takuuvarmat tanssitettavat ja yleisön sytyttäjät.

Muita Kajari-historian vakiokasvoja: Geld Pipers (pitkäaikainen rock-energian lähde), Tyngän Tiikeri (Tyngän kylältä ponnistava omaleimainen harrastajaporukka), Retronome, The Rocky Rambos, Chameleon sekä akustista puolta edustava Duo MariLei.

Kansainvälisen tason oopperataide

Kalajoen vahva musiikkikasvatus ei ole synnyttänyt pelkästään kevyen musiikin taitajia, vaan paikkakunnalta on ponnistanut poikkeuksellisen suuri määrä korkeakoulutettuja klassisen musiikin ammattilaisia valtakunnan ja maailman huipulle.

Tuomas Katajala (tenori) on yksi Suomen tämän hetken menestyneimmistä ja kysytyimmistä oopperalaulajista kansainvälisillä areenoilla. Hän on esiintynyt päärooleissa maailman huippunäyttämöillä, kuten Lontoon Royal Opera House Covent Gardenissa ja Berliinin valtionoopperassa sekä Savonlinnan Oopperajuhlilla. Katajala palaa aina säännöllisesti kotiseudulleen ja oli itseoikeutettu tähtisolisti Kalajoen kirkon suuressa juhlakonsertissa lokakuussa 2025.

Hänen rinnallaan loistaa kolme upeaa kalajokislähtöistä naissolistia:

Saara Kiiveri (Sopraano): Suomen Kansallisoopperan ja maakuntaoopperoiden vakiokasvo, joka tunnetaan herkästä, mutta kantavasta äänestään ja loistavasta näyttämöilmaisustaan.
Laura Mäkitalo (Mezzosopraano): Laaja-alaisesti oopperan, lied-musiikin ja modernin musiikkiteatterin parissa työskentelevä huipputulkitsija, jonka esittämät, Ville Palinin sovittamat teokset ovat olleet yleisön suosikkeja.
Annuliina Ikäheimo (Sopraano): Kirkasääninen klassisen laulun taitaja ja Kalajoen kasvatti, joka on ihastuttanut yleisöä koskettavilla joululaulutulkinnoillaan (mm. Antti Roslanderin sovituksella teoksesta Me käymme joulun viettohon).

Kalajoen joulukonsertti – Erään aikakauden päätös

Kalajokisen musiikkiyhteisön kaikkein hienoin, yhteisöllisin ja jaloimman päämäärän omannut huipentuma oli Kalajoen Joulutervehdys -konserttien perinne, joka on nyt jäänyt historiaan.

Janne Hietalan aloitteesta syntynyt hyväntekeväisyyskonsertti kokosi vuosien ajan Kalajoen kirkon penkit äärilleen. Se oli ainutlaatuinen näyttämö, jossa kevyen musiikin tekijät (Hietala, Roslander, Palin, Vihelä) ja maailmanluokan oopperatähdet (Katajala, Kiiveri, Mäkitalo, Ikäheimo) esiintyivät sulassa sovussa samalla lavalla. Esityksiä varten tehtiin täysin uniikkeja sovituksia, joista vastasivat pääasiassa Ville Palin ja Antti Roslander. Paikalliset muusikot antoivat ammattitaitonsa ja aikansa käyttöön täysin ilmaiseksi.

Mikä tärkeintä, konserttien lipputulot ja lahjoitukset ohjattiin lyhentämättömänä Kalajoen seurakunnan diakoniatyön kautta paikallisten vähävaraisten perheiden ruoka-apuun ja joulunviettoon.

Konsertteja ei enää järjestetä. Organisaation ja artistien muiden kiireiden sekä resurssien vuoksi tämä upea traditio päätettiin lopettaa sen ollessa huipullaan. Vaikka kirkko ei enää jouluisin täyty tästä nimenomaisesta suurtapahtumasta, sen jättämä henkinen perintö, yhteisöllisyyden tuntu ja upeat videotallenteet elävät edelleen kalajokisten sydämissä osoituksena siitä, miten suurella sydämellä pikkukaupungissa voidaan puhaltaa yhteen hiileen.

Yhteenveto

Kalajoen musiikkiharrastus ei ole vain ajankulua – se on saumaton verkosto, jossa ammattilaisuus ja harrastajuus kohtaavat tasavertaisina. Se on osoitus siitä, että kun tekemisen palo on kova ja taustatuki kunnossa, pieneltäkin paikkakunnalta voi nousta ilmiöitä, jotka kurottavat maakuntarajoista aina maailman oopperalavoille ja Hollywood-studioihin saakka.

maanantai 26. lokakuuta 2026

Kulttuurinen silta opettajaperheestä metallimusiikkiin: Diablon tarina Kalajoelta Suomen huipulle

https://www.nordicmetal.net/band/diablo/

Kalajoen historian merkkihenkilöitä mietittäessä katse kääntyy usein urheilijoihin tai historiallisiin vaikuttajiin. Yhtä lailla paikkakunta on kuitenkin toiminut synnytyslaitoksena valtakunnalliselle kulttuurille. Yksi kiehtovimmista tarinoista liittyy siihen, miten Kalajoen lukion luokkahuoneista ja opettajaperheiden perinnöstä rakennettiin silta suomalaisen metallimusiikin huipulle.

Monelle kalajokiselle lukiolaiselle Oiva ja Marjatta Utriainen ovat tuttuja ja arvostettuja hahmoja vuosikymmenten varrelta. Erityisesti fysiikan ja matemaattisten aineiden vanhempana lehtorina toiminut Oiva Utriainen muistetaan opettajana, joka ei päästänyt oppilaitaan helpolla, vaan korosti aina työnteon, ponnistelun ja kurinalaisuuden merkitystä. Tämä intohimo tieteeseen ja oppimiseen huipentui myöhemmin vuonna 2018, kun hän eläkevuosinaan väitteli kasvatustieteen tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta.

Mutta elämällä on tapana luoda upeita, yllättäviä kontrasteja. Samaan aikaan kun luokkahuoneissa liitutaulut täyttyivät fysiikan kaavoista, alkoi Kalajoen jokivarsien treenikämpillä 1980-luvun lopulla soida aivan toisenlainen kurinalaisuus. Siellä nuori Marko ”Kuula” Utriainen löysi yhteisen sävelen Rainer Nygårdin (Onni ja Pirkko Nygårdin pojan) kanssa. Kaksikko jakoi intohimon raskaaseen, amerikkalaistyyliseen thrash metaliin ja vietti vuosia hioen soittotaitojaan Kalajoen hämäryydessä.

Perustaminen ja nousu metallieliittiin

Vuonna 1995 tämä yhteistyö virallistettiin, kun perustettiin yhtye nimeltä Diablo Brothers, joka pian lyheni muotoon Diablo. Rainer otti paikkansa yhtyeen keulahahmona, laulajana ja sanoittajana, kun taas Markosta kasvoi bändin musiikkia eteenpäin puskeva luova moottori ja säveltäjä.

Bändin soundi herätti nopeasti huomiota valtakunnallisesti. Esikoisalbumi Elegance in Black ilmestyi vuonna 2000 legendaarisen Poko Rekordsin kautta, ja kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Renaissance nosti yhtyeen jo Suomen viralliselle albumilistalle. Diablon tavaramerkiksi muodostui Kuulan teknisesti haastavat, monimutkaiset ja kirurgisen tarkat kitarariffit sekä Rainerin tekstitykset, jotka hylkäsivät metallille tyypilliset fantasiamaailmat ja kertoivat sen sijaan suomalaisen miehen arjesta, virheistä ja pohjalaisesta sielunmaisemasta.

2000-luvun puolivälissä Diablo nousi Suomen metalliliigan ehdottomaan kärkeen. Albumit Eternium (2004) ja listaykköseksi kivunnut Mimic47 (2006) sinetöivät paikan suurimpien festivaalien pääesiintyjänä. Menestys vei kalajokiset muusikot myös ulkomaille, muun muassa Children of Bodomin kiertuekumppanina ympäri Eurooppaa.

Perfektionismi ja paluu virran äärelle

Kun tarkastelee Diablon musiikkia, matemaattisen opettajaperheen perintöä ei voi olla huomaamatta. Marko Utriaista arvostetaan valtakunnallisesti yhtenä maamme tarkimmista kitaristeista. Hän on äärimmäinen perfektionisti, joka saattaa hioa yhtä riffiä tai kappaleen rakennetta kuukausia – jopa vuosia – ennen kuin se täyttää hänen laatustandardinsa.

Tämä tinkimätön analyyttisyys ja vaatimustaso on myös syy sille, miksi Diablon albumien välillä on nähty poikkeuksellisen pitkiä, useiden vuosien taukoja. Bändi ei ole koskaan suostunut julkaisemaan mitään puolivillaista. Pitkistä hiljaisuuksista huolimatta uskollinen yleisö ei ole bändiä unohtanut.

Vuonna 2022 ympyrä sulkeutui upealla tavalla, kun Diablo julkaisi paluualbuminsa When All the Rivers Are Silent. Albumin koko teema, visuaalinen ilme ja kappaleiden sielu kumartavat suoraan Kalajoen rannikolle, merelle ja joelle. Myös Rainer Nygård palasi samoihin aikoihin asumaan takaisin kotiseudulleen Kalajoelle.

