Muistikuvia
Kalajoen kunnassa sijaitsevan Plassin taajaväkisen yhdyskunnan
asukkaista sekä yrityksistä, jotka antoivat työtä ja palveluita
siellä asuvalle väestölle.
Alla
mainitut asiat ovat henkilökohtaisia muistojani ajalta vähän ennen
sotia, sekä sen jälkeen.
Yrityksistä
suurin oli Santaholman saha Oy ja samalla alueella toimiva konepaja.
Konepajan vieressä oli Lippi, missä valmistettiin Santaholman omaan
käyttöön tarvittavat proomut. Proomut lastattiin sahan rannassa
puutavaraa täyteen ja laivat vetivät ne perässään Rahjan
satamaan. Lipillä valmistettiin myös useampia rautalaivoja
Santaholman omaan käyttöön. Lippi oli poikasille mielen-kiintoinen
paikka. Se oli vaan niin ankarassa valvonnassa, ettei sinne aina
voinut mennä. Afletti- Matti oli vahtina, eivätkä asiattomat
päässeet kovinkaan usein paikan päälle. Konepajaa vastapäätä
oli höyläämö sekä nikkaritupa, jossa puuseppä teki niitä
työkaluja mitä milloinkin tarvittiin. Myöhemmin sinne rakennettiin
myös saha-alueen vahdille asunto.
Sahan
seutua lähestyessä tunsi hajuista missä milloinkin oltiin. Aivan
sahan läheisyydessä haisi tuoreen tukkipuun haju. Sahattu lauta tai
lankku sekä muhakasat haisivat jo vähän jatkojalostetuimilta ja
käsitellyimmiltä puilta. Konepajaa lähestyessä nenään tulvi
raudan hajuja ja höyläämön ympäriltä lastujen keveämpiä
tuoksuja. Näin nenän kautta aistien tiesi missä ollaan milloinkin
menossa.
Pienempiä,
yhdestä viiteen henkilön yrityksiä oli Plassilla väestömäärään
nähden suhteellisen paljon.
Aloitan
Plassin asukkaiden muistelemisen aina Kaaranhaan ja Kivisuon alueilta
asti. Siellä olevalla metsäalueella asui neljä - viisi perhettä.
Kauimpana Kaaranhaassa asui Ida Gylden kahden tyttärensä kanssa.
Tyttäret olivat Hilda ja Emmi. He elivät hyvin vaatimatonta elämää.
Vävyksi taloon tuli Vasankarista Eino Männistö. Lapsia Hildalla ja
Einolla oli Aila, Bertta, Raili, Olavi, Hilkka ja Kalevi. Isä
Einolla oli myös hevonen jonka turvin hän sai pientä lisää
elantoon. Pääasiallisen toimeentulonsa he saivat maanviljelyksen ja
muutaman lehmän sekä pienkarjan turvin. Ida- mummon kuoltua he
muuttivat Plassille Kurtin taloon. Eino-isän kuoltua Hilda lapsineen
muutti Ruotsiin, jonne he jäivätkin pysyvästi asumaan.
Samalla
kankaalla asuivat em. Hildan sisar Emmi miehensä Martti Pisilän
kanssa. He rakensivat pienen asunnon aivan Männistöjen viereen.
Emmi ja Martti olivat lapseton pari. Martti työskenteli missä
milloinkin työtä tarjottiin ja muistelen, että Emmi auttoi suurta
yhdeksänhenkistä Männistön perhettä. Aikanaan Pisilät muuttivat
myös Ruotsiin.
Seuraavan
mökin iäkäs pariskunta oli Joni ja Sofia Luokkala. He olivat myös
lapseton pari ja saivat elantonsa pienestä maatilkusta. Oli heillä
ehkä lehmä tai pari josta saivat särpimen. Hevonen heillä myös
oli, koska he hoitivat kauppa-asiat hevoskyydillä matkaten. Heidät
nähtiin usein Plassilla, Joni suitsissa ja Sofia kyydissä.
Vanhuuden päiviä viettämään he muuttivat lähemmäs keskustaa
josta oli helpompi hoitaa jokapäiväisiä asioita.
Kivisuon
puolella asusti pienessä punaisessa tuvassa Puumalaisen pappa
vaimonsa Hilman kanssa.
Heillä
oli myös karjaa ja hyvin hoidettu pieni puutarha.. Puumalaisilla oli
vain yksi poika Aarne joka meni naimisiin Lempin kanssa. Aarne halusi
asua lähellä vanhempiaan ja rakensi pienen asunnon Kivisuolle
lähelle kotoaan. Ikävä kyllä tämä asunto tuhoutui tulipalossa.
Aarnen vanhammat rakensivat uuden asunnon Lepistönperälle (Nykyinen
Passin Martin paikka). Tämä uusi asunto oli lähempänä palveluja
ja Aarne muutti heidän Kivisuolla olevaan asuntoonsa. Vanhan
pariskunnan talo oli ensimmäinen talo tultaessa 8-tieltä Plassille
päin. Myöhemmin myös Aarne muutti pois Kivi-suolta ja rakensi
asunnon Ämmään. joten Kivisuo jäi asukkaita vaille.
Aarne
teki Ämmään rakentamaansa talon piharakennukseen asunnon
vanhemmilleen jossa nämä asuivat elämänsä loppuajan.
Sodan
jälkeen Aarne muutti perheineen Ruotsiin niin kuin moni muukin
kalajokinen. Ruotsiin muutto tapahtui joskus 50-luvun lopussa. Olin
heidän huutokaupassaan kirjurina ja rahastajana ja sain palkaksi
kalaverkon. Muutaman vuoden Ruotsissa asuttuaan pojat Pauli ja Reino
muuttivat vanhempiensa kanssa takaisin Kalajoelle asumaan kotitaloaan
ja kalastelemaan isänsä kanssa. Sisaruksista osa jäi kai Ruotsiin
ja osa Etelä-Suomeen.
Seuraava
asunto oli aivan Iso-ojan vieressä, jossa asusti Marttalan Janne
vaimonsa ja kasvattityttä-rensä Helmin kanssa. Helmi avioitui
aikuistuttuaan Nisulan Sulon kanssa ja he muuttivat Hämeen-linnaan.
Aikanaan tämän Marttalan paikan ostivat Eino ja Rauha Tiinanen.
Eino-isä oli Santaholmalla työssä ja Rauha-äiti hoiti kotona
perheen lapsia Vappua ja Osmoa. Myöhemmin he muuttivat Raaheen
Santaholman hommiin.
Iso-ojan
vieressä kulki tie merelle päin, Äijänhakaan ja siellä asui
kaksi perhettä. Tien vasemmalla puolella oli mökki jossa asui Ahon
Ville silloisen kumppaninsa kanssa. Sittemmin Ville avioitui Pystön
Hildan kanssa ja he muuttivat Plassille lähemmäksi Villen
työpaikkaa, Santaholman sahaa, missä Hildakin kävi töissä aina
kun perheeltä pääsi.
Vähän
edempänä, tien oikealla puolella asui Väinö Jutilan perhe. Väinön
lisäksi perheeseen kuului vaimo Anni sekä lapset Matti, Irja, Unto,
Liisa ja Eino. Lapsista Irja kuoli jo varhaisessa lapsuus-iässä ja
Unto Jutilasta tuli koko maassa kuuluisuutta saanut hanuristi ja
säveltäjä. Tästä perheestä jäivät Kalajoelle asumaan Matti ja
Eino. Liisa avioitui Himangalle ja Unto muutti Toholammille ja
avioitui siellä.
Palaan
takaisin Lepistöntielle ja jatkan kohti Plassia. Oikealla puolella
tietä oli Nisumaan talo, sitä asuttivat veljekset Ville ja Eino
Nisumaa. Eino oli vanhapoika, Villellä oli vaimo sekä lapset Katri,
Vilho ja Antti. Nisumaat saivat elantonsa maataloudesta ja heillä
oli karjaa sekä hevosia. Kaikki lapset jäivät asumaan Kalajoelle.
Heistä vain Vilho meni naimisiin ja sai Saija- tyttären joka muutti
pois Kalajoelta. Nisumaan vanha talo purettiin ja samalle paikalle
rakennettiin uusi, missä Antti ja Katri asuivatkin lopun elämänsä.
Vastapäätä
heidän taloaan oli Johannes Niemelän talo. Häntä sanottiin myös
Lepistön Jussiksi, mikä johtui kait siitä, että talon nimi oli
Lepistö. Talossa asui Jussin lisäksi vaimo sekä palvelija joka
hoiti pääasiassa karjan ja taloustyöt. Toimeentulon he saivat
maasta ja karjasta. Lepistön vanhusten kuoltua tämän talon ostivat
Saariset jotka olivat sukua Johannes Niemelälle.
Toisella
puolella tietä oli Nikulan talo missä asui isäntä Arvid ja emäntä
Mari sekä heidän tyttärensä Aune. Nikulan talo oli Lepistönperän
suurimpia taloja. He saivat toimeentulon karjasta ja maanvilje-lystä.
Aune meni naimisiin taloon tulleen rengin, Otto Kähtävän kanssa.
