Vanha talli uutena opistorakennuksena
Entinen Aurasen tilan päärakennus, jonka paikalla aikaisemmin sijainneessa talossa on julistettu syyskuussa 1839 ns. Kalajoen herännäsikäräjien päätös.
Uudisrakennus valmistumassa
Maaliskuun 3. päivänä
1941 johtokunta valitsi opiston johtajaksi viran ainoan hakijan
pastori Mikko Torvisen. Veistonopettaja Artturi Junttila päätettin
kutsua toukokuun 15. p:sta 1941 opiston palvelukseen. Toukokuun 22.
päivänä 1941 oli julistettu haettavaksi humanististen aineiden,
talousopettajan sekä tyttöjen ja poikien käsityönopettajan virat
ja heinäkuun 27 pnä johtokunta valitsi humanististen aineiden
opettajaksi viran ainoan hakijan kansanopistonopettajan Aino
Torvisen, talousopettajaksi viran ainoan hakijan talosopettaja Mirja
Veijolan, poikien käsityön opettajaksi 6:sta hakijasta
veistonopettaja Artturi Junttilan ja tyttöjen käsityönopettajaksi
7:stä hakijasta kansakoulunopettaja Fanni Junttilan.
Vuoden 1941
vuosikertomuksessa on luettavissa: Uusi ulkohuonerakennus oli pakko
tehdä opiston alkamista silmälläpitäen. Vanha navetta on myyty,
mutta ostaja ei ole voinut siirtää sitä pois.” Päärakennuksen
käyttämättä olleesta yläkerran huoneesta sisustettiin opiston
käyttän ruokasali, jonne hissilä nostettiin ruoka alhaalla
olevasta keittiöstä.
Kouluhallituksen
suostumuksella, jonka tri Martti E.Miettinen oli saanut, päätti
johtokunta 19.1.1942 pitämässään kokouksessa aloittaa opistotyön
20.1.1942. Asia oli nyt siis ilmeisesti kypsä toteutuakseen, vaikka
ulkoiset olosuhteet näyttivät mitä ankeimmilta. Olihan kesäkuussa
syttynyt ns. jatkosota. Johtajan virkaan valittu sot. Pastori Mikko
Torvinen oli saanut rintamalta lomaa opistotyön aloittamista varten.
Hänen viransijaisekseen valittiin pastori Oiva Virkkala 25.2.1942
lähtien. Inhimillisin mitoin ajatellen näytti kun ei tällä
3:nnellakaan aikeella olisi ollut mitään toteutumisen
mahdollisuuksia. Useiden sotavuosien jälkeen oli tarvittava
keittiökalusto vaikeasti hankittavissa. Ruokasalin karkeatekoiset
pitkät pöydät ja penkit, joita kalajokset puusepät Antti Mäkelä
ja Joh. Österbacka rakentelivat, olivat alkutekijöissään. Ei
ollut liinavaatteita, ei ollut verhoja, ei liinoja. Jostain saatiin
säkkikangasta toistakymmentä metriä, joka halkaistiin
pirtinpöytien ja ikkunoidenkinn ensimmäiseksi verhoksi. Mutta kumma
kyllä toivorikkaina kahlattiin höylälastujen keskellä ja
odotettin varmaan ihmettä.
Mikko Torvinen
Opiston kanssa oli vuoden
1942 alussa lähes tyhjä, ja velkojen määrä nousi 288.767
markkaan. Juhannuskesällä 1942 pidettiin kansanopistolla
Lestadiolaisen lähetysyhdistyksen vuosikokousseurat. Erikoista oli
sekin, että seurojan ajaksi pääasiassa Vasankarin muutamat
isäntämiehet rakensivat Santaholmalta lahjaksi saaduista proomun
lankkuista Kalajoen yli sillan. Tosin sen uittomiehet parin päivän
päästä purkivat jättäen lankut virran vietäviksi.
Toinen vuosikurssi oli jo
edellista suurempi. Kutsuttiin 44 tyttöä, koska katsottiin, ettei
opiston tilat enempää salli. Vaikeuksia oli nytkin voitettavaksi.
Puita ei ollut saatu kotiin varastoon ja työn alettua marraskuulla
oli oppilaiden opettajineen jo 3. työpäivänä lähdettävä
rämpimään muutaman kilometrin takaiselle rämeelle kskomaan
rankoja kankaalle, josta hevonen ne voisi vetää kotiin, Vaikeuksia
vastaan käytiin tarmokkaasti. Olihan koko maassa huutava sekä
polttoaine- että työvoimapula. Saman talven ohjelmaan kuului myös
halkomottien teko. Kalajoen 22 isäntää ajoivat kelin jo uhatessa
loppua maaliskuun 20. pnä 1942 hevoskuormittain puuta. Oppiltaita on
ollut pyrkimässä entistä enemmän. Tälle kurssile oli antanut
erikoista väriä kahden itäkarjalaisen oppilaan mukana olo.
Marras-joulukuun vaihteessa, siis jo 3. kurssin aikana suoritti
kouluneuvos Yrjö Länsiluoto opiston täydellisen tarkastuksen.
Opiston tulevaisuus näytti kaikin puolin valoisalta. Oppilaita oli
paljon, 51. Pahimmat taloudelliset vaikeudet olivat takana.
Valtionapu oli 60 %. Vuosikokouksessa 29.1.1944 päätettiin perustaa
rakennusrahasto rauhan palattua aloitettavaa rakentamista varten.
Syksyllä 1944 oppilaitos
varattiin odottamatta Petsamon aluesairaalan käyttään. Asuntolasta
tuli lastensairaala, päärakennuksen alakertaan tuli Kalajoen
sairaalan synnytystilat. Petsamon aluelääkärin pikku perheen
kanssa jaettiin yläkerta Opistotyö ei toiveisa huollimatta päässyt
alkamaan. 64 oppilasta, joista 28 siirtolaista joutui muuttamaan
suunnitelmiaan.
Kun rauha saatiin maahan,
oli ryhdyttävä täydellä teholla rakennustyöhön. Syksyllä 1946
valittin opistolle varsinainen maatalousopettaja, Viran ensimmäinen
haltija oli agr, Anna Nikula.
Tammikuussa 1948 ilmestyi
uusi vaihe opiston historiaan. Seppä Josef Kuusiko Parkanosta
tarjosi Parkanon suurehkoa rukoushuonetta tontteineen opistolla
lahjaksi, jos opisto muuttaa sinne. 19. pnä kesäkuuta 1948 tehtiin
kielteinen päätös asiassa. Asiaa käsiteltiin useassa johtokunnan
kokouksessa.
Lähdeaineisto Kalajoen
kristillinen kansanopisto 1942-1982 ISBN 951-99367-6-9