Diablon biisien matemaattisen kurinalainen iskevyys ja vaativat rakenteet kantavatkin sellaista analyyttisyyttä, jota voisi hyvällä syyllä kutsua perinnöksi suoraan fysiikan ja matematiikan maailmasta. Sukupolvet vaihtuvat ja ilmaisumuodot muuttuvat, mutta vaatimustaso ja omistautuminen omalle työlle pysyvät samana. Kalajoelta on ponnistettu maailmalle niin tieteen kuin raskaan musiikin keinoin – ja molemmissa on vaadittu sitä kuuluisaa pohjalaista sisua ja tinkimättömyyttä.

Diablon tuotanto ja kuuntelulinkit

Yhtyeen koko tuotantoon pääsee tutustumaan Diablon virallisella Spotify-tilillä. alta löydät bändin albumihistorian sekä linkit valikoituihin kappaleisiin:

Studioalbumit:

Elegance in Black (2000) – Esikoisalbumi, joka esitteli bändin raa'an ja teknisen thrash metal -soundin.
Renaissance (2002) – Läpimurtolevy, joka vei yhtyeen ensi kertaa Suomen viralliselle albumilistalle.
Eternium (2004) – Arvostelumenestys, joka vakiinnutti bändin paikan suomalaisen metallin huipulla.
Mimic47 (2006) – Bändin kaupallinen jymymenestys, joka nousi Suomen albumilistan sijalle 1.
Icaros (2008) – Vahva ja melodinen albumi, joka nousi listojen sijalle 2 ja päättyi ikoniseen merisään luentaan.
Silvër Horizon (2015) – Seitsemän vuoden tauon jälkeen julkaistu, sci-fi-teemainen konseptialbumi.
When All the Rivers Are Silent (2022) – Uusin paluualbumi, jonka teemat ja sielunmaisema ammentavat suoraan Kalajoesta ja merestä.

Kuuntele bändin tunnetuimpia klassikoita ja musiikkivideoita YouTubesta:

Read My Scars – Eternium-albumin klassikkoraita, joka määritteli bändin tunnistettavan soundin.
Mimic47 – Listaykköseksi nousseen albumin nimikkobiisi ja vankka keikkasuosikki.
Grace Under Pressure – Vuonna 2019 julkaistu voimakas single, joka herätti fanien odotuksen tulevasta.
The Stranger – Uusimman albumin synkkä ja tarttuva teos näyttävällä musiikkivideolla.
When the Rivers Are Silent – Uusimman paluulevyn nimikkokappaleen virallinen livevideo, jossa pohjalainen sielunmaisema kohtaa vellovan yleisömeren.

keskiviikko 6. toukokuuta 2026

Sepän perinnöstä globaaleille areenoille – Raution poikkeuksellinen yrittäjähistoria ja KATIn nousu maailmankartalle

Pankinjohtaja Viljo Niskakangas

Monelle Kalajoki tuo ensimmäisenä mieleen Hiekkasärkät, merenrannan ja matkailun. Mutta kun käännetään katse rannikolta pitäjän sisämaahan, kauniin Vääräjoen varrella sijaitsevaan Raution kylään, paljastuu aivan toisenlainen, vertaansa vailla oleva tarina. Rautio on kautta historian ollut tunnettu poikkeuksellisesta yrittäjyydestä, tinkimättömästä työmoraalista ja raudanlujasta sitkeydestä.

Paikan nimen taustalla on vanhan suomen kielen sana rautio, joka tarkoittaa seppää. Raution ensimmäinen asukas oli ammatiltaan seppä Olli Rautio 1550-luvulla. Alueelta on löydetty merkkejä aina kivikautisesta asutuksesta saakka, ja Vääräjoen varren ensimmäiset asukkaat raivasivat elantonsa maasta valjastaen jo aikaisin luonnonvarat käyttöönsä. Sepän perintö elää kylässä edelleen: rautiolainen sisu ja osaaminen ovat ponnistaneet pohjoispohjanmaalaisesta mullasta suoraan maailmanluokan teollisuusimperiumeihin, pilvenpiirtäjien rakennustyömaille ja kallioperän syvyyksiin.

Vääräjoen koskivoima käynnistää teollisuuden: Raution historialliset myllyt ja sahat

Raution varhainen teollinen historia kietoutuu tiiviisti Vääräjoen koskienergian hyödyntämiseen. Maatalousvaltaisessa pitäjässä vesivoima oli elintärkeää, ja paikallisen teollistumisen merkittävä virstanpylväs saavutettiin lokakuussa 1877, jolloin uutisoitiin virallisesta luvasta rakentaa uusi saha ja mylly Raution seurakuntaan.

Tämän kehityksen eturintamassa kulkivat alueen mahtisukujen perustamat laitokset:

Niskakankaan mylly ja saha: Yksi Raution vanhimmista ja merkittävimmistä teollisuuden juurista, joka loi pohjaa alueen myöhemmälle yrittäjyysperinnölle.
Perttulan ja Peurakosken laitokset: Nämä joen varrelle nousseet myllyt ja sahat kietoivat kyläläiset yhteen työkulttuurin ja yhteisöllisyyden kautta. Koskien kohina ja myllyjen rattaat eivät ainoastaan jauhaneet viljaa, vaan ne valoivat pohjan sille mekaaniselle ja tekniselle osaamiselle, josta Rautio myöhemmin maailmalla tunnettiin.

Malmikuume tarttuu: "Timaantti-Antti" ja ensimmäiset kansangeologit

Vaikka virallinen, järjestelmällinen malminetsintä alkoi Rautiossa vuonna 1951, kallioperän rikkauksia oli osattu epäillä jo paljon aikaisemmin. Ensimmäiset malminäytteet lienee lähetetty tutkittavaksi jo 1940-luvun puolella, mutta tarinat ulottuvat vieläkin kauemmas:

"Timaantti-Antti" eli Antti Perttula: Hän toimi apumiehenä Susinevan kaivauksissa jo 1950-luvun puolivälissä ja herätti kyläläisten kiinnostuksen maanpinnan alaiseen maailmaan.
Aukusti (Kusti) Suomala: Erään tiedon mukaan juuri hän oli ensimmäisen virallisen tutkimusnäytteen lähettäjä 1940-luvulla.
Matti Perttula ja Hakolat: Myöhemmin näytteitä toimitti Antti Perttulan poika Reijo Matias (Matti) Perttula, joka teki pitkän uran Geologisen tutkimuslaitoksen (GTK) palveluksessa. Hän, kuten myös Eino ja Heikki Hakola, laajensivat osaamistaan myös Suomen ulkopuolelle kairaten Ruotsissa, Norjassa ja aina Grönlannissa saakka.
Urho Sipilä ja maaperän rikkaudet: "Kansangeologina" tunnettu Sipilä piti yllä todellista malmikuumetta. Hänen suurin löytönsä oli arseenikiisuesiintymä vain puolen kilometrin päästä Raution kirkosta.

Kyläläisten aktiivisuus kantoi hedelmää, sillä GTK:n kairauksissa Susinevalta löytyi lupauksia antavaa molybdenia vuonna 1951. Myöhemmin Jouhinevalta, läheltä Pöllän koulua, Lätäkön koelouhokselta toimitetuista näytteistä löydettiin kuparia, kobolttia ja kultaa. Alueen maaperä suorastaan vaati päästä tutkittavaksi.

Kalajoen Timanttikairauksen synty: Tragediasta menestykseen

Vuonna 1980 rautiolainen kairausosaaminen siirtyi uuteen aikakauteen, kun uskonveljet Teuvo Niskakangas ja Timo Rautakoski perustivat Kalajoen Timanttikairauksen. Suomen Malmin palveluksessa pitkään ollut Teuvo ja teknillisessä koulussa opiskellut Timo loivat yrityksen, joka oli tiettävästi Suomen ihka ensimmäinen yksityisomisteinen timanttikairausurakoitsija. Kommandiittiyhtiön äänettömäksi yhtiömieheksi lähti pankinjohtaja Viljo Niskakangas.

Yrityksen alkutaivalta varjosti kuitenkin suuri ja kova isku: perustaja Teuvo Niskakangas ja Harto Hihnala menehtyivät Hammaslahden kaivoksessa sattuneessa vakavassa onnettomuudessa.

Surusta huolimatta toimintaa jatkettiin rautiolaisella sitkeydellä:

Ensimmäiset urakat: Kairaukset aloitettiin Nivalan Makolassa ja Hiturassa, josta siirryttiin Haapajärven Kopsaan ja Pyhäsalmelle.
Syvälle maahan: Vuosina 1983–1984 yritys kairasi kotikentillään Raution Susinevalla. Timo Rautakoski on muistellut, että rautiolaiskairaajat menivät tuolloin syvimmillään 850 metriä maan alle Diameg 282 -koneella.
Kasvun vuodet: Vuonna 1985 yhtiö rakensi huoltohallin Junttilaan Kaupunginmäelle. Vuonna 1994 yritys muuttui osakeyhtiöksi, jonka osakkaiksi tulivat Teuvo Niskakankaan perikunnan jäsenet sekä Timo Rautakoski, Tuomo Rautakoski ja Pekka Niskakangas. Vuonna 1996 yritykselle myönnettiin Kalajoen kunnan ja Kalajoen Yrittäjien vuoden yrittäjäpalkinto.