Hän tuli vanhuksille avuksi Mehtäkylästä. Aikanaan Aune ja Otto
saivat kaksi lasta, Eskon ja Irjan. Vanhempien kuoltua Esko muutti
Raaheen töihin ja Irja avioitui Veikko Mannisen kanssa. Irja ja
Veikko jäivät pysyvästi Kalajoelle. (Nikulan talon osti edesmennyt
lääkäri Pertti Suviola).
Lepistöstä
seuraava talo Plassille päin mentäessä on Passin talo. Heillä oli
myös maata ja karjaa. Miesväki kävi Santaholmalla töissä ja
naisväki hoiti kotitöitä. Passin talossa asuivat isä Larssin
lisäksi äiti sekä lapset Aino, Pauli, Emmi, Martti, Ilmi, Hilja
sekä Emmin poika Antero. Lapsista muut paitsi Hilja avioituessaan
jäivät asumaan Kalajoelle. Hilja muutti perheensä kanssa jonnekkin
Oulun lähettyville. Hän oli ammatiltaan postivirkailija. Hiljan
kuoltua hänen perheensä muutti takaisin Kalajoelle koska mies oli
täältä kotoisin. (Tämä talo tehtiin myös uusiksi ja nykyään
siinä asuu Ainon poika Sauli Siipola perheineen).
Haapasaaren
Friitin ja Ainon tupa oli Passista seuraava. Friiti hankki elannon
kirvesmiehen hommilla. Hän teki töitä Santaholman proomujen
rakennustöissä sekä tarvittaessa myös talonraken-nustöissä.
Lapsia heillä oli kolme Aune, Rauni ja Matti. Tästä perheestä
vain Matti jäi perheensä kanssa Kalajoelle. Rauni muutti Ruotsiin
ja avioitui siellä. Hänellä ei ollut lapsia. Aune muutti jonnekin
Eteläsuomeen ja avioitui siellä. He olivat myös lapseton
pariskunta. Matti peruskorjasi asunnon mentyään naimisiin ja tätä
asuntoa asuu nyt Matin poika Antero.
Samalla
puolella tietä seuraavana oli Kalle Koskisen talo. Hänen kanssaan
talossa asui poikansa Martti vaimonsa Kertun ja poikiensa Aatoksen ja
Martin kanssa. Isä- Martti työskenteli Santaholman sahalla. Muille
perheenjäsenille riitti työtä pientilaa viljellen. Perheen
vanhempi poika Aatos avioitui Veera Kärkisen kanssa ja perhe muutti
eteläsuomeen. Nuorempi poika Martti muutti aikuistuttuaan myös
eteläsuomeen ja perusti perheen siellä, josta hän käy perheineen
kesänvietossa syntymäkodissaan joka kesä.
Tien
toisella puolella oli Tiluksen Kallen ja Lyylin asunto. Heillä oli
kaksi lasta, Kerttu ja Arvo. Kalle kävi myös sahalla töissä ja
äiti-Lyyli hoiti kotia ja paria lehmää. Muistelen, että heillä
oli myös muutamia lampaita ja tietysti kanoja joita oli silloin
melkein joka kodissa. Kerttu ja Arvo avioituivat aikanaan ja jäivät
asumaan Kalajoelle. Kerttu jäi perheineen asumaan kotitaloaan.
Tien
toisella puolella oli pieni tupa jossa asusti Tiinasen Fiina-äiti
poikineen. Fiinan poikia olivat Vikke, Setti, Yrjö, Erkki ja Eino.
Vanhimman pojan Vikken kaksostytöistä toinen, Vieno, asui myös
heidän kanssaan. Tupa oli täynnä iloista väkeä ja mukaan sopi
vielä vieraitakin, eikä koskaan tuntunut, että tuvassa olisi ollut
ahdasta. Tässä tuvassa todellakin piti paikkansa sanonta, ”hyvä
sopu sijaa antaa”. Sotaan saakka kaikki Tiinasen pojat asuivat
Kalajoella. Sodan jälkeen Eino muutti perheineen Raaheen Santaholman
sahalle. Setti jäi vanhaksi pojaksi. Yrjö ja Erkki perustivat
perheen ja jäivät kalajokisiksi.
Aivan
vieressä, melkein samassa pihapiirissä asui Väinö Saarinen
perheineen. Väinö oli ammatiltaan karjan ostaja ja
teurastaja. Perheeseen kuului äiti-Betti sekä lapset Hemmo,
Veera, Jorma ja Teuvo. Väinö Saarinen oli siis ensimmäinen
varsinainen yksityisyrittäjä Lepistönperältä lähtien. Hänellä
oli määrätyt päivät milloin hän teurasti ja möi tuotteet saman
tien. Betti-äiti teki ompelu-töitä perheen tarpeisiin ja vähän
vieraillekin. Pojat olivat töissä Santaholman hinaajissa ja myös
sahalla. Veera oli kotona äidin apuna. Hemmo meni naimisiin ja
muutti sodan loputtua Kanadaan perheineen. Jorma ja Teuvo jäivät
perheineen Kalajoelle. He ostivat myöhemmin em. Lepistön talon.
Saarisen
kohdalta lähtee tie jokisuulle Ämmän rannalle ja heti oikealla
puolella kulmassa on Östmannin talo. Talon omisti leski Kaisa Östman
ja hän asui vanhemman poikansa Hanneksen kanssa taloa. Hannes oli
”asioitsija” joka hoiti kuntalaisten ”visaisia” asioita.
Toinen poika Toivo asui perheineen samassa pihapiirissä. Toivo kävi
töissä sahalla, vaimo Hilja hoiti perhettä johon kuuluivat
tyttäret Viola ja Kirsti, sekä poika Helge. Helge jäi perheineen
Kalajoelle ja työskenteli sähköasentajana eläkepäiviinsä asti.
Viola muutti jonnekin eteläsuomeen ja Kirsti perusti perheen
Raaheen.
Seuraava
talo Ämmään mentäessä oli Eliina Mehtosen talo. Hän oli leski
ja hänen kanssaan samassa huushollissa asui myös poika Toivo
perheineen. Perheeseen kuului vaimo Nanni ja lapset Aira ja Paavo.
Mehtoska piti kanalaa josta kävimme ostamassa
munia, siis yrittäjä hänkin. Toivo oli ainakin kesäisin töissä
Santaholman hinaajissa ja talvet mahdollisesti sahalla. Poika Paavo
avioitui Ylivieskaan mentyään ja tytär Aira avioitui Kalajoelle ja
asuu edelleen täällä. (Mehtosen talon ostivat Kalle ja Kerttu
Perttula o.s. Tiinanen ).
Tämän
pidemmällä Ämmäntien varrella ei ollut asutusta.
Mehtoselta
vähän matkaa Ämmään päin oli ”krinti” eli veräjä, joka
oli sitä varten etteivät hevoset, joita pidettiin Ämmässä
kesälaitumella, pääsisi kylänraitille. Meille kakaroille
teroitettiin, että muistakaa se asia, että suljette rintin aina kun
kuljette uimassa tai muuten lorvimassa siellä suunnalla. Koko kylän
väki kävi nimittäin viettämässä rannalla kesäisin vapaa-aikaa
aivan samoin kuin nykyään kansa käy Rivieralla. Siellä saattoi
olla kymmeniä perheitä lojumassa puhtaalla hietikolla auringon
otossa. Kahvin keitto kuului myös asiaan ja lapsetkin saivat
osallistua tähän herkutteluun uimisen ohella. Kulkuvälineenä oli
polkupyörä jonka kyytillä oli joskus kolmekin lasta.
Ämmästä
palatessa, lähellä sahaa oikealla oli miilumökki jossa asusti
miiluvahti. Mökki oli yhtä musta kuin oli vahtikin ja lapsia se kai
vähän pelotti.
Seuraavaksi
tullaankin sitten itse sahamiljööseen joka antoi
työtä suurimmalle osalle Plassin väestöä. Muistelen, että
joskus väkeä erilaisissa työtehtävissä olisi ollut
viidestäkymmenestä yli sataankin henkeä ja ikäjakautuma oli
lapsista vanhuksiin. Maalipojat olivat aivan poikasia, joskus
tyttöjäkin ja he työskentelivät kesällä lastuun aikaan. Sahattu
lautatavara lastattiin vaunuihin ja maalipoikien tehtävänä oli
lyödä Santaholman leima joka ikisen lastattavan laudan päähän.
Ylösottajalle huudettiin laudan pituus ja tietysti piti tietää ja
myös merkitä laudan vahvuus ylös. Tein itsekin sitä työtä ja se
oli mielestäni vastuutehtävä. Lastit työnnettiin rautatietä
pitkin rantaan jossa ne sitten lastattiin proomuun. Rautatiet
kulkivat lautatarhan läpi pitkin ja poikin ja niiden risteyksissä
oli vengit joilla vaunut saatiin käännettyä mihin päin milloinkin
oli tarve. Rautatiet kulkivat noin puolitoista metriä maanpinnan
yläpuolella. Kun proomut oli lastattu, Santaholman omat hinaajat
vetivät ne merelle ja edelleen Rahjan satamaan. Siellä odotti laiva
johon proomussa oleva puutavara lastattiin.
Sahan
alueella oli myös jätkälä jossa työntekijät
saattoivat käydä juomassa joko omat kahvit tai kokin keittämät.
