Pähkinäsaaren rauhan raja – Sulevi Juholan tutkimuksia

Pähkinäsaaren rauhan raja arkeologian ja raja-alueelle jääneen paikannimistön valossa
http://www.ennenjanyt.net/?p=467

Leena Kivioja muistelee

Muistellessani 1920-lukua, jonka puolivälistä omat muistikuvani alkavat, huomaan että palveluja Kalajoella oli saatavana varsin monenlaisia. Ensimmäinen muistikuvani on, kun isäni pyöräntangolla pääsin mukaan Kalle Untiselle. Isä kävi siellä maksamassa meidän uuden Husqvarna-onpelukoneen. Se oli niin iso, että paitsi äidin vaateompelukset sellä taloon tullut suutari, Himangan Eeli saattoi ommella saappaanvarret. Ennen koulujen alkua Aaltosen Hanna-täti kävi sillä ompelemassa meille koululeningit. Isän ja poikien vaatteet teetettiin Tanhualan Antilla, joka oli taitava ammattimies, vaatteet tulivat miestä myöten sopivat. Tanhuala teki pitkiä päiviä. Veljilleni hänellä oli tapana ilmoittaa ”Tuu pruuvaamaan vaikka torstaina vähän ennen ylösnousua!”

Tanhualan oppilaaksi ja apulaiseksi joutui heti rippikoulun käytyään Liisa Sorvoja, kätevää käsityöläissukua. Antin sisar Lyyli Tanhuala teki mittatilauksena lakkeja ja huopahattuja. Olivat kovin sieviä, Lyylin tekemä sievä hattu oli minunkin päässäni kun syksyllä 1930 aloitin kouluni Kokkolassa. Lyyli sairastui kuitenkin sen ajan vitsaukseen keuhkotautiin, eikä voinut palvella asiakkaitaan. Liisa sorvoja rupesi auttamaan ja innostui asiaan niin, että myöhemmin kouluttautui useilla kursseilla alalle ja perusti Muotiliike Ailan. Se toimi hänen pojan Heimo Hihnalan ja hänen vaimonsa työpaikkana. Paljon on tästä liikkeestä ollut apua ja iloa paikkakunnalla.

Paitsi Tanhualaa täällä tekivät miesten vaatteita monet muutkin esim Svante Kaivosoja ja Ensti Hämeenkorpi. Hämeenkorvella oli myöhemmin vaatetusliike. Sieltä ostavat asiakkaat palveltiin loppuun saakka, eli niin että tehtaan vaate korjattiin asiakkaalle sopivaksi. Saman liikkeen myöhempi haltija Veikko Kurjenluoma jatkoi tätä perinnettä.

Plassilla asui taitava puuseppä Efraim Kilpinen, joka puuseppä poikansa Oskarin kanssa valmisti Väinämöisen kanteleita, aivan uusia, Fazerin Musiikkikaupan myyntiin usean vuosikymmenen ajan. Kilpisen liikkeessä valmistettiin tilaustyönä myös huonekaluja. Lähellä Kilpistä Plassilla asui kelloseppä Wilhelm Korte, joka oli oppinut taitonsa Pietarissa. Toinen kelloseppä oli Eemeli Kotka.

Taksiautoja oli aluksi Fabian Nevalalla ja Jussi Annalalla. Vähän myöhemmin Korpelan Voiman sähkölonjoja hoitanut K.A. Siipola hankki myös taksin. Sen ohessa hän hankki Esson bensiinitankin ja mittarin. Se oli alku Esson huoltoasemalle. Siipolalla oli myös hervolet-autojen piiriedustus. Näiden liiketoimien kylkiäisenä ilmestyi Sillanpäähän paikkakunnan ensimmäinen ulkomainos FIRESTONE, eniten matkaa markalla.

1930-luvun alussa Siipola aloitti autokoulun aluksi yhdessä Antti Raution kanssa. Rautio kuitenkin luopui tästä ja perusti oman pajan ja korjaamon. Samassa Sillanpään maisemassa toimi Frans Takkusen polkupyöräkorjaamo ja Ford-autojen edustus. Joen puolella tietä Takkusella oli jonkin aikaan Shellin bensiinitankki ns. Täpärän paikalla. Takkusen pyrävarstaan loputtua Eino Saari perusti polkupyöräliikkeen ja korjaamon ja Takkusen verstaassa aloitti toimintansa Lindholmin kumikorjaamo. Kumikorjaamon toimiessa joen pohjoispuolella Kerolalla siellä oli oppipoikana Urho Saari, joka sittemmin osti koko liikkeen.