Oy KATI Ab tänään: Maailmanluokan vastuullista edelläkävijyyttä

Nykyisin yritys tunnetaan virallisesti nimellä Oy KATI Ab (KATI Drilling). Se ei ole enää pelkkä pieni kyläyritys, vaan kansainvälisesti arvostettu toimija, jonka pääkonttori ja oma konepaja ovat edelleen visusti kotikylässä Rautiossa.

Liikevaihto: Noin 30,3 miljoonaa euroa (2025).
Henkilöstö: Työllistää noin 172 alan huippuammattilaista.
Kapasiteetti: Kairaa yli 100 000 metriä kallioperää vuodessa.
Toiminta-alue: Pohjoismaiden lisäksi hyvinkin vaativissa ja äärimmäisissä olosuhteissa, kuten Grönlannissa ja Saharassa.

KATI tunnetaan erityisesti ympäristövastuun suunnannäyttäjänä. Vuonna 2013 yritys sai Vuoden Ympäristöteko -palkinnon patentoidusta suljetun kierron järjestelmästään. Kun perinteinen 500 metrin reiän kairaus kuluttaa noin 360 kuutiota vettä, KATIn innovaatio pudottaa kulutuksen vain 15 kuutioon ja kuljettaa kiviainesjätteen pois luonnosta. Tämä mahdollistaa kairaamisen herkästi haavoittuvassa arktisessa luonnossa täysin jälkiä jättämättä. Ei ihme, että yrityksen asiakastyytyvyyttä mittaava NPS-luku on puhdas 100.

Rautiosta kasvaa raskaansarjan suurnimiä: Niska, Tokola ja Sipilä

Kalajoen Timanttikairaus ja KATI Oy eivät ole Raution ainoita ylpeydenaiheita. Kylän poikkeuksellisesta yrittäjäilmastosta kertoo se, että täältä on ponnistanut useita valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittäviä teollisuus- ja yhteiskuntavaikuttajia:

Antti Niska ja Pekka Niska – Nosturi-imperiumin ja maansiirron gurut

Teollisuusneuvos Antti Niska (1912–1985): Syntyjään rautiolainen suururitsija loi maansiirron ja raskaiden konepajojen suuryhtiön. Hituran kaivoksen onnistunut suururakka loi taloudellisen pohjan sille, että Antti Niska pystyi vuonna 1970 yhdistämään maansiirto- ja konepajatoiminnan todelliseksi suuryhtiöksi.
Pekka Niska (1939–2021): Antti Niskan poika, Raution kasvatti, imi oppinsa isänsä maansiirtourakoiden kautta. Hän perusti legendaarisen, vihreistä nostureistaan tunnetun Pekkaniska Oy:n. Pekka Niska tunnettiin paitsi bisnesvainustaan, joka laajensi toiminnan Venäjälle ja Baltiaan, myös intohimoisena kuntoilijana, joka kannusti työntekijöitään terveellisiin elämäntapoihin bonusten avulla.

Alpo J. Tokola (1926–2013) – Guinnessin ennätyskirjaan rautiolaisella opilla

Yksi historian kiehtovimmista rautiolaistarinoista on amerikansuomalainen rakennusinsinööri Alpo J. Tokola. Rautiosta maailmalle lähtenyt Tokola teki mittavan kansainvälisen uran Yhdysvalloissa pilvenpiirtäjien, siltojen ja merellisten öljynporaustasanteiden parissa. Hänen perustamansa Tokola Corporation teki historiaa vuonna 1973, kun Tokolan johtama Fremont-sillan vallankumouksellinen jättinosto Portlandissa kirjattiin suoraan Guinnessin ennätyskirjaan. Hänestä tuli myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden uranuurtaja Yhdysvalloissa.

Juha Sipilä – Yrittäjyydestä valtakunnan huipulle

Raution yrittäjähenkinen ja peräänantamaton ilmapiiri kytkeytyy vahvasti myös valtakunnan politiikkaan ja liike-elämään. Rautiossa nuoruutensa viettänyt ja sieltä vahvat juuret omannut diplomi-insinööri ja yritysjohtaja Juha Sipilä nousi tunnetusti aina Suomen pääministeriksi saakka. Sipilän tarina IT-alan yrittäjyydestä valtionjohtoon heijastaa samaa rautiolaista perusluonnetta: käytännönläheistä ongelmanratkaisukykyä, tuloshakuisuutta ja rohkeutta tarttua suuriin haasteisiin.

Juuret visusti Raution mullassa

Kun Matti ja Ville Rautakoski luotsaavat nykyään KATIn asiakasprojekteja ja kenttätoimintoja ympäri maailmaa, he seisovat jättiläisten harteilla. Taustalla vaikuttaa sama tinkimätön rehellisyys ja ammattitaito, joka alkoi Vääräjoen varren vanhan ajan sepistä ja mylläreistä, jatkui "Timaantti-Antin" ja Urho Sipilän malmikuumeessa, ja kasvoi Teuvon, Timon, Antti ja Pekka Niskan sekä Alpo Tokolan kaltaisten miesten rohkeudessa.

Rautio on todistanut, että pienestä hämäläis-pohjalaisesta maaseutukylästä voi kasvaa globaaleja menestystarinoita – kunhan vain työhön tartutaan rautiolaisella sitkeydellä. Malminetsintä, raskaat nostot ja suuret visiot ovat tarkkuuslajia, ja Rautiossa ne todella osataan.

Aikajana: Raution teollisuus- ja malmihistoria pähkinänkuoressa

1850-luku – "Timaantti-Antti" eli Antti Perttula toimii apumiehenä Susinevan varhaisissa kaivauksissa ja sytyttää kylän malmikiinnostuksen.
1877 – Lokakuussa myönnetään virallinen lupa uuden sahan ja myllyn rakentamiseen Rautioon. Vääräjoen koskivoiman teollinen hyödyntäminen alkaa (mm. Niskakankaan, Perttulan ja Peurakosken laitokset).
1940-luku – Ensimmäiset malminäytteet lähetetään tutkittavaksi (Aukusti Suomala).
1951 – Geologinen tutkimuslaitos (GTK) aloittaa ensimmäiset kairaukset Susinevalla. Maaperästä löytyy lupaavia merkkejä molybdenista. Järjestelmällinen malminetsintä alkaa.
1970 – Teollisuusneuvos Antti Niska yhdistää maansiirto- ja konepajatoiminnan suuryhtiöksi Hituran kaivoksen suururakan siivittämänä.
1973 – Rautiosta maailmalle ponnistanut insinööri Alpo J. Tokola tekee historiaa Portlandissa Fremont-sillan jättinostolla, joka kirjataan Guinnessin ennätyskirjaan.
1980 – Teuvo Niskakangas ja Timo Rautakoski perustavat Kalajoen Timanttikairauksen. Yritys on tiettävästi Suomen ensimmäinen yksityisomisteinen timanttikairausurakoitsija.
1983–1984 – Yhtiö suorittaa kairauksia kotikonnuillaan Raution Susinevalla ja yltää jopa 850 metrin syvyyteen.
1985 – Yhtiö rakentaa ensimmäisen huoltohallinsa Junttilaan Kaupunginmäelle. Samanaikaisesti Antti Niskan poika Pekka Niska kasvattaa Pekkaniska Oy:stä tunnettua nosturi-imperiumia.
1994 – Kalajoen Timanttikairaus Ky muuttuu osakeyhtiöksi (Oy KATI Ab).
1996 – Yritys palkitaan Kalajoen kunnan ja Kalajoen Yrittäjien vuoden yrittäjäpalkinnolla.
2013 – KATI Oy palkitaan Vuoden Ympäristöteko -palkinnolla uraauurtavasta ja vettä säästävästä suljetun kierron kairausjärjestelmästään.
2015 – Yritys tekee historiaa kairaamalla Espoossa Suomen syvimmän timanttikairausreiän, joka yltää 2 015 metrin syvyyteen.

sunnuntai 9. lokakuuta 2022

SU 09.10.2022 Elämä on ylämäkeä ja alamäkeä

Kaupunginjohtaja Jukka Puoskari

Entinen kansanedustaja ja nykyinen Kalajoen kaupunginvaltuutettu Hanna Halmeenpää

Elämä on ylämäkeä ja alamäkeä. Onnellisuus on sitä, että osaa nauttia pienistä asioista. Minut erotettiin Kalajoen Osuuskaupan markkinointipäällikön paikalta Ylivieskan käräjäoikeuden mukaan laittomasti. Erottamisen suoritti johtokunta, jonka puheenjohtajana oli osuuskaupan toimitusjohtaja ja jäseninä isoserkkuni ja kaksi muuta kalajokista henkilöä.

Minä perustin oman yrityksen ja voitin tarjouskilpailun Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalueella sijaitsevan baarin palveluiden ylläpitämisestä. Matkailulautakunta, jonka puheenjohtajana oli pikkuserkkuni mies, verojohtaja, yritti kaikin keinoin estää yritystoimintani käynnistymisen. Matkailulautakunnan vaatimuksesta minun piti esittää tarkat suunnitelmat mistä hankin tarvittavat kalusteet, mistä hankin myytävät tuotteet ja raaka-aineet, minun tuli esittää 516 000 markan pankkitakaus kunnalle. Minulta kiellettiin yritykseni markkinointi jne. Kalajoen kunnanhallituksen puheenjohtaja, rautiolainen naapurin isäntä ilmoitti minulle eräässä julkisessa kokouksessa, että ”saat Erkki varmasti uskoa, että Hiekkasärkille ei markettia rakenneta”.

Minä selvitin kaikki nämä esteet. Minä tein leiribaariin 90 m2 myymälän. Terveystarkastaja tuli tarkastamaan yritykseni asioita ja määräsi uudet mikroaaltouunit käyttökieltoon. Selvitin tämänkin esteen. Minä halusin keskioluen myynnin ruokailun yhteyteen leiribaarissa, mutta Kalajoen kunta ei antanut siihen huoneistonhaltijan suostumusta, vaan korosti päätöksessään, että leirintäbaari on niin lapsiystävällinen paikka. ettei keskioluen anniskelun lupapyyntöön suostuta. Pyysin lupaa laajentaa Leiribaaria terassilla. Matkailulautakunta päätti, ettei kunta voi antaa lupaa Leiribaarin laajennukseen, koska yrityksen myynti lisääntyy 700 000 markalla ja yrittäjä rikastuu 245 000 markalla. Minä rakensin omin kustannuksin ja ilman lupaa terassin. Juhannusaattona leirintäalueen järjestysmiehet tulivat yritykseni terasseille ja veivät sieltä kolmasosan pöydistä pois. Heille oli ilmoitettu, että leiribaarissa on asiakaspaikkoja 1/3 liikaa. En tiedä kenen päätös tuo oli. Tulkinta perustui siihen, yhteen pöytään laskettiin mahtuvan vain neljä ihmistä ja siksi 1/3 pöydistä kannettiin juhannukseksi leirintäalueelle juhlayleisön rikottavaksi.

Kalajoen kunta pyysi neljäksi vuodeksi vuokratarjouksia. Minä olin ainut joka oli tehnyt vuokratarjouksen neljäksi vuodeksi. Kalajoen kunta päätti pyytää uudet vuokratarjoukset kolmeksi vuodeksi. Näin se sai selville minun vuokratarjoustason. Kalajoen kunnan omistama Kalajoen Hiekkasärkät Oy oli kilpailijanani ja kunnanjohtaja oli Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Voitin uudenkin tarjouskilpailun. Tein Kalajoen kunnalle ostotarjouksen leirintäalueen toiminnoista, Matkailuhotellista ja Merisärkästä. Kunnanhallitus ei käsitellyt asiaa vaan merkitsi asian tiedoksi saatetuksi.

Kun minulta päättyi vuokrasopimus niin Kalajoen kunta ei enää vuokrannut Leiribaaria, vaan Leiribaari siirrettiin suoraan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle ja Leiribaarissa aloitettiin keskioluen myynti baarissa ja myymälässä.

Koska yritykseni oli ollut menestyvä ja olin tehnyt tilinpäätökseen täydet varaukset niin toiminnan lopettaminen yhtäkkiä toi minulle isot verot. Voitin nämäkin esteet.

Vein kalusteet Viroon kun tein yhteistyötä virolaisen henkilön kanssa. Meillä oli suullinen sopimus suuresta leirintäalueesta ja toimivasta hotellitoiminnasta, jotka olivat virolaisen omistajan hallinnassa. Virolainen henkilö kuoli yllättäen syöpään. Menetin kaikki kalusteeni ja liiketoiminnat Virossa.

Minut valittiin Kalajoen kunnanvaltuuston suurella äänimäärällä. Kaksi kertaa olin Kalajoen kunnan ylivoimainen ääniharava. Kateus Kalajoella oli niin kovaa, että minä en saanut mitään merkityksellistä luottamusmiespaikkaa – ainoastaan Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajan paikan.

Toisella kerralla sain ympäristölautakunnan puheenjohtajan paikan. Mielestäni onnistuin tehtävässä hyvin. Poliittisten kilpailijoiden mielestä liian hyvin. Siksi seuraavien vaalien luottamuspaikkajaossa poliittiset kilpailijat sopivat niin, että ympäristölautakunnan puheenjohtajan tulee olla nainen. Minä olin tehnyt hyvää työtä vt. ympäristösihteerin kanssa. Se oli liikaa poliittisille kilpailijoilleni. Vt. ympäristösihteeristä tuli Pyhäjoen ydinvoimalan ensimmäinen uhri. Hänet erotettiin/ ei jatkettu määräaikaista vt. ympäristösihteerin virkakautta.

Kalajoen kunta teki Rahjan saariston Natura Life-hakemuksen väärillä tiedoilla ja liitti itsenäiset Kallan karit Naturaan. Asiaa vastustettiin Kallan karien päättävissä elimissä sekä Himangan kunnassa, koska Himangan alueitakin oli Himangan päättävien elinten vastustuksesta liitetty Natura Life-hakemukseen. Asiassa tehtiin lukuisia rikostutkintapyyntöjä, mutta poliisi jätti kaikki rikokset tutkimatta.

Minusta kunnanjohtaja teki rikosilmoituksen. Poliisi ei ottanut mitään todistusaineistoa vastaan eikä todistajiani kuultu. Kysymys oli lehtikirjoituksesta, mikä oli totta. Lehden päätoimittajaa ei haastettu oikeuteen. Minä sain ankarat sakkotuomiot asiasta. Syyttäjänä oli esteellinen syyttäjä. Rikostutkinnassa ei otettu vastaan mitään todistusaineistoa eikä todistajiani kuultu. Kuulustelu suoritettiin ase näkyvästi esillä ja minua uhkailtiin vangitsemisella jos en kirjoita valmiiksi kirjoitettua kuulustelukertomusta. Minulta otettiin sormenjälkinäytteet ja valokuvattiin edestä ja sivulta. Kesken kuulustelun päihtynyt syyttäjä tunkeutui kuulusteluhuoneeseen.

Olen joutunut Suomen valtion kidutusrikoksen kohteeksi. Kidutus on kestänyt nyt lähes 27 vuotta.

Olen joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Minut on tuomittu 5 kuukauden ehdottomaan vankeuteen Sarianne Ervastin rikostutkintapyynnön seurauksena. Olen menettänyt Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta, yritykseni, omaisuuteni, ihmisarvoni ja minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Olen ollut luottokelvottomana yli 25 vuotta enkä ole voinut harjoittaa yritystoimintaa. En ole saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 26 vuoteen. Minut on pidätetty useita kertoja rikollisten toimesta ja olen joutunut olemaan maan paossa Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Olen joutunut hakemaan poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta Euroopan Unionilta eli oikeuskomisaari Vera Jourovalta sekä Bulgarian presidentiltä. Olen menettänyt terveyteni sairastuttuani syöpään ja korkeaan verenpaineeseen. Syövän onnistuin voittamaan, mutta korkea verenpaine on tuhonnut elimistöäni ja on edelleenkin hengenvaarallisen korkea. Nyt olen sairastunut myös diabetekseen. Minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Tämä on minulle äärettömän vaikea asia.

Koska poliisi ei tutki ja korkein oikeus ei pura eri oikeusasteiden vääriä päätöksiä, niin minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin haastaa ulosottoviranomaiset oikeuteen sen johdosta, että he perivät minulta sellaisia saatavia, mitkä on saatu aikaan rikosten avulla ja siksi ne on perintäkelvottomia.

Minulla on kiistattomat todistusaineistot asiassa. Kysymys on kidutusrikoksesta.

1, Kaikki ulosotot, entiset ja nykyiset, perustuvat siihen, että silloinen asianjaja, nykyinen varatuomari Asko Keränen jätti valituksen tekemättä virheellisestä PR-Teollisuus Oy:n konkurssipäätöksestä Vaasan Hovioikeuteen. Entinen asianajaja Asko Keränen tunnustaa tekonsa.

PR-Teollisuus Oy:n konkurssissa 30.6.1996 silloinen asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä vaikka itse pyysi valtakirjoja valituksen tekemiseen. Konkurssi oli haettu väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu eikä konkurssiin hakijalla Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesällä ollut konkurssiin haetulta PR-Teollisuus Oy:ltä saatavaa.

Tätä väärää konkurssipäätöstä rikoksista epäillyt ovat käyttäneet hyväkseen tehdessään uusia vääriä päätöksiä. Olen nyt joutunut kärsimään syyttömänä asiasta jo 26 vuoden ajan. Teko täyttää kiistatta kidutuksen tunnusmerkistön.

Rikoksista epäilyt ovat tunnustaneet tekonsa ja muukin todistusaineisto asioissa on kiistaton.

Entinen asianajaja Asko Keränen tunnustaa rikoksensa eli hän jätti valituksen tekemättä Vaasan Hovioikeuteen PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa. Konkurssi oli laiton, koska se oli haettu väärillä tiedoilla, sillä kaupat oli purettu. Silloinen asianajaja ja nykyinen varatuomari pyysi valtakirjat valituksen tekemiseen, mutta jätti valituksen tekemättä.

Asko Keränen on tunnustanut muitakin rikoksia

Juristi Asko Keräsen talousrikosoikeudenkäynti yllätti syyttäjän ja tuomarin – Keränen tunnusti kaiken heti kättelyssä

https://mvlehti.net/2016/10/18/juristi-asko-kerasen-talousrikosoikeudenkaynti-yllatti-syyttajan-ja-tuomarin-keranen-tunnusti-kaiken-heti-kattelyssa/

2. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa tekonsa

Varatuomari Paavo M. Petäjän tunnustus

Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa ettei hänellä ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa ja siitä huolimatta hän on antanut väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle asiassa. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa rikoksensa.