Kokkina oli siihen aikaan Tyyne Korpi perheineen. Perheeseen
kuuluivat pojat Anto ja Pentti sekä tytär Toini. Toini kuoli
nuorena. Anto meni naimisiin Mäkelän Siirin kanssa ja he jäivät
asumaan Kalajoelle. Pentti muutti jonnekin Oulun suuntaan asumaan,
mutta palasi 60-luvun alkupuolella perheineen takaisin Kalajoelle.
Sahalaitosta
ympäröi suuri tukkilaani johon talon isännät ajoivat
"leveransseja". Talvisin ajo tapahtui etupäässä
jokijäätä pitkin. Syrjäkylien isännät toivat puita tietysti
myös maanteitse. Saman suuntaisesti Ämmäntien kanssa kulki toinen
tie joka vei sahalle. Tätä tietä käyttivät niin työmiehet kuin
naisetkin ja myös hevosmiehet tukkikuormineen kulkivat sitä pitkin.
Sahalla kävi melkein joka talosta myös naisia töissä.
Ämmästä
tultaessa takaisin Lepistöntielle oli pikkuriikkinen harmaa tupa
jossa asuivat Kalle Tanska, vaimonsa Edla sekä lapset Aili, Aune,
Martti, Saima ja Taisto. Isä-Kalle kävi sahalla töissä, samoin
lapsista Aili ja Martti. Tanskan perheestä Martti, Saima ja Taisto
jäivät asumaan Kalajoelle. Aili avioitui Oskari Virtalan kanssa ja
he asuivat jonkin aikaa Kalajoella ja muuttivat sitten Oulaisiin,
missä Oskari työskenteli myöskin sahalla. Myöhemmin he muuttivat
sieltä edelleen Lappeenrantaan. Aune muutti jonnekin Tampereen
seutuville missä työskenteli koko ikänsä. Martti meni naimisiin
Ulvin Sallin kanssa ja he jäivät asumaan perheineen Kalajoelle.
Saima, joka toimi liikeapulaisena avioitui veljeni Jorman kanssa joka
oli ammattikalastaja. Taisto asui myös perheineen Kalajoella.
Tämä
Kalle ja Edla Tanskan harmaa tupa on purettu, eikä sen tilalle ole
rakennettu mitään, vaan tuo alue jäi peltomaaksi ja sen omistavat
Santaholmat.
Vastapäätä
Tanskan tupaa oli Krookin asunto. Isä-Heikin ja äiti-Hannan lisäksi
talossa oli kuusi lasta. Ilmari, Antti, Aino, Eero, Martta ja Reino.
Isän lisäksi sahalla työskenteli myös osa pojista. Eero ja Martta
menivät Osuusliikkeen Plassin myymälään palvelukseen. Krookin
perheestä vain Ilmari ja Aino perustivat perheet Kalajoelle. Antti
asettui perheineen Raahen lähettyville ja Eero muutti kai
Keskisuomeen päin. Nuorin poika Reino muutti perheineen Lahteen ja
Martta avioitui Helsinkiin.
Krookin
talosta seuraava asunto oli Pirttijärven mummon tupa. Siihen muutti
asumaan Krookin vanhempi tytär Aino mentyään naimisiin setäni
Kalle Vierimaan kanssa. Kalle oli ammatiltaan kalastaja. Tästä
asunnosta he muuttivat pian ostamaansa asuntoon joka oli lähempänä
”kalarantaa”. Sen jälkeen Pirttijärven mummon tupaan tuli
asumaan Pirttijärven Anni mentyään naimisiin Lahdenperän Antin
kanssa. Antti oli leskimies ja hänellä oli aikaisemmasta
avioliitosta kaksi poikaa, Kalevi ja Allan, joiden asuinpaikoista
minulla ei ole tietoa. Anni ja Antti saivat tyttären jonka nimi oli
Päivi. Hän muutti avioiduttuaan Kanadaan. Pirttijärven mummon tupa
purettiin heti sodan jälkeen ja puretun tuvan paikalle rakensivat
talon Pirttijärven Pentti ja vaimonsa Hilja.
Melkein
vastapäätä Pirttijärven tupaa oli Annalan talo jossa asui vanha
Jaakko-vaari ja vanhapiika- tytär Alma. Samassa huushollissa asui
myös Jaakon poika Jussi vaimonsa Alman ja viiden lapsen kanssa. Isä
Jussi toimi kipparina Santaholman Apu- nimisessä hinaajassa joka
avusti laivoja joella ja jokisuulla. Tämä talo on myös purettu
pois eikä tilalle ole rakennettu mitään uutta.
Seuraava
rakennus ei olekaan pelkkä talo, vaan se on kartano, ts. Santaholman
Havula. Sitä isännöi sahan omistaja Oskari Santaholma vaimonsa
Siirin ja perheeseen kuuluvien lasten Eeron, Pentin ja Hilkan kanssa.
Santaholmat omistivat myös viljelysmaita sekä metsiä ja Merenojan
tilan Kalajoella. Karjaa ja hevosia oli kolmella tilalla. Merenojan
tilaa, jossa oli karjaa ja maita eniten, hoiti Juolan Aate perheensä
kanssa. Santaholman ja Ollilan tiloilla oli pehtoorina Laineen perhe.
Perheeseen kuului isän ja äidin lisäksi neljä lasta, Aili, Paavo,
Salme ja Veikko.
Suuressa
Santaholman huushollissa tarvittiin myös aputyövoimaa. Maita hoiti
pehtoori joka piti jöötä muille työntekijöille. Sisällä
työskenteli sisäkkö joka hoiti sisätyöt ja karjanhoitaja hoiti
navetta- ja muut ulkotyöt. Santaholman pojat jatkoivat sahan
johtotehtäviä isän ikääntyessä.
Kaikki
kuntalaiset kunnioittivat tätä perhettä koska sahalaitos antoi
toimeentulon suurelle osalle sen alueen väestöstä. Kesän aikana
Santaholmalle tuli työvoimaa myös muilta paikkakunnilta.
Työpaikkoja
oli sahalla, lautatarhassa, konepajalla (josta käytettiin nimitystä
”remontti”), höyläämössä ja kesäisin hinaajissa sekä
maatalouden parissa.
Santaholman
joka kesäiset juhlat eli ”kalaasit” olivat hienoin tapahtuma
mitä me lapset tiesimme. Niihin juhliin oli kutsuttu koko pitäjän
parhaimmisto. Siihen aikaan väki kulki hevoskyydillä hienoissa
vaunuissa tai lähempää keskustasta olevat saattoivat tulla
hienoissa asuissa jalkaisin.
Tätä
komeutta me lapset seurasimme kukin omalta pihalta ja yritimme olla
mahdollisimman huomaamattomia. Vanhemmat pitivät sen varan, että
lapset eivät menneet ”töllistelemään ” aivan tien viereen.
Havulan
kartanoa vastapäätä oli Ketolan talo. Talossa asuvat vanhempien
lisäksi pojat Arvo ja Fredrik, eli Veetu, jotka työskentelivät
sahalla, neljä tytärtä Lyyli, Tyyni, Hilja ja Laila sekä Hiljan
poika Kauko. Lyyli avioitui em. Tiluksen taloon. Tyyni meni
avioiduttuaan liikeapulaiseksi Sieviin. Laila ja Hilja jäivät
asumaan kotiin. He hoitivat pientä maatilaa, lehmiä, lampaita,
hevosia ja kanoja. Heidän perheensä toimi yrittäjinä jalostaen
lampaista saatua villaa, josta he sitten valmistivat huovikkaita ja
saapassyylingäisiä. Eivätkä he jatkojalostaneen ainoastaan omia
villojaan, vaan myös asiakkaiden tuomia villoja, joista nämä
tilasivat sitten milloin mitäkin tossukkaa. Sesonkiaika oli
luonnollisesti joulun tienoo.
Ketolasta
Plassille päin mentäessä oli pikkuriikkinen tupa jossa asui
Rannanpään Eetla kahden lapsensa kanssa. Tupa oli niin pieni ja
matala, että ylti miltei kädellä koskettaan räystäälle. Ja
vieressä oli vielä pienempi navetta. Eetlan poika Franssi kävi
sahalla töissä ja tytär Tyyne oli palvelijana Santaholmalla josta
pääsi palvelukseen Santaholmien kaupunkikotiin Ouluun. Oulussa
ollessaan Tyyne avioitui ja muutti sieltä myöhemmin perheineen
Raaheen.
Seuraavat
kaksi taloa olivat Santaholman taloja jotka oli vuokrattu
sahatyöläisille.
Ensimmäisessä
talossa asui Taalin perhe. Perheeseen kuului isä, Maija-äiti sekä
lapset Aili, Frans, Aino, Aune, Veikko ja Kalle. Koko perhe, äitiä
lukuun ottamatta, työskentelivät sahalla. Kalle meni naimisiin
Lapin siirtolaisen kanssa ja muutti Ivaloon. Samoin Aune avioitui
siirtolaisen kanssa ja muutti Inariin. Aili meni muistaakseni
Helsinkiin ja Aino Ruotsiin. Ainoastaan Frans jäi naimisiin mentyään
Kalajoelle asumaan.