Suutareita oli useita. Mainitsen heistä vain lapsuuteni lähimmän naapurin Valerius Vuoren ja hänen Marjaanansa. Puolisoiden välillä oli vanhan ajan kunnioitu. Aterian valmistuttua marjaan sanoi verstaan kynnykseltä: Tulkaasta ny Vuori syömään!

Osuuskaupan naapurina toimi Kustaa Orellin leipomo. Myöhemmin Nuorisoseuralla Seuran Janne ( Janne Siipola) avasi leipomon. Näistä molemmista sai ostaa 2 ja 4 markan ankkastokkaa, nöttereitä, piparkakkuja, palmukransseja, papinleukoja ja porsaita. Näitä ihanuuksia oli Orellin kopperossa rannanpuolella tietä saatavana sunnuntaisinkin limonaadin lisäksi. Kopperossa oli myyjänä Helli Saari siihen saakka, kun hänen äitinsä perusti oman leipomon, jossa oli tyttärelle työpaikka eläkeikään saakka.

Amerikasta palannut Maria Rapp rakennutti talon ja limonaaditehtaan meijerin viereen. Oli riemu monen talon lapsille, kun tradiotioksi tuli hakea juomakori juhannukseksi. Meillä oltiin tarkkana siitä, että puoli koria oli metsäviiniä. En vieläkään ole maistanut parempaa virvoitusjuomaa!

Plassilla oli Eemeli Lahtisen leipomo, joka rupesi valmistamaan jäätelöä. Sitä myytiin useana vuonna Sillanpäässä kärryistä, jossa jäähdyttäjänä oli vesisäiliö, aamulla jäillä täytetty. Poikaset sanoivat iltapäivällä ostaneensa sohjoa!

Leipomon lisäksi Janne touhusi Nuorisoseuralle kahvilan ja elokuvateatterin. Urho Poukkula oli 1927 yrittänyt elokuvateatteria, mutta se ei silloin vielä saanut kannatusta. Seuran elokuvat sensijaan toimivat yli 20 vuotta. 1930-luvun lopulla tänne muutti Päiviön perhe, joka perusti tänne elokuvateatteri Kuvalan, joka toimi lähes 30 vuotta.

Keväällä 1936 oli Kärjän Oskarin talossa vuokralaisena parturi-kampaaja. Vesijohtoja ei ollut, työkaluina oliva emaljinen pesuvati ja vesikannu. Vähän myöhemmin Rauha Boman (myöh. Tanska) perusti Plassille oikein permanenttikampaamon. Tanskan liike muutti myöhemmin apteekin viereen toimintansa lopettaneen nahkuri Niemisen paikalle.

Valokuvaajiakin oli. 1920-luvulla aloitti Pauli Hongell, myöhemmin Honkakari. Erkki Mäkelä tuli mukaan useita vuosia myöhemmin. Näiden herrojen edessä saivat kuvattavat istua hetken liikkkumatta, kun he mustan vaatteen alta määräsivät minnepäin oli katsottava. Kuvat tulivat hyvänlaatuisia joskin melkein aina jännittyneen näköisiä.

Yksityisiä sekatavarakauppoja oli Pohjankylällä Heikki Vedenojalla, myöhemmin J.S. Yrjänän omistuksessa. Tuomas Rahkolla oli liike Plassilla, jolla paikalla liiketta harjoittivaat myöhemmin Eeva Kiuttu ja Jeeli Oja. Tuomas Rahko rakennutti liikkeen nykyisen Herkkutorin paikalle. Ennen Herkkutoria paikalla toimi Veikko Hyvärisen Kalajoen Myynti Oy.
Koulutien toisella puolella Rahkon naapurina Eetu Haapakangas avasi ruumisarkkuliikkeen. Tämän liikkeen alkamisilmoituksessa oli maininta: puhelin on Tuomas Rahkon kaupassa.

Linja-autoliikenteen aloitti Matti Suvanto ajamalla vuoroja Sieviin. Myöhemmin Raahen linja kuului hänelle. Pihlajan Jonne ajoi sekvaunulla Sievin vuoroja. Kokkolaan ajoivat Heino Hihnala ja Sanfrid Laurila, aluksi ilman aikatauluja. Jos mieli mukaan oli illalla soitettava ja ilmoitettava matka-aikeensa. Laurilan jälkeen Kokkolan linjaa ajoi Ilmari Kangas. Ylivieskaan ajoi ensin Jalasri Niskala joka soitti gramofonia autossa matkustajia saadakseen. Niskalan jälkeen linja oli Vilho Hemmilän hoidossa ja sen jälkeen Antti Raution.