Konkurssiasiassa väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle antoi varatuomari Paavo M. Petäjä ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa rikoksen. Väärä konkurssipäätös jäi lainvoimaiseksi, koska poliisi ei tutki asiaa eikä oikeus ota asiaa käsiteltäväkseen eikä laillisuusvalvonta näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan.

Varatuomari Paavo M.Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Petäjän tunnustus kirjan sivulla 514. Varatuomari on kuitenkin antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle konkurssiasissa väärän lausuman asianomaisten tietämättä ja ilman toimeksiantoja ja asianomaisten valtakirjoja.

3.Konkurssipäätös oli haettu väärillä tiedoilla koska kaupat oli purettu.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki tekemänsä kaupat PR-Teollisuus Oy:n kanssa 19.3.1996 maa-alueiden ja kiinteistöjen osalta. Kirjan sivut 307-308 sekä toinen purkusopimus 18.4.1996 koskien käyttöomaisuutta, vaihto-omaisuutta sekä tuoteoikeuksia. Kirjan sivu 305. Myyjän purkuoikeudesta on säädetty Kauppalain 54 §:ssä. Kiinteistön kaupat purettiin lainvastaisesti, koska kaupanvahvistajaa ei ollut paikalla.

Kaupanpurkuilmoitus on peruuttamaton ,ks. Telaranta: Sopimusoikeus Helsinki 1990 s.1939. Kun ko. kauppa on purettu, niin myös takaussitoumukset raukeavat. Takaussitoumus on liitännäinen kauppasopimukseen, joten missään tapauksessa takaukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa. Kirjan sivuilla 309 – 310 varatuomari Jorma Herttuaisen kirje Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesälle.

Takaukset olivat maksettu kokonaan. Kirjan sivu 302 summa 401 404,45 markkaa, kirjan sivu 303 summa 500 000,00 markkaa, kirjan sivu 304 summa 100 000, 00 markkaa. Takauksista oli maksettu kaikkiaan 1 641 444,45 markkaa, mikä näkyy asianajaja Asko Keräsen kirjeestä asianajaja Hannu Maskoselle. Katso kirjan sivut 516-517.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet ja lisäksi takaukset oli maksettu. Väärillä tiedoilla haettu konkurssihakemus on kirjan sivuilla 328- 329. Konkurssihakemus on tehty väärillä tiedoilla koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet ja lisäksi konkurssihakemuksessa mainitut takaukset oli maksettu – siis maksettu ja sitten vielä rauenneet.

Varatuomari Paavo M.Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Petäjän tunnustus kirjan sivulla 514. Varatuomari on kuitenkin antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle konkurssiasiassa väärän lausuman asianomaisten tietämättä ja ilman toimeksiantoja ja asianomaisten valtakirjoja.

Konkurssituomio kirjan sivuilla 314 – 316.

Miksi syyttäjä Heiskari on lähettänyt konkurssihakemuksen varatuomari Paavo M. Petäjälle eikä PR-Teollisuus Oy:lle ja takaajille? Miksi varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut lausuman käräjäoikeudelle ilman PR-Teollisuus Oy:n toimeksiantoa ja valtakirjoja? Varatuomarii Paavo M. Petäjä oli menettänyt asianajaja tittelin saatuaan petostuomion oikeudessa.

Lisäksi konkurssiin hakija oli antanut väärän lausuman PR-Teollisuus Oy:n tietämättä ja ilman toimeksiantoja ja valtakirjoja. Kirjan sivut 330-331.

Korkein oikeus ei ole purkanut väärää konkurssipäätöstä perustaen päätöksensä siihen, ettei tuomioiden purun hakijalla Erkki Aholla ole oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1§ 4 momentin edellyttämää pätevyyttä. Minulla on perustuslain mukaan omaisuudensuoja. Kidutus on kielletty rikoslaissa, perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa. Korkein oikeus ei noudata perustuslakia eikä ihmisoikeussopimuksia, Nyt tätä väärää konkurssipäätöstä syyttäjä Sulo Heiskari ja muut rikoksista epäillyt käyttivät hyväkseen uusien väärien päätösten aikaansaamiseen.

Perusteet sille, että olen oikeassa ja että on syytä epäillä, että Suomen valtion viranomaiset toimivat rikollisesti

http://kalajokinen.blogspot.com/2020/08/la-01082020-perusteet-sille-etta-olen.html

Kirjassani on sivuilla 7-22 selostus 1990-luvun kotitekoisen laman ja pankkikriisin taustoista, mikä johti valtiopetokseen, mikä ei vanhene koskaan.

Korkeimmalle oikeudelle tekemääni tuomioiden purkuhakemusten perusteluun on kopioitu kaikki tärkeät todistusaineistot. Korkein oikeus jätti käsittelemättä tuomioidenpurkuhakemuksen ja teki perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisen päätöksen. Perustuslain 106 § Jos tavallinen laki ja perustuslaki ovat ristiriidassa niin perustuslailla on etusija.

Minä olen kirjoittanut kirjan asioista. Olen tehnyt videot asioista. Olen pitänyt blogeja asioistani 15 vuoden ajan. Olen ollut Ahojahdin kohteena lähes 27 vuoden ajan. Olen joutunut hakemaan poliittista turvapaikka Euroopan Unionilta ja Bulgarian presidentiltä. En ole saanut turvapaikkaa. Sain haastemieheltä tiedon, että on tultava Suomen koska hänellä on tiedoksianto minulle. Tulin kotiin Suomeen. Kotini ovenlukot oli vaihdettu, sähköt oli katkaistu, yritykseni puhelinlinja oli katkaistu ja autoni oli myyty. Kotini oli tyhjä lukuun ottamatta työhuonettani, jossa oli minun omaisuuttani. Kun pääsin taas kotiini sisälle niin seuraavana aamuna haastemies tuli kotiini ja toi minulle asianajotoimisto Takalan tekemän häätöilmoituksen. Vuokranantajani oli silloin vävyni, joka voitti lotossa 7,2 miljoonaa euroa. Joudun kääntymään Kalajoen kaupungin puoleen, jossa huoneistoja vuokrasi entinen oppilaani, joka järjesti minulle sairaalle ja rahattomalle vanhalle miehelle Kalajoen kaupungin halvimman vuokra-asunnon. Kiitos siitä.

Olen terapiatyönä kirjoittanut Kalajoen historiaa ja teettänyt työttömyyskorvauksilla ja ulosmitatulla eläkkeelläni taidenäyttelyn. En ole saanut taidenäyttelyyni avustuksia koska en kuulu hyvä-veli-kerhoihin. Oulun läänin taidetoimikunnan mukaan taidenäyttelyni ei ole taidetta ja Keski-Pohjanmaan kulttuurirahaston mukaan taidenäyttelyni ei ole kulttuuria. Kalajoen kunnan mukaan taidenäyttelyäni ei avusteta koska Kalajoen kaupunki ei ole tilannut tällaista näyttelyä. Poliisi ei antanut lupaa rahankeräykseen, koska hakijana on yksityinen henkilö tai yhtiö.

Kalajoen kaupungin suhtautuminen asioihin saattaa johtua siitä, että olen ollut joissakin asioissa eri mieltä kaupunginjohtajan kassa. Siksi kultainen ansiomerkki olisi luovutettu minulle jos olisin hakenut sen kaupunginsihteeriltä. Muille tällainen ansiomerkki luovutetaan valtuuston kokouksen yhteydessä. Kieltäydyin hakemasta kultaista ansiomerkkiä

Minut on pidätetty useita kertoja laittomasti ja minut on lukuisia kertoja uhattu tappaa.

Erikoinen isänpäivä - tapon yritys

Perjantaina 11.11.2005 kello 17 aikoihin poistuin Kalajoen kaupunginvaltuuston juhlakokouksesta Pohjankylän koululta. Piha-alueelta lähti perääni siviiliauto, mikä seurasi minua kotiin saakka. Kun olin poistumasta autosta kaksi poliisimiestä ilmoitti pidätysmääräyksestä, mutta heillä ei ollut oikeudenpäätöstä esittää asialle. Minut vietiin Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan. Ehdin kuitenkin ottaa mukaani pyyhkeiden ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien asioiden lisäksi joitakin asiapapereita, verenpainelääkkeeni ja verenpainemittarini, mikä pelasti henkeni.

Jos en olisi pystynyt näyttämään todeksi verenpainettani ja hengenvaarallista tilannettani, niin olisin varmasti nyt vainaja. Asiasta olisi todennäköisesti uutisoitu, että kalajokinen mies kuoli Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan, kuolinsyy on tuntematon.

Verenpaineeni nousi törkeän, epäoikeudenmukaisen sekä järjettömän pidätyksen johdosta perjantaina 11.11.2005 niin, että klo 18.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, klo 20.00 lukemat olivat 223/137 pulssi 88, kello 22.20 lukemat olivat 208/135 pulssi 82, klo 24.00 lukemat olivat 258/142. Minut kiidätettiin ambulanssilla poliisisaattueessa puolenyön aikaan Oulaisten terveyskeskukseen. Minua oli siellä lisäksi kahden poliisin saattue vastassa. Sain Oulaisten terveyskeskuksessa ampullin, en muista lääkettä. Verenpaine saatiin laskemaan muistaakseni 170/105. Poliisisaattueessa minut vietiin takaisin putkaan.