Toisessa
punaisessa Santaholman talossa asui Lapinojan perhe, jossa lapsia
taisi olla enemmän kuin edellisessä tuvassa. Isä-Antti oli myös
sahalla töissä, mutta teki lisäansiokseen suutarin töitä. Lapsia
oli kahdeksan Toivo, Helli, Elli, Vieno, Aarne, Enni, Martti sekä
Anja. Heistä kalajokisiksi jäi vain Toivo, Helli ja Martti.
Seuraava
talo oli myös Santaholman omistama. Siinä asui Kalle Niemelän
perhe, äiti-Ailin lisäksi perheeseen kuului seitsemän lasta.
Jorma, Kalervo, Bertta, Irma, Aila, Tuulikki ja Anna-Liisa. Isä-Kalle
oli ”remontissa” pomona ja toimi Santaholman herrasväen
autokuskina milloin sellaista tarvittiin. Lapsista vanhin Jorma oli
töissä myös ”remontissa” kuten isänsäkin ja hän jäi
asumaan pysyvästi Kalajoelle. Bertta muutti jossain vaiheessa pois
Kalajoelta, mutta palasi viettämään eläkevuosiaan
kotikonnuilleen. Toinen poika, Kalervo, muutti Kannukseen . Tytöistä
Irma avioitui Liminkaan ja Aila, Tuulikki sekä Anna-Liisa muuttivat
Helsinkiin. Aili-äiti hoiti kotona perhettään ja heillä oli pari
lehmää niin kuin melkein kaikilla plassilaisilla.
Varsinainen
Plassin seutu alkaa minun käsitykseni mukaan Niemelän taloa
vastapäätä olleesta Santaholman omistamasta talosta jossa asui
Hongelin perhe.
Antti
Hongell oli Santaholman konttoripäällikkö. Äiti-Hanna hoiti
kodin, lapset ja karjan aivan niin kuin monet muutkin plassilaisten
perheiden äidit tekivät. Hongelin perheeseen kuuluivat lapset
Sergei, Hilkka, Heikki, Risto, Raili ja Maija. Vanhin lapsista Sergei
kävi kauppakoulun Raahessa kun nuorimmista osa oli vielä äidin
helmoissa. Sergei, Hilkka, Heikki ja Risto jäivät asumaan
Kalajoelle. Tytöistä Maija avioitui Alavieskaan ja Raili Helsingin
liepeille.
Hongelista
seuraavaa taloa asui Haaviston Eveliina perheensä kanssa. Talo oli
samankokoinen kuin Hongelinkin asunto. Alakerrassa oli neljä
huonetta ja yläkerrassa poikia varten yksi kammari. Perheeseen
kuului äidin lisäksi kolme poikaa ja kolme tyttöä. Pojista Poju
oli jo lähtenyt maailmalle. Eero oli Santaholman laivoilla töissä.
Kalle-poika kävi Raahessa kauppakoulun, mutta valitettavasti hän
kuoli pian koulun käytyään. Tytöistä vanhin Edna luki
opettajaksi. Nuorempien vaiheista en tiedä, ehkä he kävivät
koulunsa jossain muualla. Nimet muistan, keskimmäinen oli Eevi ja
nuorin Elna. Haaviston lapsista vain Eero-poika jäi pysyvästi
Kalajoelle. Eveliina-äiti hoiti kotia ja heillä oli myös lehmä
tai pari niin kuin muillakin perheillä tässä ympäristössä.
Karja
laidunnettiin silloin läheisissä metsissä ja rannoilla. Aamulla ne
vietiin metsän reunaan ja illalla, joskus yötä myöten haettiin,
ne kun eivät osanneet tulla omin avuin metsästä pois.
Haavistosta
seuraava tupa oli pieni, yhden huoneen käsittävä asunto, jossa
asui Ainasojan vaari tyttärensä Betin ja Betin kahden pojan kanssa.
Betti kävi vuodet ympäriinsä sahalla töissä ja toi näin
toimeentulon perheelle. Pojista nuorempi, alakouluikäinen vasta,
menehtyi leikittyään ”kalarannassa” vanteen pyöritystä.
Leikin tiimellyksessä hän juoksi vanteineen laiturilta jokeen ja
hukkui. Se oli perheelle ja kaikille meille naapureille suuri
järkytys.
Halttusen
asunto oli seuraava samalla puolen tietä. Sen omisti Manta-äiti
kahden poikansa Hanneksen ja Armaan kanssa.. Pojat kävivät sahalla
töissä ja toivat näin toimeentulon perheelle. Iäkäs Manta-äiti
passasi pojat kotona. Hannes avioitui ja jäi asumaan Kalajoelle.
Armas sairastui ja pääsi Seinäjoelle hoitoon, missä sittemmin
myös kuoli.
Samassa
pihapiirissä oli myös toinen mökki jossa asui Juolan perhe.
Perheeseen kuului äiti ja neljä tai viisi lasta. Toimeentulo oli
erittäin vaikeaa ja näin ollen äiti joutui antamaan lapset hoitoon
suku-laisille tai muille lähimmäisille. Muistelen, että he kaikki
muuttivat pois Kalajoelta. Tämä mökki purettiin pois jo ennen
sotaa joten Halttusen pihapiiri laajeni vähän. Myöhemmin myös
Halttusen mökki purettiin pois.
Seuraava
tupa oli Jaakolan Fiinan asunto. Se oli järjestyksen malli kolmine
huoneineen. Fiina oli naimaton naisihminen ja oli kaiketi ollut
sisäpiikana jossain talossa Pitkäsenkylällä.
Palaamme
takaisin Haaviston kohdalle tien toiselle puolelle pieneen kahden
huoneen asuntoon, jossa minä asuin. Perheeseemme kuului isä-Yrjön
ja äiti-Ainon lisäksi lapset Jorma, Jouko, minä Einileena, Yrjö
nuorempi, Tapani sekä Marja-Liisa. Isäni Yrjö oli ammatiltaan
kalastaja. Hän teki myös sahalla töitä talvisin jos vain tarjolla
oli sopivaa työtä. Lapsista jäivät asumaan Kalajoelle kaikki muut
paitsi pojista nuorin, Tapani, joka kävi koulua Raahessa ja sai
sittemmin työpaikan sieltä.
Vierimaalta
käden ulottuvilla oli niin pikkuriikkinen tupa, että kukaan ei
uskoisi sinne mahtuvan kahdeksaa henkeä, vaan niin he vain sulassa
sovussa, ei nyt ehkä aina niin sulassa sovussa, mutta kuitenkin
sijansa löysivät ja ruokansa nauttivat. Tuvassa asuivat Ville
Pahikka-aho ja vaimo Hilda.(heistä olen maininnut jo aikaisemmin
Isohaan yhteydessä). Ville ja Hilda kumpikin kävivät sahalla
töissä ja lapset hoitivat toinen toistaan sillä aikaa. Orvokki oli
heistä vanhin ja sitten oli poikia Paavo, Vilho, Pekka, Juhani ja
nuorimmaisena tytär Anja. Heistä ainoastaan nuorin poika Juhani jäi
asumaan Kalajoelle. Ville Ahon perhe muutti myöhemmin Hankalan
perälle tekemäänsä uuteen taloon.
Samassa
pihassa Pahikka-ahojen kanssa asui Stolpin perhe. Antti-isällä oli
hevonen jolla hän ajoi tilausajoja nuorempien poikiensa avustamana.
Äiti Esteri piti pientä leipomoa.
Leipomosta
riitti vähän myyntiinkin, vaikka oma perhe tarvitsi suurimman osan
tuotteista. Vanhimmat pojat Niilo, Heikki, Olavi, ja Martti kävivät
sahalla töissä. Nuoremmat pojat Pentti ja Eino auttelivat isää
hevosen ja karjan hoidossa. Väinö niminen poika oli
kehitysvammainen, eikä paljon osallistunut miesten hommiin. Väinö
asui kotona niin kauan kuin vanhemmat elivät. Perheessä oli
ainoastaan yksi tyttö Olga, jolle riitti töitä navetan puolella ja
sisällä miehiä ruokkiessa. Kaikki Stolpin lapset jäivät asumaan
Kalajoelle. Stolpilla asui ”huonemiehenä” Oskari Cylden. Oskari
kävi sahalla töissä ja sai kortteerin ja ruuan Stolpilla. Nämät
asunnot purettiin pois kohta sotien jälkeen. Tähän samaan
pihapiiriin kuului myös Stolpin pitkä ulkorakennus jossa oli talli
ja navetta sekä heinälato. Tallista kuului joskus iltaisin kova
möyke kun hevoset kolistelivat kavioillaan tallin seiniä.
Stolpin
kohdalta lähti rantapolku jokirantaan ja ensimmäinen asunto siinä
oli Kurtti Kustun asunto. Kurtti oli kulkukauppias. Hän
kulki talosta taloon kauppaamassa pikkutavaraa: nappeja, lankaa,
kuminauhaa, neuloja ja sen semmoista pikkurihkamaa. Vaimon nimeä en
muista, mutta tyttäret olivat Irja, Hilkka, Impi ja Saara. Irja
lähti aikuiseksi tultuaan Helsinkiin. Hilkka jäi Kalajoelle ja
avioitui em. Krookin vanhimman pojan kanssa. Impi muutti Kanadaan ja
avioitui siellä. Saara oli kehitysvammainen ja asui vanhempiensa
kanssa niin kauan kuin vanhemmat elivät. Heidän kuoltua hän meni
vanhainkotiin ja kuoli siellä.