Kirjakaupan aloittivat Matti ja Ida Myllylä 1916. Matin kuoltua liike oli Ida Myllylän hoidossa heinäkuuhun 1951 saakka, jolloin alkoi Leena Kivioja vastuukausi. Sitä kesti 34 vuotta.

1930-luvun alkupuolella olivat Hilma ja Jalmari Pahikkala aloittaneet pienimuotoisen hotelli ja kahvilatoiminnan. Oli kesävieraiden kanssa tapana käydä hotellin parvekkeelta ihailemassa merta ja nauttia pullakahvit. Yläkerrassa oli huoneita matkustajille. Siellä oli vakiovieraansa, jotka useina kesinä tulivat nauttimaan luonnon rauhasta. Vieraskirjasta löytyy nimiä kuten Ansa Ikonen, Ilmari Kianto eri sihteerien seurassa, Tauno Palo, Tito Colliander perheineen majaili kerran koko talven pommituksia paossa. Hietapakat olivat rauhallinen paikka. Hilman lehmä oli köydessä lammikon rannalla ja iltalypsyn aikaan kuului navetasta Hilman kaunis laulu kun hän lypsi maitoa hotellitaloutensa tarpeisiin.

Lähdeaineisto Keskipohjalaista yrittäjyyttä

Erkki Yrjänä – Kalajoen kauppias

Erkki Yrjänä on toisen polven yrittäjä. Myös kolmas polvi jatkaa yrittäjänä. Juhani Yrjänä toimii kauppiaana Pyhäjoella. Nykyisen liikkeen edeltäjä aloitti toimintansa Himangan Hillilän kyläsä 1920-luvula sekatavarakauppana. Kauppa alkoi ns, kamarikauppana maalaistalon kamarissa ja liikkeen aloittajana oli isä J.S.Yrjänä. Vuonna 1923 rakennettiin Hillilään kauppa- ja asuinrakennus. Tuohon aikaan tavaravalikoima ei ollut kovin monipuolista, mutta jo Hillilässäkin kaupasta löyti kramaelleja ja raakakahvia, jota mitattiin säkistä. Vaikka tavaravalikoimaa voitiin pitää vaatimattomana, kaupasta sai kaikkea mitä maaseudun asukkaat jokapäiväisissä toiminnoissaan tarvitsivat.

Vuonna 1933 liiketoiminta muutettiin Himangalta Kalajoelle. Isän veli jatkoi kuitenkin myös Himangan liiketoimintaa. Kalajoella liike sijaitsi nykyisellä paikallaan Kansallis-Osake-Pankkia ja säästöpankkai vastapäätä. Tuolloin liike toimi vanhassa liike- ja asuintalossa. Tuohon aikaan Kalajoella oli useita sekatavaraliikkeita, osuuskauppoja ja talouskauppa Plassilla. Lisäksi sivukylissä oli kauppoja kuten Tyngällä Ojan liike. Muita kauppiaita Kalajoella oli mm. Tuomas Rahko.

Erkki Yrjänä joutui armeijaan koko sotien ajaksi vuosina 1939-1944. Liike toimi kuitenkin isän hoitaessa liikettä. Sota-aikana tavaraa oli niukasti ja jopa joskus voitiin puhua tavarapulasta. Tavarapula jatkui vielä sotien jälkeenkin, olihan ns. korttiaikaa vielä sodan päätyttyäkin. Vuonna 1954 rakennettiin nykyinen liiketalo. Vuonna 1952 isä oli muuttanut Kannukseen, missä isä jatkoi sekatavarakauppiaana 65-vuotiaaksi. Vuonna 1985 Erkki luopui aktiivisesta yrittäjätoiminnasta liikkeen siirtyessä sisarellee ja hänen miehelleen.

Vuosien kuluessa liikkeen tavaravarastossa tapahtui valtavia muutoksia. Sortimentti on monikymmenkertaistunut entistä ajoista. Enää ei ole olemassa varsinaisia sekatavarrakauppoja, joissa ennen oli tavaraa tekstiileistä valmisvaatteisiin. Erkki Yrjänän liikkeessä elintarvikkeet ja tekstiilitavarat jäivä tavaravalikoimasta pois 1970-1980-lukkujen vaihteessa. Nykyään liike myy vain rauta- ja rakennustarvikkeita. Tälläkin alalla on tapahtunut muutoksia, sillä ennen rakentaminen oli omatoimisempaa, mutta nykyään voiddaan rakennuslevyjä ja – eristeitä valmiina sekä jopa valmistaloja.