Lauantaina 12.11.2005 verenpaineeni alkoi jälleen nousta lääkityksestä huolimatta. Kello 5.50 verenpaineeni oli 191/111 pulssi 70, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 6.30 204/129 pulssi 80, klo 7.20 199/129 pulssi 78, klo 9.40 203/138 pulssi 78. Silloin minut kiidätettiin Ylivieskan terveyskeskukseen. Verenpaineeni oli edelleen korkea, klo 11.20 191/128 pulssi 84, klo 12.20 186/113 pulssi 85, ja kello 13.10 210/122 pulssi 82. Minut vietiin poliisisaattueessa uudelleen Ylivieskan terveyskeskukseen n. klo 14.00. Sain verenpainelääkettä, minkä avulla verenpaineeni saatiin laskemaan. Katson, että kysymyksessä oli selkeä tapon yritys, koska minut oli jätetty yksin ilman valvontaa pyhäpäiväksi sairaana Ylivieskan poliisilaitoksen putkaan.

Puheluita en saanut vastaanottaa sunnuntaina, jolloin oli isänpäivä, mikä on omalle perheelleni varsin tärkeä juhlapäivä. Tyttäreni ja vaimoni olivat yrittäneet soittaa useita tunteja Ylivieskan poliisilaitokselle, mutta kukaan ei ollut vastannut puhelimeen. Myös lukuisat muut henkilöt olivat yrittäneet tavoittaa minua, mutta minulle ei välitetty puheluita. En saanut myöskään soittaa puhelimella.

Maanantaina n. klo 9.00 minut vietiin poliisien saattamana Ylivieskan käräjäoikeuteen. Minulla ei ollut mahdollisuutta saada ruokaa aamulla eikä koko päivänä. Jouduin olemaan oikeudenistunnossa 9.00 – 16.40 ilman ruokaa. Juomana oli vain kaksi jaffapulloa. Verenpaineeni lienee ollut n. 220-240/ 130-140 oikeudenkäynnin aikana. Tilanne oli kahden lääkärinlausunnon perusteella hengenvaarallinen.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 33 §:n mukaan minua olisi saanut pitää säilössä kolme päivää. Olen ollut säilössä neljä päivää eli perjantaista 11.11.2005 maanantaihin 14.11.2005. Miksi näin on menetelty? Kuka teki virkavastuulliset päätökset siitä, että minut pidätetään ja pidetään poliisin säilössä vaikka terveydentilani sairaudestani johtuen oli hengenvaarallinen? Miksi oikeudenistunto pidettiin vaikka minä ilmiselvästi en ollut juridisesti läsnä oikeudenistunnossa? Oikeudenkäynti ei mielestäni täyttänyt alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynninperiaatteita. Minä jouduin oikeuteen ilman asiakirjoja, ilman asianajajaa ja lääkäreiden mukaan vakavasti sairaana, koska terveydentilani oli hengenvaarallinen.

Ylivieskan käräjäoikeuden tuomarina oli täysin kokematon henkilö, joka oli täysin syyttäjän Sulo Heiskarin pyöriteltävissä.

Mikä oli pidätyksen todellinen syy?

Olen selvittänyt perusteellisesti PR-talojen konkurssien syyt ja syylliset, jotka ovat vielä vapaalla jalalla ja voivat käyttää virka-asemaansa törkeästi väärin. PR-talojen konkurssit ovat Suomen taloudellisen laman yksi keskeisimmistä rikoksista, joiden avulla voidaan paljastaa laaja rikollisjoukko.

Pankkikriisin seurauksena kaadettaviin yrityksiin ujutettiin ns. saattohoitajia, joiden tehtävänä oli ajaa yritykset konkurssiin. Velkasaneerauksen aikana Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäälliköksi valittiin velkasaneerausmiesten vaatimuksesta ja Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella taloustieteiden maisteri Jouni Remes, joka oli toiminut aikaisemmin muissa talotehtaissa, jotka olivat menneet konkurssiin sekä Sodankylän Osuuspankin johtajana. Kun Alavieskan Puurakenne Oy saatiin konkurssiin niin Jouni Remes ryhtyi tekemään laskelmia kahdelle ostajataholle samanaikaisesti siitä mitä konkurssipesälle kannattaa tarjota kiinteistöstä, maa-aluista, koneista, laitteista ja keskeneräisestä tilauskannasta. Remes laski keskeneräisen tilauskannan määräksi 26 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli 15 miljoonaa markkaa. Tuotoksi laskettiin 6,5 miljoonaa markkaa vaikka se todellisuudessa oli vain 5000 markkaa.

Olin itse silloin Raahen Porvari- ja kauppakoulussa opettajana ja olin toiminut myös Pohjois-Suomen Toimitusjohtajakoulun johtajana. Katsoin, että liikeidea on kunnossa ja uskoimme rahoituksen järjestämisen alan ammattilaisen Jouni Remeksen tehtäväksi. Halusin kuitenkin itse varmistaa Alavieskan kunnan investointiavustuksen, mikä oli 950 000 markkaa ja pyysin perustettavan yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi kansanedustaja Kalevi Mattilaa. Tämä kieltäytyi kunniasta tekosyynä sairaus. Pyysin Mattilan kieltäytymisen jälkeen puheenjohtajaksi kansanedustaja Markku Koskea. Hän lupautui tehtävään ja katsoin, että näin oli varmistettu suhteet Kera Oy:n lainoihin ja avustuksiin.

Jouni Remes oli Kera Oy:n järjestämä saattohoitaja yritykselle. Saattohoitajaepäilyksen kuulin ensimmäisen kerran kansanedustaja Kalevi Mattilalta, kun jouduimme Jouni Remeksen erottamisen jälkeen ottamaan yhtiön toimitusjohtajaksi Stig Weckströmin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n kiristyksen jälkeen.

Rekisterimerkintärikokset

Saattohoitaja Jouni Remes ja kansanedustaja Markku Koski väärensivät perustettavan yhtiön hallituksen ja yhtiökokouksen pöytäkirjat. Väärennetyn pöytäkirjan mukaan Euronio Oy:n yhtiökokous on pidetty Helsingissä 8.5.1995 yhtiön toimitiloissa ja osallistujiksi on merkitty Jouni Remes, Markku Koski, Heino Virta, Kari Konu ja Erkki Aho. Totuus on se, että Euronio Oy oli paperiyhtiö eikä sillä ollut toimitiloja Helsingissä eikä Kari Konu, Heino Virta ja Erkki Aho ole olleet Helsingissä 8.5.1995. Myös yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirja on väärennetty Jouni Remeksen ja Markku Kosken toimesta. Kukaan yhtiön osakkaista ei ole ollut Helsingissä tammikuun 4 päivänä 1994. Näillä väärennetyillä asiakirjoilla Jouni Remes haki yrityksen rekisteröinnin ja salasi totuuden osakkeenomistajilta.

Törkeät petokset kaupanteossa

Saattohoitaja Jouni Remes teki Kera Oy:n vaatimuksesta ja perustettavan yhtiön osakkaiden tietämättä 8.5.1995 sopimuksen, että yhtiön rahoitusjärjestelyt eivät edellytä Kera Oy:n mukaan tuloa. Tämän vaatimuksen Kera Oy esitti sen takia, että se oli päättänyt poistaa PR-talotehtaan markkinoilta. Tätä ei kuitenkaan kerrottu perustettavan yhtiön osakkaille.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät 11.5.1995 kolmella eri kauppakirjalla kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet, tuoteoikeudet ja keskeneräisen tilauskannan Euronio Oy:lle (myöh. PR-Teollisuus Oy). Väliaikaisilla pesänhoitajilla ei konkurssisäännön mukaan ole oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Väliaikaiset pesän eivät esittäneet kaupanteon yhteydessä myöskään valtakirjaa että heillä on oikeus myydä toisen omaisuutta.

Kaupanteossa salattiin 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja tilauskanta ilmoitettiin 26 miljoonaksi markaksi. Todellisuudessa keskeneräinen tilauskanta oli 15 miljoonaa markkaa ja tuotto 5000 markkaa ilmoitetun 6,5 miljoonaan sijaan.

Kauppasopimukset on allekirjoitettu Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Kauppakirjojen allekirjoittajana ovat olleet Euronio Oy:n puolesta Heino Virta ja Jouni Remes.

Asian voi todistaa Maskosen toimistossa työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Kaupanvahvistajaksi on tietoisesti valittu tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, joka ei kuitenkaan ole ollut paikalla, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo ei ole ollut paikalla kun kauppasopimuksen on allekirjoitettu ja kaupat on vahvistettu.

Kauppasopimuksiin liittyi 1 530 000 markan takaus, jossa takaajina olivat Markku Koski, Heino Virta, Jouni Remes, Kari Konu ja Erkki Aho.

Alavieskan Puurakenne Oy:n väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola esittivät Ylivieskan käräjäoikeudelle 26.6.1995 väärän pesänluettelon, mikä vannottiin oikeaksi. Menettely oli todella törkeää toimintaa.

Alavieskan kunnan petollinen toiminta

Alavieskan kunnanhallitus piti kokouksen 10.5.1995 ja päätti asioista niin kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. Asia käsiteltiin kokouksessa asiana 74 §. Keskustan ryhmäkokouksen jälkeen kunnanhallitus piti yllättäen uuden kiireellisesti kokoon kutsutun kokouksen 15.5.1995 klo 21. Siinä asia käsiteltiin uudelleen kohdassa 77§. Sihteerinä ja esittelijänä toimi kunnanjohtaja Aarne Karvonen.