Mentäessä
rantapolkua joelle päin oli aivan pikkuinen mökki jossa Joki-Hanna
piti kahvilaa. Kahvilan asiakkaina olivat sahan työmiehet ja
kalastajat. Mökki oli niin pieni, että sinne tuntui mahtuvan vain
pari ihmistä, mutta tässäkin piti varmaan paikkansa sanonta, että
hyvä sopu sijaa antaa. Ei tosin tainnut aina antaa, oli siellä
joskus rämäkkääkin toimintaa. Ainakin silloin kun sattui olemaan
vahvempaa juotavaa kuin kahvi ja niin taisi olla aika usein.
Sitten
edessä onkin jo Plassilta sahalle menevä tie. Sahan portin
sisäpuolelle oli rakennettu asunto portinvartijaa varten. Siihen
muutti asumaan Juolan Niilo perheensä kanssa. Niilo työskenteli
Santaholman
nikkarituvassa melkein ikänsä. Vaimo Aune oli Osuuskaupan
palveluksessa. Poikia heillä oli neljä Pekka, Kyösti, Mikko ja
Heikki. Pekka ja Mikko jäivät asumaan Kalajoelle.
Sahantietä
Plassille päin mentäessä oli mökki jossa asui Lepistön Fiia
poikansa Niilon kanssa. Niilo kuoli jo, jos oikein muistan, kaiketi
ennen sotaa ja Fiia asusteli yksinään mökissä koko
loppuelä-mänsä.
Palataan
takaisin Lepistön tielle, Stolpista seuraavaan asuntoon. Siinä asui
setäni Kalle Vierimaa perheineen. Kalle nai Krookin vanhemman tytön
Ainon ja perusti perheen tähän asuntoon. Kalle oli kalastaja samoin
kuin isäni Yrjö. Kalle kävi myös töissä sahalla talvisin kun ei
ollut kalanpyynti- aika. Kallella ja Ainolla oli viisi lasta, vanhin
oli Antero sitten Anja, Airi, Aila ja Matti.
Perheestä
ainoastaan Aila muutti asumaan Kokkolaan, muut jäivät asumaan
Kalajoelle.
Vierimaan
Kallelta seuraava tupa oli Sadinmäen tupa jossa asui Hilja-äiti
tyttönsä Eilan sekä Eilan tyttöjen Seijan ja Helin kanssa. Hilja
ja Eila kävivät sahalla töissä.
Samassa
pihassa asui Hiljan sisko Maija Järvin. Hänellä oli isompi
asuintila, peräti kolme huonetta käsittävä asunto. Maija Järvin
oli naimaton ja kävi myös sahalla töissä. Hänellä oli yhteinen
navetta Sadinmäkien kanssa ja he hoitivat ja laidunsivat karjan
yhdessä. Heidän laidunmaansa olivat Kivisuolla. Hilja ja Maija
olivat samaa sukua Ketoloitten ja Tilusten kanssa.
Samassa
pihapiirissä asusti kesäisin myös vanha ukko jota kutsuttiin Issen
Aukoksi. Hän keräili kaiken maailman rojua ja sai varmaan aina
jotakin myydyksikin. Näitä tämmöisiä yksineläjiä oli Plassin
seudulla muutamia.
Järviinin
Maijalta seuraava mökki oli Laitalan Reetan asunto joka oli käytössä
vain muutaman viikon vuodesta. Reeta oli nimittäin sisäkkönä
Hämeenlinnassa Paasivaaran kartanossa ja vietti vain lomat
mökissään. Pari päivää meni tupaa tuulettaessa ja sen jälkeen
mökki oli kuin leikkipaikka, kaikki siistiä ja tavarat
ojennuksessa. Minulla oli kunnia vierailla joka kesä hänen luonaan
ja kuulla kuulumisia Paasivaaran kartanosta.
Sadinmäen,
Järviinin ja Laitalan asuinalueella asuttiin todella ahtaasti.
Myöhemmin nuo asunnot purettiin pois, eikä niiden tilalle ole
rakennettu mitään uutta.
Reetan
mökistä takakadulle päin oli Astalan asunto. Nanni-äiti
oli leipuri ja hän leipoi leipää ja nisua sekä
myyntiin, että omalle perheelleenkin. Väinö-isäntä hoiti
pientilaa. Heillä oli pari lehmää ja taisi olla hevonenkin.
Perheeseen kuului kaksi tyttöä Hilja ja Milja. Tytöt auttoivat
vanhempiaan aina siellä missä heitä tarvittiin. Hilja ja Milja
avioituivat Kalajoelle. Vanhemmat muuttivat kahden jäätyään
”sillanpäähän”, Mehtäkyläntien varteen.
Myöhemmin
tuon Astalan asunnon osti enoni Kustaa ja vaimonsa Sofia Saari. Näin
he muuttivat lähemmäs työmaata, ”kalarantaa” vuonna 1942.
Kustaa kuului samaan kalaporukkaan Yrjö-isäni ja Kalle-setäni
kanssa. Kustaan ja Sofian perheeseen kuului lisäksi lapset Eila,
Aaro, Ahti, Arto, Auvo ja Ella. Lapsista Eila, Aaro ja Arto jäivät
asumaan Kalajoelle. Auvo muutti koulut käytyään Jyväskylään ja
Ella Himangalle.
Astalan
taloa vastapäätä oli Niemisen vaarin talo. Nieminen
oli kelloseppä. Hän asui vaimonsa ja Tosse-
nimisen koiran kanssa talossaan. Heillä oli tietääkseni vain yksi
tyttö, joka oli naimisissa em. Kalle Tanskan kanssa ja he asuivat
Lepistönperällä.
Niemisen
talon naapuri markkinatoria vastapäätä on Kantelemestari Efraim
Kilpisen talo jossa hän asui vaimonsa Sofian ja poikansa Oskarin
perheen kanssa. Oskarin vaimo Hilma hoiti talouden pidon. Oskarilla
ja Hilmalla oli vain yksi tytär Sirkka. Hän opiskeli opettajaksi ja
työskenteli samassa ammatissa eläkepäiviinsä asti. Oskari oli
myös kanteleen tekijä. Efraim ja Oskari valmistivat soittimia koko
maan ja myös maailman laajuisesti. Kilpisen huusholliin kuului myös
karjaa. Muistelen, että mummu Sofia kaiketi hoiteli tätä karjaa.
Hilma oli taitava pitokokki ja hoiti kaikki juhlatilaisuudet
”herraskaisille” ja kaikille muillekin jotka juhlia järjestivät.
Palaan
takaisin Kurtista seuraavaan asuntoon. Järviiniä vastapäätä oli
pieni harmaa mökki jossa asui leipuri joka myi myös
leipomiaan tuotteita Plassilaisille. Myöhemmin siinä asui
Pitkäsenkylältä muuttanut leski, anoppini Jenni Vihelä lastensa
kanssa. Perheeseen kuuluneet aikuiset lapset olivat jo vieraan töissä
ja vain kaksi nuorinta asui äidin kanssa. Jenni sai töitä
Santaholman tarhalta ja elätti näin perheensä, myöhemmin hän
avioitui Ville Tohkojan kanssa ja muutti Takakadun varteen.
Samassa
pihassa oli Päkki-Villen mökki (Bäck), jossa oli myös
vuokralaisia. Taalin Frans ja Kurtin Hilkka olivat menneet naimisiin
ja tarvitsivat asunnon. Päkki-Villen asunnossa oli kolme huonetta,
kammarit molemmissa päissä ja keittiö keskellä. Ville asui
toisessa kamarissa, Taalit toisessa ja keittiö oli yhteinen.
Jossakin vaiheessa siinä asui myös anoppini Jenni Vihelä lapsineen
ja Mannisen Heimo asui siinä heidän jälkeen. Minun perheeni asui
siinä myös sen aikaa kun meidän vanhaa mökkiä vähän
isonnettiin.
Melkein
samaan pihapiiriin voi lukea myös Siipolan Kustin ja Seleman talon,
jossa oli huoneita kuin paremmassakin kartanossa, eli neljä - viisi
huonetta. Kusti oli ammatiltaan nuohooja ja muurari.
Selema
piti kahvilaa. Paikka oli erittäin hyvä kahvilan
pitoon, koska markkinapaikka oli aivan vieressä. Ja siihen aikaan
pidettiin myös joka lauantai toripäiviä, joten asiakkaita riitti.
Kalastajat käyttivät myös kahvilan antimia hyväkseen. Olin
kuullut, että sielläkin tarjottiin joskus vähän vahvempaakin
juotavaa kuin pelkkää kahvia. Vai olikohan niin, että asiakkailla
itsellään oli putellit povitaskuissa. Kusti ja Selema olivat
lapseton pariskunta.
Myöhäisemmässä
vaiheessa tässä samassa talossa piti sekatavarakauppaa Keiskin
Armas. Hän oli tullut Kälviältä. Perheeseen kuului vaimo Aune ja
tyttäret Sanna-Maija ja Anna-Liisa sekä poika Juhani. Kälviältä
tuli heidän mukanaan myös Aunen veli Väinö Junka. Hän toimi
kaupassa apulaisena. Aune-äiti hoiti perheen kotityöt. Hän
menehtyi lavantautiepidemian aikana.