Periaatteessa yrittäjän asema ei ole yhteiskunnassa muuttunut. Merkittävänä erona nykypäivään on, että 1920-luvulla kauppiailla ei ollut minkäänlaista koulutusta, vaikka Erkki Yrjänä olikin käynyt v. 1936-1938 kauppakoulun. Sodan jälkeen Erkki Yrjänä oli mukana Kalajoelle perustetussa yrittäjäyhdityksessä, jota ei kuitenkaan rekisteröity. Toiminta tuolloin oli hyvin vilkasta ja tätä kesti useita vuosia. Pääasiassa toiminta oli yleisöön suuntautuvaa toimintaa, jolloin kerran vuodessa järjestettiin yleisöjuhlat. Lisäksi järjestettiin mannekiiniesityksiä. Varsinaisia messuja ei kuitenkaan järjestetty, mutta erikoisliikkeet olivat toiminnassa mukana.

Kalajoella yrittäjäyhdistystoiminta lakkasi välillä kokonaan pitkäksi ajaksi. Toiminta alkoi uudelleen 1970-luvulla, jolloin myös Erkki Yrjänä liittyi jäseneksi. Koko ajan hän oli kuitenkin ollut Keski-pohjanmaan Yrittäjät r.y:n jäsenenä. Myös Kalajoella oli alkuaikoina kilpailu osuuskauppojen kanssa ankaraa. Kun Erkki Yrjänä muutti Kalajoelle, osuuskaupasta lähetettiin terveisiä, että kauan ei yksityiskauppa Kalajoella äily, mutta myöhemmin myös osuuskaupan kanssa tultiin hyviksi ystäviksi. Kalajoella kunta ei aikanaan ottanut edes tarjouksia muilta liikeiltä kuin osuuskaupoilta.

Kalajoen matkailu on ollut yrittäjälle merkittävää, mikä näkyi siinä, että heinäkuun myynti oli joulukuun myynnin tasolla. 1970-luvulla Kalajoella lomailleet norjalaiset veivät suuria tavaramääriä kotiin Norjaan, kun tavara oli Suomessa halvempaa.  Erkki Yrjänä on yrittäjä myös matkailualalla. Hän oli perustamassa  Kalajoen Hiekkasärkille Aurinkohiekkojen Lomakyläidea 1970-luvun alussa. Perustajina oli Kalajoen liikemiehiä, kuten kenkakauppias Juhani Yrjänä Jaakonlinjan varsutamon toimitusjohtaja Rintala, Pirttijärven Konepaja, Kamusen Liikenne, Bäckmanin romuliike ja Tapani Yrjänä Himangalta. Aloitteentekijöinä olivat  Raija Yrjänä ja Allan Seikkula, Juhani Yrjänä oli myös mukana ja  totesi, että Kalaoen matkailun kasvaessa olisi osallistuttava mukaan ja perustettava lomakylä. Lomakylä lähti pirteästi alkuun. Lomakylä on edelleen olemassa käsittäen noin 50 rakennusta. Lomakylä myytiin myöhemmin Lomaliitolle. Lisäys 15.1.2015: Nykysin lomakylää ei ole enää olemassa.

Lähdeaineisto Keskipohjailaista yrittäjyyttä ISBN 952-90-1310-8, Allan Seikkulan haastattelu

Kirjoituksia ja kuvia Kalajoelta

Kuvia Kalajoelta
http://www.kirjastovirma.net/kuva-arkisto/kokoelmat/198

Hiliman hotelli tuomipakoilla – Kalajoen matkailuelinkeinon alku
http://www.kirjastovirma.net/kalajoki/hilimanhotelli

Tyngän Mylly
http://www.kirjastovirma.net/kalajoki/tyngan_mylly

Sorvarin soittajat
http://www.kirjastovirma.net/paulaharju/soittajat

Sahateollisuuden historiaa Kala- ja Pyhäjokilaaksoissa
http://www.kirjastovirma.net/sahateollisuus#Kalajoki

Kalajokilaakson kansallispuku
http://www.kirjastovirma.net/kansallispuvut/kalajokilaakso

Kalajoen ja Raution kirjastojen historiaa
http://www.kirjastovirma.net/kirjastot/kalajoki

Himangan kirkko
http://www.kirjastovirma.net/kirkot/himanka

”Rauha ja hiljaisuus tuntuivat uskomattomilta”
http://www.kirjastovirma.net/kalajoki/lauri_jarvinen/1999-10-01?page=0,2

Antinpäivän aamu 1939 oli täynnä tuskaa
http://www.kirjastovirma.net/kalajoki/lauri_jarvinen/1999-11-30

Eeti Mattila koki läheltä Mainilan laukaukset
http://www.kirjastovirma.net/kalajoki/lauri_jarvinen/1999-11-26