Kunnanvaltuusto käsitteli asian 16.5.1995. Kunnanvaltuusto käsitteli asian § 74 pohjalta, mutta valtuusto käsitteli asian pykälän 77 mukaisesti. Valtuuston päätös oli kokonaan toinen kuin oli perustettavan yhtiön osakkaiden kanssa sovittu. On syytä epäillä, että Alavieskan kunnanvaltuuston päätökseen vaikutti saattohoitaja Jouni Remeksen toiminta, jonka tehtävänä oli perustetavan yhtiön toiminnan tuhoaminen ja PR-talotehtaan markkinoilta poistaminen.

Kosken kelkan kääntö

Yhtiön hallituksen kokousten yhteydessä kansanedustaja Markku Koski kertoi, että häntä on voimakkaasti moitittu siitä Kera Oy:n taholta, että hän lähti mukaan PR-Teollisuus Oy:öön. Koski kertoi, että Kera Oy:ssä on tehty päätös poistaa ylikapasiteettia markkinoilta ja PR-Talot on poistettavien listalla. Erään ravintolaillan jälkeen Kera Oy:n varatoimitusjohtaja Seppo Arponen oli luvannut pelastaa Markku Kosken. Arponen oli sanonut ”Kuule Markku, kyllä minä sinut pelastan”.

Heinäkuussa 1995 Kosken käytöksessä oli havaittavissa selvää muutosta. Kera Oy ja Arsenal Oy olivat selkeästi vaikuttaneet Kosken toimintaan. PR-Talotehdas oli poistettava markkinoilta.

Saattohoitaja Jouni Remes teki kovasti töitä tämän asian toteuttamiseen. Hän esti PR-Teollisuus Oy:n pääosakkaan Uhtua Wood Oy:n 500 000 markan lainansaannin. Pankinjohtaja Anja Kauppi olikin pyytänyt Uhtua Woodin edustajia kutsumaan PR-Teollisuus Oy:n hallituksen hätäkokoukseen ja erottamaan Jouni Remeksen yhtiön vastaisen toiminnan johdosta.

Asianajajien ja käräjäoikeuden sikailua

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä esitti Ylivieskan käräjäoikeudelle väärän pesänluettelon 24.5.1995 ja Alavieskan Puurakenne Oy:n vastuulliset henkilöt tekivät väärän valan.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy:n ja takaajat Ylivieskan käräjäoikeuteen 13.11.1995 lähetetyllä haastehakemuksella. Haastehakemusta ei toimitettu takaajille, vaan takaajille täysin tuntematon asianajaja Jouni Vihervalli ilmoitti Ylivieskan käräjäoikeudelle, että hän edustajaa kaikkia takaajia ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja vaikka nämä eivät ole saaneet haastetta tiedoksi lainkaan. Ylivieskan käräjäoikeus hyväksyi menettelyn, teki asiassa ratkaisun ja jätti ilmoittamatta asiasta takaajille joten nämä eivät voineet käyttää lakisääteisiä oikeussuojakeinojaan.

Kera Oy:n kiristys

Heikko rahoituksen hoito oli herättänyt pääosakkaan eli Uhtua Wood Oy:n huomiota jo kesän aikana. Jos asian ilmaisee ilmeikkäämmin niin Remeksellä ja Uhtua Wood Oy:llä oli mennyt sukset pahemman kerran ristiin. Usko Jouni Remeksen kykyihin ja tahtoon hoitaa asioita rehellisesti oli mennyt. Jouni Remes nautti enää Markku Kosken luottamusta, ei muiden hallituksen jäsenten. Markku Kosken käytös oli muuttunut kesän aikana ratkaisevasti. Hän kertoi jutelleensa paljon Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n Seppo Sipolan kanssa. Tuntui kuin hänet olisi aivopesty.

Erotimme Jouni Remeksen. Markku Koskella oli heti Remekselle seuraaja valmiina. Hän oli kera Oy:n ja Arsenal Oy:n suosittelema ja vaatima henkilö, konsultti Stig Weckström. Hän oli omasta mielestään vertaansa vailla oleva henkilö. Kaikki mitä hän oli tehnyt oli suurta menestystä. Vain kerran elämässään hän oli epäonnistunut. Weskströmin palkkavaatimus oli 5000 markkaa päivä + arvonlisävero ja juoksevat kulut. Käytännössä tämä merkitsi 6800-8000 markan päivittäistä kuluerää. Kera Oy:n vaatimus oli se, että Weckström oli valittava toimitusjohtajaksi tai muuten yritys ajetaan konkurssiin.

Teimme Weckströmin palkkaamisesta oman sopimuksemme, jonka laitoimme Markku Koskelle eduskuntaan. Määrittelimme Weckströmille 500 000 markan uhkasakon, jos tämä luovuttaa tietoja ulkopuolisille tahoille. Sopimukseen sisältyi myös kohta, että Weckström ei ollut yksin nimenkirjoitusoikeutta.

Konkurssi tavoitteena

Pian vahvistui käsityksemme siitä, että Weckströmillä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Jo ensimmäisen työpäivänsä iltana, mikä oli yrityksen pikkujoulu, hän kertoi tanssilattialla yrityksen vientisihteeri Ela Lillemaalle, että hänen tehtävänään on ajaa yritys hallitusti alas. Olisikohan pikkujoulubooli saanut vanhan herran avoimeksi? Lillemaa tulikin hädissään tiedustelemaan vientipäällikkö Tapani Käännältä, että ei hallittu alasajo merkitse konkurssia.

Pian Weckström ryhtyikin operoimaan Kera Oy:n ruumiinpesuryhmän kanssa PR-Teollisuus Oy:n alasajoa. Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluita oli käyty 6.2.1996 Oulussa ja 17.2.2006 Ylivieskan Arsenal Oy:n tiloissa.

Wecktröm soitti minulle 17.2.1996 kesken kokouksen ja pyysi minua kutsumaan yhtiön hallituksen koolle illaksi ja jättämään konkurssianomuksen. Kerroin ettei sellainen ollut mahdollista, koska Heino Virta oli Karjalassa, Markku Koski Helsingissä ja Kari Konu työmatkalla. Yritys pyöri silloin kolmessa tuurissa, koska tilauksia oli enemmän kuin ehti toimittamaan. Yritys meni niin lujaa että se oli saatava vastapuolen mielestä äkkiä konkurssiin.

Kera Oy teki kaikkensa asiassa. Se levitti PR-Teollisuus Oy:stä ja Uhtua Wood Oy:stä tietoa rahanpesijöinä ja tietoa levitettiin laajasti aina Saksaa ja Japania myöten. Myös lehdet kirjoittivat vihjailevasti PR-Teollisuus Oy:n rahan pesusta. Asiasta tehtiin myös rikosilmoitus Kera Oy:n toimesta, mutta se salattiin KRP:n toimesta, koska se oli aiheeton.

Kauppasopimukset purettiin

Annoimme konsultti Stig Weckströmille lopputilin ja myös yhtiön hallituksen puheenjohtaja Markku Koski pyysi eroa tehtävästään johon me mielihyvin suostuimme. Näiden erojen jälkeen nämä kaksi henkilöä käynnistivät meitä vastaan mm. rahanpesukampanjan.

Kun yritystä ei saatu konkurssiin niin Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä, jonka suurimmat velkojat olivat Kera Oy ja Arsenal Oy, purkivat kauppasopimukset kiinteistöjen osalta 19.3.1996 ja muiden sopimusten osalta 18.4.1996. Myyjällä oli yksipuolinen oikeus purkaa sopimukset.

Konkurssiin väärillä tiedoilla

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n väärillä tiedoilla konkurssiin, sillä kun kaupat oli purettu niin konkurssipesällä ei ollut selvää ja riidatonta saatavaa, koska loppuselvitystä ei oltu tehty. Lisäksi konkurssihakemus oli tehty muutoinkin väärillä tiedoilla, sillä konkurssihakemuksessa ei oltu huomioitu lainkaan sitä, että kaupat oli purettu ja takauksen kohteena olleista 1 530 000 markan tuoteoikeuksien kaupoista oli maksettu jo yli miljoona markkaa.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä antoi PR-Teollisuus Oy:n puolesta ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman konkurssiasiassa Ylivieskan käräjäoikeudelle ja käräjäoikeus hyväksyi lausuman. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjä antoi Ylivieskan käräjäoikeudelle ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja lausuman, että kanne on oikea. Petäjä tunnustaa Oulun KRP:lle antamassaan lausunnossa 10.7.2000 ettei hänellä ollut toimeksiantoa asiassa. Ylivieskan käräjäoikeus ei tarkistanut oliko Petäjällä valtakirjoja asian hoitamiseen.

Ylivieskan käräjäoikeus teki näillä asiakirjoilla konkurssipäätöksen, josta valittaminen annettiin Erkki Ahon ja Heino Virran toimesta asianajaja Asko Keräselle, joka jätti valituksen tekemättä.