Keiskit
muuttivat liikkeineen Siipolan talosta Plassin keskustaan ja Armas
meni uusiin naimisiin. Sanna-Maija, Anna-Liisa ja Juhani muuttivat
Kanadaan. Toisesta avioliitosta Bertta-vaimon kanssa heille syntyi
vielä kaksi lasta Kalle ja Kaija.
Kilpisen
ja Laitalan Kreetun asuntojen välistä menee tie takakadulle ja
tästä alkaa ensimmäinen Plassin neljästä korttelista.
Kilpisistä
seuraava talo oli Kantosten talo. He pitivät lehmiä ja viljelivät
maata. Isäntä tosin oli Santaholmalla työnjohtotehtävissä. Talon
työt tulivat silti hoidettua, koska heillä oli suuri perhe. Poikia
tosin oli vain yksi, Reino nimeltään, mutta tyttöjä oli peräti
kuusi Tyyne, Aino, Julia, Veera, Mirja ja Siiri. Heidän talossaan
oli keittiön lisäksi muistaakseni kolme makuukammaria. Tytötkin
kävivät varmaan kesätöissä Santaholmalla. Kaikki lapset
avioituivat ja jäivät Kalajoelle asumaan.
Kantosesta
seuraava talo oli toinen Santaholman isoista taloista. Ollilan talo,
jossa asui
Olli
ja Inga Santaholma, sekä tyttäret, joita muistaakseni oli kolme.
Itse herrasväki asui talossa vain osan vuodesta. Palvelija hoiti
taloa muun aikaa ja pehtoori oli apuna karjan hoidossa ja kaikessa
missä miestä tarvittiin, etenkin sadonkorjuun aikana. Pehtoori
palkkasi kesän aikana lisätyöväkeä läheisistä mökeistä.
Nämä
kolme taloa: Kilpinen, Kantola ja Santaholman Ollila ovat vastapäätä
markkinatoria jossa on aina pidetty kuuluisat Kalajoen markkinat.
Markkinatori oli myös linja-autojen käännöspaikka, koska kaikki
linja-autot kävivät siihen aikaan poimimassa matkustajat kyytiin
myös Plassilta. Tällä samaisella markkinatorilla pidettiin
jokaviikkoiset toripäivät lauantaisin. Silloin tulivat kauppiaat
hevosilla vihannes- ja lihakuormineen, ja mitä nyt kullakin oli
myytävää. Meistä lapsista se oli kuin juhlapäivä. Siellä
norkoiltiin ja seurattiin kaupankäyntiä niinkö parhaatkin
asiantuntijat. Saatiinpa joskus jotakin suuhunpantavaakin.
Ollilan
talon kulmalta menee toinen kuja takakadulle, jonka varrella on kaksi
asuntoa. Hongelin Laurin talo, jossa hän asui vaimonsa Lyydin ja
lapsiensa Tertun, Pentin ja Leenan kanssa. Heillä oli muistaakseni
myös pieni Lasse-poika, joka kuoli muistaakseni alle kouluikäisenä.
Terttu muutti aikuisena Ouluun Santaholman konttoriin töihin. Pentti
muutti jonnekin eteläsuomeen ja Leena koulut käytyään Saksaan.
Hongelia
vstapäätä oli Ollilan pakaripuoli jossa asui Ollilan palkollisia.
Tämän kujan toinen talo oli Santaholmalle kuuluva Sundvallin talo.
Sundvall oli Santaholman sahanjohtaja. Vaimo oli kotihen-getär ts.
hoiti perhettä kotona.
Takakadun
varrella seuraava asunto oli Virtalan sisarusten asuttama. Äidin
lisäksi tuvassa asui Eino ja Matti sekä sisko Aune. Vanhimmat
lapset, Eemi, Jussi, Lauri, Anni ja Oskari olivat muuttaneet jo omiin
huusholleihin. Kalajoelle jääneet miehet työskentelivät
Santaholmalla. Oskari muutti perheineen Oulaisiin ja sieltä jonnekin
Lappeenrannan seutuville. Aune muistaakseni Vaasan seudulle.
Seuraava
asunto oli Ojalan Einon ja Ainan asunto. Lapsia talossa oli
kahdeksan, Kondra -niminen poika ja seitsemän tytärtä. Anni,
Liisa, Martta, Minerva, Mirja, Raili ja Toini, siis kovin
naisval-tainen perhe. Isä Eino oli sahalla töissä samoin kait
poika Kondra. Äiti kävi myös sahalla silloin kun siellä oli
naisille sopivaa työtä. Tytöt hoitivat perhettä ja muutamaa
elukkaa siksi kunnes varttuivat ja saivat tienestipaikan kodin
ulkopuolelta. Ojalan perheen kaikki lapset avioituivat Kalajoelle.
Palaan
takaisin nyt tämän korttelin torinpuolelle eli Ollilasta seuraavaan
asuntoon, joka kuuluu myös Santaholman asuntoihin. Talo on Lehtola
niminen, eikä se ollut ympärivuotisessa käytössä. Kesäisin
siinä asusti Ollilan sukua. Tämä talo on purettu ja sen paikalle
rakennettiin silloiselle Santaholman konttoripäällikkö Kivekkäälle
ja vaimolleen Vernalle komea talo.
Seuraava
talo oli myös Santaholman ja sitä isännöi Laineen perhe. Perheen
isä oli Santaholman pehtoori ja hoiti kaikki maatalouteen kuuluvat
asiat ja palkkasi kesäisin tarvittavan lisätyövoiman. Vaimon
lisäksi perheeseen kuului tyttäret Aili ja Salme ja pojat Paavo ja
Veikko. Vanhin tytär Aili avioitui Kalajoelle. Salme ja Paavo
muuttivat Amerikkaan ja nuorempi poika Veikko kaatui sodassa. Tämä
talo on myös purettu pois ja tilalle on rakennettu talo joka nykyään
kuuluu entisen sahanhoita-jan Eroman perikunnalle.
Joen
puolella tietä, näitä vastapäätä on Santaholman
konttorirakennus jossa työskenteli Konttoripäällikkö Viljo
Kivekäs sekä muutamat Santaholman perheenjäsenistä, joskus ehkä
kaikkikin perheen miehet. Myöhäisemmässä vaiheessa myös
Santaholman kanslisti.
Konttorirakennuksessa,
Plassin päässä oli myös yksi pieni huoneisto, joka oli
Santaholman työntekijöiden käytössä. Mm. Ollilan palvelija,
Taluksen Hilda asui siinä jossakin vaiheessa.
Konepajan
päällikkö Einar Shalberg myös asui siinä perheensä kanssa.
Perheeseen kuului vaimo Ellen sekä lapset Karin, Liisa ja Kai.
Muistini mukaan Shalbergit muuttivat sodan jälkeen Närpiöön.
Kolmanteen
kortteliin kuului seitsemän rakennusta. Laineen taloa lähinnä
oleva asunto oli Anttilan tyttöjen omistama. Tässä asunnossa
asusti yksineläjä ”mykkä-Franssi”. Muuta nimeä en kuullut
milloinkaan hänestä puhuttaessa. Hän kävi myös sahalla töissä
ja huolehti itse itsestään. Samassa talossa asui muitakin
vuokralaisia. Vuokralaisten vaihtuvuus asunnossa oli aikalailla
nopeaa.
Kun
kierrämme tämän korttelin ympäri Plassille päin, niin Anttilasta
seuraava oli kelloseppä Kortteen asunto. Perhettä
en muista
Seuraava
oli Orellille kuuluva matala pieni asunto jossa asui Heikki Luokkala
perheineen. Hän oli alun alkaen kulkukauppias. Tähän asuntoon hän
perusti myös ensimmäisen myymälänsä toimi-nimellä H.R.
Luokkala.
Orellit
olivat rakentaneet sillä aikaa viereen talon itselleen ja tässä
talossa Tyyne Orell piti meille lapsille mieluisaa kauppaa. Tyyne
oli kotileipuri ja myi leipomotuotteitaan ja
karamelliä omasta myymälästä. Ville-isä oli kalastaja ja kuului
samaan kalaporukkaan isäni, Kalle-sedän ja Kustaa-enon kanssa.
Orellin perheeseen kuului kaksi lasta, Liisa ja Matti. Liisa opiskeli
ja valmistuttuaan avioitui ja muutti perheensä kanssa Helsinkiin.
Matti jäi naimisiin mentyään asumaan Kalajoelle.
Seuraava
talo oli sitten jo ensimmäinen iso kauppa, Kalajoen
Osuuskauppa, Plassin myymälä. Tämän myymälän kulmalta
lähti kuja Takakadulle jonka varrella oli kaksi pientä
mökkiä..Tämän korttelin kulmassa oli koko Plassin väen
”kaupungin kaivo”. Hyvävetinen ko mikä. Ja aivan kaivon lähellä
oli Tohkojan Villen ja anoppini Jennin mökki, johon he muuttivat
avioiduttuaan. Tässä tuvassa asuivat myös Jennin kaksi lasta,
mieheni Antti ja sisarensa Eeva. Tämä tupa ja sauna on purettu
pois. Ville kävi töissä Santaholmalla ja Jennikin aina kun sattui
olemaan naisille sopivia töitä.
