Kunnallisen
palovakuutustoiminnan syntysanat Rautiossa on lausuttu
kuntakokouksessa Raution pappilassa 22. joulukuuta 1866. Silloin
paikalla olivat kunnallishallituksen jäsenet ja ”iso osa kunnan
jäseninä”, niinkuin tuon kokouksen pöytäkirjasa todetaan.
Puhetta on johtanut kunnallishallituksen esimies Hnedrik Tassila
(Petäsistön sillonen isäntä) ja pöytäkirjan on kirjoittanut
Kalajoen kunnan kirjurina tuohon aikaan toiminut kauppamies Georg
Henrik Relander. Päytäkirjaan on näiden kahden lisäksi
kirjoittanut nimensä myöskin Erik Typpö, joka lienee ollut
sittemin Raution paloapuyhtiön ensimmäinen esimies.
Tässä kokouksessa
rautiolaiset ovat päättäneet asettaa ”omituisen” (oman)
palovakuutuksen” ja määränneet kunnan kirjurin hankkimaan
emäseurakunnasta Kalajoelta kalajokisten ”reklemintin”
(säännöt), jotka oli vahvistettu vuoden 1865 syksyllä.
Tarkoituksena on ollut, että nämä Kalajoelta hankittavat säännöt
olisivat jo seuraavassa kokouksessa käsiteltävänä ja ”jos tarve
vaatii korjataan”.
Kaksi viikkoa myöhemmin,
5. tammikuuta 1867, pidetyssä kokouksessa sääntöjä ei kuitenkaan
vielä ole hyväksytty. Aivan ilmeisesti säännöt oli kyllä
luettu kokouksessa ja niihin oli päätetty tehdä joitakin
muutoksia, Tähän viittaa kokouksen päätös, että valitun
komitena ”tulee ensi kokoukseen tehdä Esitys, Asetus”. Sääntöjen
laatijoiksi kuntakokous oli valinnut Heikki Mäkitalon, Erkki Ojalan,
Fredrik Härön, Heikki Tassilan, Heikki Sipilän ja Efraimi
Niskakankaan.
Seuraavan kokouksen
pöytäkirjaa ei ole tallella Kalajoen (Raution) kunnan arkistoissa,
mutta kokous on pidetty 27. tammikuutta 1867. Tämä on voitu
varmistaa Oulun maakunta-arkistossa säilytettävien maaherran
päätösten konseptiasiakirjojen papereista. Siinä mainitaan
Raution seurakunnan pitäjän miesten tehneen silloin päätöksen
”paloavun liitosta”.
Kuntakokouksessa 2.
helmikuuta 1867 rautiolaiset ovat valtuuttaneet taloka Emanueli
Nivalan hankkimaan kihlakunnantuomarilta Raahesta ”tuomaritämmingiä”
( päätös) Ala- ja Ylvieksan ynnä Sievin seurakuntalaisille”
siitä, että heitä kuulustettaisiin asetettavasta omituisesta
palovakuutuksesta. Nivalalle luvattiin palkaksi seitsemän markkaan
ja ”tämminkien lunastus erityisesti”. Kokouksen yhteydessä
Nivalalle oli heti annettu neljä markaa ja kaksikymmentä penniä.
Pöytäkirjaan on myähemmin tehdyn lisäyksen mukaan hänelle on 4.
toukokuutta maksettu ”tämminkkuluin kanssa” vielä viisi markkaa
ja 40 penniä.
Maaherran päätöksen
konseptiasiakirjan mukaan rautiolaisten henke omasta
palovakuutusyhdistyksestä on katsottu soveliaaksi Kalajoen käräjillä
7. maaliskuuta 1867. Maaherra Georg von Alfthanin (Oulun kuvernöörinä
1863-1873) päätös numero 449/1867 on päivätty Oulun maan
konttorissa 10. joullukuuta 1867 ja sen on nimikirjoituksellaan
vahvistanut myäs Carl P. Flander (lääninhallituksen sihteeri).
Vuodelta 1868 olevan
palovakuutuskirjan mukaan toimintaa on hoitanut silloin ”Raution
Palovakuutus Seura”, joka on myöntänyt 20. tammikuuta 1868
kärkiskyläläiselle Eero Melle Kärkisen maalla N.o 1 sijaitseville
rakennuksille palovakuutuksen summaltaan 2035 markkaa.
Palovakuutuksen puolesta vakuutuskirjan ovat allekirjoittaneet
Hendrik Tassila, Jaakob Werronen ja Henrik Kärkinen. Miehistä
Werronen on piirtänyt paperiin puumerkkinsä ja toiset kaksi ovat
allekirjoittaneet sen omakätisesti.
Lähdeaineisto Aarre
Aunola Kalajokisuun Lähivakuutusyhdistys ISBN 952-90-318-8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti