Vakuutustoiminnan historiaa Kalajoella

Kalajoen emäseurakunnan paloapuseuraa perustettaessa ja sääntöjen vahvistamisvaiheessa toimi ”asiamiehenä” Jaakko Merenoja 1860-luvun puolivälissä.

Leonard Helandet oli paloapuseuran puheenjohtajana 1867-68

Vuonna 1863 kalajokiset ryhtyivät puuhaamaan pitäjäänsä kunnallista ( seurakunnallista) paloapuyhdistystä. Oulun maakonttori (lääninhallitus) on vahvistanut yhdistyksen perustamisen päätöksellään numero 480, joka on annettu 29. syyskuuta 1865. Tässä päätöksessä, jonka ovat allekirjoittaneet lään silloinen kuvernööri (maaherra) Georg on Alftan ( maaherrana 1862-1873) ja lääninsihteeri Carl P. Flander, todetaan kalajokisten laatinen asiakirjan painoapuyhdistyksen perustamisesta 6. toukokuuta 1863. Yleisessä pitäjäkokouksessa se on hyväksytty 26. heinäkuuta 1863 ja kihlakunnanoikeuden pöytäkirjaan perustaminen on merkitty 9. helmikuuta 1865.

Merenojan talossa 26. toukokuuta 1863 pidetyssä kokouksessa ovat olleet mukana ainakin seuraavat kuusi miestä: Lauri Srvari, Juho Myllylä, Antti Suanto (Suvanto), Olof Helander, Jakop Merenoja ja H.Wigrein. Perustetun yhdistyksen alkuperäisestä nimestä ei ole varmuutta, mutta ”Kalajoen Emäkirkon seurakunna Palovakuutus Seuran” ”taustayhteisönä” on kuitenin ollut seurakunta. Hyväksyttyjen Sääntöjen otsikkona on ”Kalajoen Emä-seurakunnan omituinen Palowakuutus-Asetus”, mikä selvästi osoittaa yhdistyksen syntyneen seurakunnan nimissä. Sääntöjen mukaan ”yhdyskuntan” (yhdistykseen) ovat kuuluneet ”kaikki seurakunnassa vakuuttavat ja vahinkoon apua maksavat”, joille luvattiin korvausta kolmeneljäsosaa vahingon arvosta. Myllyistä korvausta maksettiin vain puolet vahingosta ja riihiä ja niiden latoja sekä pajoja ei otettu vakuutukseen lainkaan. Myöskään irtaimistoa ei hyväksytty vakuutettavaksi.

Saunasta ei maksettu korvausta, mikäli palo oli saanut alkunsa sauna tulipesästä, jossa ei ollut ”holvia”. Sauna kuitenkin korvattiin, jos tulipalo oli alkanut muualta kuin saunasta. Saunojen piti olla vähintään 15 kyynärän (kyynärä = 59,4 senttiä, 15 kyynärää = noin yhdeksän metriä)päässä muista rakennuksista. Riihen ja pajojen tuli sijaita vähintään kuudenkymmenen kyynärän (35,6 metrin ) päässä muista rakennuksista, vaikka niitä ei hyväksyttykään vakuutettavaksi, Tällä määräyksellä on nimenomaan haluttu estää muiden rakennusten tuhoutuminen riihessä tai pajassa syttyneen tulipalon seurauksena, Saunassa ei sääntöjen mukaan saanut tehdä pellavan loukutustyötä.

Yhdistyksen ensimmäisten sääntöjen mukaan ennen vakuutuksen myöntämistä oli tehtävä ”wärteerinki” eli arvio ”ulos walituilta miehiltä”. Vakuutusta voitiin muuttaa, lisätä tai pienentää, myöhemmin vain uuden arvion perusteella.

Sääntöjen 9. pykälän mukaan seurakunna kokouksessa oli valittava kolme arviomiestä, joista yhden piti olla ”kirjoittava” (kirjoitustaitoinen). Arviomiesten velvollisuutena oli ”alimmittain määrätä hinta niille omaisuuksille jotak yhteyskuntaa ( paloapuseuraan) tahtoavat”.

”Kirjoitusmiehen” palkaksi oli säännöissä vahvistettu kolme markkaa päivältä ja muiden arviomiesten palaksi kaksi markkaa päivältä. Kirjoitusmies sai arviointimatkoillaa liikkua yksinään hevosellaan ( tai vuokrahevosella), mutta kahden muun arviomiehen oli kuljettava yhdessä samalla hevosella.

Jokaiseen kylään oli nimetty ruotimestari ”palotarkastaja” (kylän vanhin) saattoi vakuttaa myöskin maksettavan palokorvauksen määrään, sillä ”Ruotimestarin tulee ilmoittaa jos wakuutetut huonerakennukset huonosti pidetään, ja että silloin semmoinen wähwennys wakuutus-summaan määrätään, kuin asian laita vaatii.”

Kalajoen paloapuseuran asiamiehenä on sääntöjen vahvistamisasiassa toiminut talokas Jaakko Merenoja. Oulussa asiaa on hoitaanut kämnerioikeuden tuomari J. Fr. Borg, joka on 7. lokakuuta 1865 lähettäny Jaakko Merenojalle ”vaivoistaan, (lääninhallituksen päätöksen) lunastuksesta ja postirahasta kahdentoista markan suuruisen laskun.

Kämnerioikeus on alemman asteen kaupunkialioikeus. Kämnerioikeudet lakkautettiin Suomessa 1866.

Emäseurakunnan kirkonkokouksessa 10. heinäkuuta 1866 on seurakuntalaisille ilmoitettu, että ”sanottuun yhteyteen antautuminen ”, liittyminen uuden paloapuseuran jäseneksi- on vapaaehtoista. Pöytäkirjan tästä kirkonkokouksesta on kirjottanut kappalainen Jaakko Hemming ja hänen lisäkseen sen ovat allekirjoittaneet omakätisillä nimikirjoituksillaan E.Roosa, J.D.Roos, T.F. Relandet ja Olof Helandet sekä puumerkillään vahvistaneet Jaakob Merenoja, Johan Hannila, Johan Kivioja, Johan Angilä ja Michel (Mikko) Törnvall.

Kalajoen ”omituisen” (oman) Paloapuseuran toiminta on siis varsinaisesti käynnistynyt vuoden 1866 loppupuolella ja seuraavan vuoden alussa, jolloin tehty ensimmäiset vakuutukset – yhteensä lähes kaksisataa kappaletta.

Lähdeaineisto Aarre Aunola Kalajokisuun Lähivakuutusyhdistys ISBN 952-90-3218-8