Putkakertomus 20.8.-23.8.2010

Nousin perjantai-aamuna ylös viiden jälkeen aamulla. Otin verenpainelääkkeen, join aamukahvin ja söin Karjalan piirakan. Kirjoitin historia-blogiini jutun Tehtaankatu 1. Jokin oikeustaistelija soitti minulle Tampereelta ja keskustelimme ehkä reilun kymmenen minuuttia. Lähdin pyörälenkille klo 10.30 ja olin pyöräilyt noin 20 km ja kävin Tapion Tuvalla katsomassa Kalajoki-näyttelyä. Lähinnä minua kiinnosti kävijämäärä. Menin alas kahvion puolelle lukemaan Kalevaa, kun kaksi poliisi tuli ja kysyi: - Sinäkö olet Erkki Aho. Poliisit tulivat ”mustalla maijalla” pidättämään minut klo 11.40. Heillä ei ollut mitään kirjallista todistetta siitä, että heillä on oikeus pidättää minut. Minut vietiin ”mustalla maijalla” kotiin pyörän kanssa. En saanut käydä suihkussa enkä vaihtaa vaatteita enkä syödä. Keräsin neljä kassillista todistusaineistoa. Otin mukaan verenpainemittarin, hygieniatarvikkeet ja vaihtovaatteet. Myöhemmin kuulin vaimoltani, että kaksi poliisiautoa ja neljä poliisia oli tullut kotiin kurkistelemaan ikkunoista pamppujen kanssa ikään kuin suurta ja vaarallista rikollista piirittämään. Luonnollisesti tilanne oli ollut vaimolleni aikamoinen järkytys. Hän oli kertonut, että olen pyöräilemässä.

Ylivieskassa oltiin n. 13.00. Pyysin päästä suihkuun. Sain tietää, että pidätykseni suoritti Raahen poliisit Jani Lampela ja Jukka Yliniitty. Heille tuotti erittäin suuria vaikeuksia sanoa nimensä. He eivät suostuneet sanomaan kuka poliisiviranomainen on antanut heille määräyksen asiassa. Ylivieskassa pyysin kirjallista määräystä pidätyksestäni. Sain nähdä sen, mutta en kopioa siitä Määräyksen oli antanut ELY-keskuksen Jouko Rajaniemi. Muistan kerran vuosia sitten, kun keskustelin Jouko Rajaniemen kanssa Oulun lääninhallituksen poliisiosastolla. Hän tiedusteli silloin minulta oma-aloitteisesti, että ”eikö se Heiskari oli jo vähentänyt ryyppäämistään”. Uskon, että kysymys on juuri samasta poliisista.

Mittasin verenpaineen klo 13.55. Verenpaine oli 178/111 ja lepopulssi 95. Oli jano ja nälkä. Levähdin pari tuntia ja kello 16.00 pääsin suihkuun ja sen jälkeen sain ruuan: makkaraperunat ja 2 dl vadelmajuomaa. Sain soittaa kotiin, koska lähtiessäni huomasin, että kellarissa on vettä ja osa kirjoistani oli kastunut ja mahdollisesti myös osa asiapapereista. Kello 16.30 mittasin verenpaineeni. Tulos oli 175/109, lepopulssi 90. Ryhdyin selvittelemään papereitani ja jaottelin paperit putkan lattialle siten, että voin käydä asiakirjat läpi oikeusväittämieni pohjalta sujuvassa järjestyksessä. Kello 19 verenpaineeni oli 189/106 ja lepopulssi 82. Kello 19.45 pyysin päänsärkylääkettä. Kello 21.00 verenpaineeni oli 167/110 ja lepopulssi 71. Kalajoen poliisi ja valtuuston varapuheenjohtajakaverini Tomi Reinikainen tuli yöpäivystykseen. Hän haki minulle litran tuoremehua. Tämä oli todella loistava palvelu tähän ajankohtaan. Kello 21.45 verenpaineeni oli 175/106, lepopulssi 65.

Miksi minut pidätettiin? Syy oli siinä, etten mennyt oikeudenistuntoon tiistaina, koska katsoin, että oikeudenistunto ei täytä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita, sillä tutkinnanjohtaja ja syyttäjä ovat vuoren varmasti esteellisiä. Maanantaina 16.8.2010 käymäni keskustelu käräjätuomari Jaakko Raittilan kanssa osoitti selkeästi minulle tosiasiat. Kysymyksessä on ahojahti. En ole saanut vielä tähän päivään mennessä esteetöntä rikostutkintaa asioissani enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tätä on jatkunut nyt jo yli 15 vuotta. Koska en mennyt oikeudenkäyntiin, niin käräjätuomari Jaakko Raittila käynnisti pidätysprosessin, johon hänellä oli lain mukaan mahdollisuus. Minulle haluttiin näyttää, että Suomi on poliisivaltio ja rangaista minua pahimmalla mahdollisella tavalla mielipiteideni ja toimintani johdosta. Mielestäni menettely on aika järkyttävää voimankäyttöä tällaiseen oikeudenkäyntiin.
Lauantaiaamuna heräsin kello 5.00. Kello 6.00 verenpaineeni oli 168/106 ja lepopulssi 63. Kello 8.30 sain kahvia, 2 voileipää. Tämä tuntui hyvältä. Ryhdyin järjestelemään asiapapereita, joita oli neljä kassillista ja sain asiapaperit likimain järjestykseen lattialle. Sain tehdä rauhassa töitä, koska kukaan ei häirinnyt. Kello 10.20 yritin hälyttää vartijaa. Kello 10.35 verenpaineeni oli 158/103 ja lepopulssi 80. Mittasin putkan pituuden, 16 jalan mittaa ja leveys 6,3 jalanmittaa. Kello 10.45 pääsin suihkuun. Tuli todella raikas olo. Katsoin samalla puhelimeeni tulleita puheluja. Mikko Kovalainen oli laittanut puhelinviestin, jossa hän lupasi tarjota minulle täytekakkukahvit ennen maanantain oikeudenkäyntiä. Putkassa minä en saa pitää puhelinta. Kello 11.20 ruokana makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehu.

Kello 13. 00 päivystävä vartija lähti syömään ja lupasi samalla tuoda minulle litran mehua rahoillani. Erinomainen palvelu vartijalta. Soitin Pentti Heikkiselle ja Olli Puolitaipaleelle. Kello 15 verenpaineeni oli 174/101 ja lepopulssi 73. Jumppasin 30 minuuttia. Kello 17 ruokana jotakin mahdollisesti kinkkusuikaleista laatikkoa, 3 leipää ja 2 dl mehu. Verenpaineeni kello 18.55 oli 173/102/72. Yritin tavoittaa päivystävää vartijaa. Kello 19.40 sain soittaa kotiin. Laskeskelin vahingonkorvausvaatimustani valtiolle PR-talojen konkurssivyyhdessä. Päädyin summaan 192 768 873 euroa. Kello 21.00 2 dl mehu ja leipäsiivu. Yöllä heräsin ja jumppasin 15 minuuttia. Putkaan oli yöllä tuotu vähän eläväisempää väkeä ja todella isoa laulua kuului pitkän aikaa.

Sunnuntaiaamuna heräsin kuuden jälkeen ja mittasin verenpaineeni kello 7.45 jolloin luvut olivat mielestäni erinomaiset 154/94, lepopulssi 66. Kello 8.40 sain kahvin, 2 leipää ja 2dl mehua. Kello 10.20 kävin suihkussa ja soitin kotiin. Kello 11.30 ruoka: makkarakeitto, 3 leipää ja 2 dl mehua. Kello 12.30 vaimo ja tyttö kävivät katsomassa. Heille tämä minun kohteluni on todella rankka kokemus. Kello 17.30 veljeni Veikko kävi vierailulla. Kello 20.15 painoin nappia ja ajattelin, että saan soittaa. Puolen tunnin kuluttua painoin uudestaan nappia. Ei vaikutusta. Kello 21.15 painoin nappia, ei vaikutusta. Kello 21.40 mittasin verenpaineeni: 151/103 ja lepopulssi 68. Lepopulssi tahtoo olla korkea. Painoin nappia, mutta ei mitään vaikutusta. Kello 22.03 päivystäjänä toiminut vartija Pekka Kallio tuli ja toi mehua ja leipää. Saatoin itseksi todetta, että onneksi olin hyvässä fyysisessä kunnossa eikä minulla ollut hengenvaaraa. jos olisin tarvinnut apua niin sitä en olsi saanut. Olisin voinut saada aidon putkakuoleman. Pyysin saada soittaa. Sain soittaa Keskipohjanmaahan ja kertoa tulevasta oikeudenkäynnistä Kallion ahdistelemana vain muutaman sanan verran. Vartijan käytös oli jostain syystä varsin erikoista. Missä hän mahtoi olla noin kaksi tuntia, kun ei vastannut kutsuuni.

Valot sammutettiin putkasta toivomukseni mukaisesti n. 22.40. Yöllä en oikein saanut unta, siksi jumppasin 15 minuuttia. Heräsin aamulla kello kuuden aikaan. Aamulla puoli kahdeksan aikaan pääsin suihkuun ja otin verenpainelääkkeeni. Vaihdoin vaatteitani ja jäin odottamaan putkaan, että poliisit vievät minut oikeudenkäyntiin. Sinne lähdettiin viemään minua poliisivartiossa kello 8.40. Oikeudenistunto alkoi kello 9.00 Savisillankatu 4:ssä.

Kaiken tämän jälkeen olen vielä elossa.

Kalajoen historia