Tohkojan
vieressä oli Verrosen Annan tupa, jossa Anna asui poikansa Laurin
kanssa. Heillä oli samassa pihassa pikkiriikkinen piharakennus jossa
asui aina joku vasta nainut pariskunta siksi kunnes saivat tilavamman
asunnon. Samassa korttelissa Verrosen vieressä asui Tiinasen Vikke
perheineen. Tupa oli pieni kuin linnun pesä, mutta aina oli paikat
järjestyksessä, äiti-Anni piti siitä huolen. Perheeseen kuului
lapset Kerttu, Eino, Aune, Tuula ja Lasse. On uskomatonta, että nämä
äidit ovat ehtineet käydä vielä kesäisin tällaisen perheen
hoidon lisäksi vieraan töissä. Näin teki myös Anni-äiti.
Santaholma tarjosi kesän aikaan naisille sopivaa työtä enempi kuin
talviaikaan. Avioiduttuaan Eino meni Ruotsiin töihin ja muut lapset
jäivät Kalajoelle.
Osuuskaupan
vierestä alkoi neljäs kortteli. Kulmatalo oli Usko ja Rauha
Bomannin talo, jossa Rauha piti kampaamoa. Usko oli
töissä kai sahalla ja kalasti kesän aikaan. Lapsia perheessä oli
tytär Sinikka ja kaksi poikaa Jorma ja Jouko. Toinen pojista hukkui
myöhemmin. Myöhemmin he siirsivät kampaamoliikkeen lähemmäksi
sillanpäätä. Tähän taloon muutti Liisa ja Urho Hihnala. Liisa
aloitti Muotiliike Ailan näissä tiloissa. Heidän
perheeseen kuului silloin kaksi lasta Pirkko ja Jorma. Urho Hihnala
rakensi heti sotien jälkeen uuden talon lähemmäs Kalajoen
keskustaa. Ja perheeseen syntyi kolmas lapsi Heimo. Hihnalan lapset
perustivat omat yritykset. Jorma muotiliikkeen Ylivieskaan, Pirkko
muotiliikkeen Haapajärvelle ja Heimo jatkoi Muotiliike Ailan
toimintaa Kalajoella.
Tämän
neljännen korttelin takakadun puolella oli Virtalan Laurin ja Lyylin
asunto. He työskentelivät sahalla niin kuin monet muutkin Plassin
asukkaat. Virtalan perheeseen kuului poika Alpo joka aikuistuttuaan
meni sahalle töihin.
Virtalan
naapurissa oli pienen pieni tupa johon muutti Äijänhaasta Ahon
Fanni. Hän oli vakituinen sahatyöläinen. Myöhemmin Fannin
seuraksi muutti Sadinmäen Eero. Eero teki myös päivätyönsä
sahalla ja kesäisin kalasti.
Seuraavat
rakennukset olivat Plassintien neljännen korttelin yritysten ja
yksityisten varasto-rakennuksia.
Bomannista
seuraava rakennus oli alkujaan Iso-ojan Pekan kauppatalo. Se oli
peräti kaksikerrok-sinen rakennus. Tänä muistamani aikana siinä
asui Mäkelän Erkki perheineen. Erkki oli valokuvaaja ja
vaimo Hilja piti pientä kahvilaa.
Mäkelän
perheeseen kuului vanhempien lisäksi neljä lasta. Annikki, Paavo,
Kerttu ja Kirsti. Lapsista ainoastaan Kerttu jäi Kalajoelle postin
palvelukseen. Myöhemmin Mäkelät muuttivat tästä Fapen mutkaan
Fapea vastapäätä olevaan taloon ja tähän taloon tuli uusi
yrittäjä.
Alakertaan
tuli suutarinverstas jonka omistivat Maunun
veljekset Eino ja Reino. Heidän yrityksessä oli kaksi vierasta
työntekijää. Veljesten sukulaispoika Tauno Kiviaho ja toinen
apumies oli Kankaanpään Jani. Hyviä suutareita kaikki.. .
Mäkelästä
seuraava asunto oli pieni matala tupa jonka Vähämäen Hanna
saneerautti itselleen ja tyttärelleen Ebballe asunnoksi. Hanna oli
leskirouva ja hän kutoi neulekoneella villa-asusteita
kyläläisille heidän tuomistaan, sekä omista langoista ja sai näin
elannon itselleen ja lapselle. Tytär Ebba avioitui Kankaanpään
Arvon kanssa ja jäivät asumaan Kalajoelle.
Ebba
oli ompelija ja Arvo kävi sahalla töissä.
Seuraavassa
talossa asui Klintin Kallen perheensä kanssa. Klintin sukunimi
muutettin myöhemmin Kallankariksi. Perheeseen kuului vaimo ja kaksi
tytärtä, Enne-Liisa ja Tellervo. Vanhempi tyttäristä meni
opiskelemaan Seminaariin ja muutti ammatin saatuaan muualle. Tellervo
piti kampaamoa olohuoneesta erotetussa pienessä
tilassa, johon oli tehty ovi Plassintien puolelta. Tellervo avioitui
Pitkäsen Paavon kanssa ja he muuttivat asumaan Ranualle.
Tästä
seuraava asunto oli myös pieni mutta paljon asukkaita sisäänsä
kätkevä tila. Siihen myös meni sisäänkäynti niin pihanpuolelta
kuin Plassintien puoleltakin. Tähän huoneistoon perusti Koivusaaren
Toivo pienen kaupan. Se oli Koivusaaren Kirjakauppa. Kauppa
tarjosi myös seppeleen ja kukkien sidontaa. Talossa tienpuoleinen
osa oli kauppana ja pihanpuoleinen osa asuntona. Toivo asui tässä
asunnossa vaimonsa Elsan kanssa. Heillä oli myös tytär Kati, joka
asui jonkin aikaa heidän kanssaan tässä talossa.
Koivusaaren
kirjakauppa oli minun ensimmäinen työpaikkani josta sain oikein
palkkaa ennen kuin menin jatkamaan koulunkäyntiä.
Tämän
korttelin viimeinen talo oli Kiuttu Eevan sekatavarakauppa .
Hän oli tietääkseni naimaton naisihminen. Työntekijät kaupassa
olivat paikkakuntalaisia. Miltei samassa pihassa oli Passin Martin ja
Kertun asunto. Martti oli sahalla tarhassa lastuutöissä ja
myöhemmin käytti elokuvakonetta Kuvalassa. Lapsia heillä oli
Paula, Maire, Heikki, Sakari ja Inkeri. Lapsista vain Sakari muutti
pois, muistelen, että Ruotsiin. Passin tuvan ja Änkilän talon
välistä lähti tie Mehtäperälle.
Palaamme
nyt tien joen puolelle Santaholman konttorirakennuksesta seuraavaan
rakennukseen joka oli Korven talo. Näiden rakennusten välistä meni
polku Korvenrantaan, jota käyttivät venerantana kaikki tässä
ympäristössä asuvat ihmiset.
Korven
talossa asui Rikhard Korpi vaimonsa Hannan ja lastensa Laurin, Annin
ja Kaarlon kanssa. Hanna ja Riko (Rikhard) olivat erittäin
ystävällisiä ihmisiä. Heidän pihallaan oleva juttupenkki oli
aina varattu. Siinä istujat puhuivat kaikki asiat selviksi. Niin
säät, saaliit, työt, tienestit kuin monet muutkin asiat. Riko kävi
sahalla töissä ja kalasti. Samoin pojat vartuttuaan menivät
sahalle hommiin. Äiti Hanna hoiti perheen ja lapset. Kaikki lapset
jäivät avioiduttuaan asumaan Kalajoelle.
Korven
talossa, aivan seinä seinää vasten oli Oikarisen Heinon ja Nannin
asunto. He olivat lapseton pariskunta . Heino kävi töissä Rahjan
satamassa ja Nanni työskenteli kai sahalla, ainakin kesäisin. Heino
käytti vapaa-aikansa työväen urheilijoitten, sittemmin Riennon
toiminnoissa. Oikaristen kuoltua Korvet ostivat talon. Ja Kalle
muutti asumaan tähän heti naimisiin mentyään.
Melkein
samassa pihapiirissä oli Pihlajan Jonnen asunto. Jonne
oli kuorma-autoilija ja ajoi rahtiajoa Sievistä ja
ehkä Ylivieskastakin. Perheeseen kuului vaimo Siiri ja tyttäret
Aune, Aila ja Anna, sekä poika Juhani. Heillä oli myös
kasvattipoika Eino Manninen. Eino oli useinkin Jonnella apupoikana
rahtiajoissa. Lapsista vain Anna jäi asumaan perheineen Kalajoelle.
Juhani muutti Kokkolaan, samoin Aune. Aila muutti johonkin Porin
tienoille. Eino Manninen avioitui ja muutti Rovaniemen seutuville.
Pihlajasta
seuraava asunto jokivarressa oli Lahtisen Heikin ja Olgan talo.
Heidän lisäkseen Asunnossa asuivat Olgan vanhemmat sekä Olgan
lapset Kalle, Rauha ja Laimi Kujansuu. Ja myös Heikin ja Olgan
yhteiset lapset Antti, Fanni, Veikko, Martti ja Inga. Heikki-isä
kävi sahalla töissä ja kalasti. Jossakin tässä seutuvilla oli
ollut myös edellä mainittujen Vierimaan veljesten syntymäkoti.
Nämä olivat kuolleet jo ennen minun syntymääni. Aikuiseksi
varttuneita lapsia heillä oli seitsemän, joista viisi muutti
Ouluun, avioituivat siellä ja jäivät pysyvästi sinne asumaan.
Seuraava
talo oli Ventelän asunto, josta minä en muista muuta kuin, että
siinä asui Ventelä niminen perhe. Ventelän talon jatkona
oli Kalajokilaakson Osuusliikkeen varasto. Itse
liikerakennus oli aivan maantien vieressä. Ja käynti liikkeeseen
oli, niin kuin siihen aikaan kaikkiin liikkeisiin, käytännöllisesti
katsoen suoraan maantieltä. Kaupanhoitajana liikkeessä toimi Väinö
Varpainen ja liikeapulaisia oli kai pari, kolme.
Tästä
kaupan vierestä meni ”kinttupolku” rantaan, jossa oli Plassin
naisten pyykkiranta isoine patoineen ja pyykkinaruineen. Kesäpäivinä
pyykkipata porisi miltei joka päivä.
Osuusliikkeestä
seuraava talo oli peltiseppä Evelin talo. Se oli
rakennettu aivan jokitörmän päälle. Niilo Evelin työtilat olivat
alakerrassa. Hän valmisti kaikenlaisia peltitavaroita.
Nisupeltejä,
pääläreitä, törppöjä, laxlootakarotteja, kastelukannuja ja
kaikkea mitä peltistä voi tehdä. Meille lapsille oli myös omat
astiastot jotka olivat markkinoiden kysyityimpiä tavaroita.
Perheeseen kuului Niilon lisäksi vaimo Martta ja muistaakseni tyttö
ja kaksi poikaa. Perhe asui yläkerrassa, jossa oli myös
vuokralaisia ja peltisepän työtilat olivat alakerrassa.
Seuraava
talo oli Tanskan Marin. Mari asui siinä lastensa Erkin , Martin,
Urhon, Laurin, Hannan, Ainon, sekä Vilman kanssa. Pojat olivat
kalastajia, joskin osa pojista kävi myös sahalla ja Rahjan
satamassa lastuutöissä. Tytöt työskentelivät herrasperheissä
sisäkköinä.
Tanskan
talosta seuraava mökkönen oli Virtalan Jussin ja Esterin asunto.
Heillä oli kaksi lasta Usko ja Sirkka. Usko oli kuulovammainen ja
kuoli jo lapsena. Jussi ja Esteri olivat myös sahatyöläisiä.
Seuraava tupa oli Tohko-ojan Jussin ja Hildan asunto. Lapsia heillä
oli kaksi Aili ja Matti. Matti kaatui sodassa ja Aili jäi asumaan
vanhempien kanssa. Jussi kävi töissä sahalla ja kesäisin hän
harrasti jokikalastusta ja nahkiaisen pyyntiä. Hilda kävi myös
lautatarhalla töissä kesäisin. Tämän tuvan muistan erikoisesti
siitä, kun heillä oli vielä sodan jälkeenkin tuvassa nurkkatakka
jossa paloi iloinen valkea. Leivinuuni hohki lämmintä ja hyvän
leiväntuoksu tuntui nenään heti oven avattuani. Tuoksu oli niin
”kamalan hyvä”, että olisi tehny mieli pyytää pala paljasta
leipää maistettavaksi.
Seuraava
rakennus oli putka, joka oli eniten käytössä
syysmarkkinoiden aikaan. Sitten, aivan jokitörmällä oli Ventelän
tupa, jossa asui Iida Ventelä perheensä kanssa. Lapsista muistan
Arvon, Tuomaan, Tanelin ja Jalmarin. Jalmarin vaimo oli Hannan ja
heidän lapsensa Aune ja Taisto.
Aivan
tien vieressä Kiuttu Eevaa vastapäätä oli Harjun
Tanelin suutarinverstas. Hän teki uusia jalkineita
ja korjasi vanhoja. Perheeseen kuului vaimo Elsa ja Elsan vanhemmat
Tuomen pappa ja mummu sekä Elsan tyttö ja poika. Samaa perhettä
oli myös Elsan ja Tanelin poika Olavi Harju, joka oli Tuomen mummun
silmäterä.
Tästäpä
ylitämme tien ja menemme toiselle puolelle.
Vastapäätä
Passin taloa on Änkilän talo, jonka tytär Passin Kerttu oli.
Änkilän talossa asui Väinö vaimonsa Editin kanssa sekä lapset
Antti, Pekka ja tytär Vappu. Vappu kuoli ehdittyään
rippikou-luikään. Väinö Änkilä viljeli maata ja vaimo Edit
hoiti karjan ja kotityöt. Väinö työskenteli myös metsäpuun
hankkijana Santaholmalle.
Seuraava
talo Mehtäperälle mentäessä oli Forssin Antin ja Hildan nätti
taitekattoinen talo, jossa asui suuri ja iloinen perhe. Hildalla ja
Antilla oli lapsia kaksitoista. Helge, Lenne, Elmeri, Eugen, Markku,
Inga, Leila, Singe, Rauni, Asta, Airi ja Arja. Tästä talosta ei
äiti joutanut vieraan töihin. Isä teki varmasti töitä sitäkin
enempi, milloin sahalla, milloin maalaustöissä. Ja aina kun
huutokauppa oli tiedossa, isä Antti oli varmasti vasaran varressa.
Vaikka ei ois mitään asiaa ollu muuten huutokauppaan, niin piti
mennä kuuleen Antin meheviä huutokauppa kommentteja. Ja kansalla
oli hauskaa. Lapsista Elmeri, Markku, Rauni ja Arja muuttivat muualle
asumaan. Muut lapset perustivat perheen ja jäivät Kalajoelle.
Forssilta
eteenpäin, kohti Mehtäperää on Änkilän viljelysmaita. Niiden
jälkeen, tien vasemmalta puolen alkaa vasta varsinainen Mehtäperä.
Kulmatontilla oli Siipon mökki, jossa asui isä kahden lapsensa
kanssa. Tyttären nimi oli Helga ja poika muistaakseni Olavi.
Siipon
kohdalta lähti tie sahalle päin. Sen varrella oli kaksi asuntoa.
Ensimmäinen oli Augusti Pirttijärven asunto, siellä asui iso
perhe. Äiti Kustaavan lisäksi oli lapset Matti, Aaro, Pentti,
Jouko, Annikki ja Eila. Augusti oli ammatiltaan seppä ja työskenteli
sahalla. Samoin äiti kävi lautatarhalla töissä silloin kuin
perheeltään ehti. Tästä perheestä kaikki jäivät Kalajoelle
(Matti perheineen oli jonkin aikaa Ruotsissa).
Seuraava
asunto kuului Topin perheelle. Äiti Reeta piti komentoa kahdelle
tyttärelleen Ainolle ja Saaralle ja pojankossille Matille.
Tietääkseni Reeta kävi myös töissä sahalla, tienatakseen
elannon perheelleen. Näistä taloista on purettu pois Siipon, ja
Topin asunnot ja tilalle rakennettu uusia asuntoja.
Siipon
mökistä seuraava Mehtäperän perukoille päin oli Ojalan Matin ja
Helenan tupa, jossa asui vanhempien lisäksi lapset Lempi, Paavo,
Marjatta ja Kalle. Ojalan perheen lapset lähtivät kaikki
maailmalle. Lempi ja Paavo menivät Helsinkiin. Marjatta muutti
pohjoiseen avioiduttuaan siirtolaispojan kanssa. Kalle muutti
Amerikkaan mentyään naimisiin Kankaanpään Kertun kanssa.
Seuraava
asunto oli Lahtisen Jukan ja vaimonsa Hilman asunto. Heillä oli vain
yksi perillinen, Bertta- tyttö. Muistaakseni hän menhtyi
lavantauti-epidemian aikaan.
Tämän
asunnon vierestä poikkesi pieni tien tapainen sahalle päin ja sen
tien varrella oli kaksi asuntoa. Ensin oli Pahikaisen sisarusten
asunto. Tytöt olivat naimattomia ja työskentelivät sahalla niin
kuin tämän perukan kaikki asukkaat. Pahikaisista seuraava asunto
oli Järvisten koti, jossa asui suuri perhe. Isän ja äiti Hilman
lisäksi oli lapsia muistaakseni seitsemän. Kerttu, Vilho, Paavo,
Armas, Enni, Linnea ja Reijo.
Tämän
saman tien varrella oli vielä pieni siisti tupa jossa asui Rahkolan
Hanna. Hän oli hiljainen yksineläjä joka työskenteli sahalla
saadakseen näin toimeentulonsa.
Palataampa
takaisin Mehtäperän tien varteen. Kulmatontilla oli Raudasojan
Jussin ja Vienon tupa. Jussi oli vakituinen sahan työmies. Samoin
Vieno yritti ainakin kesäisin käydä tarhalla töissä. Lapsia
heillä oli muistaakseni kuusi. Vanhimman nimi oli Risto, muiden
nimiä en nyt muista.
Raudasojaa
vastapäätä asui Hannilan Joona. Joonan perheeseen kuului vaimo ja
tytär.
Joona
rakensi proomuja Santaholmalle.
Nyt
palaamme takaisin Kiutun mutkaan. Änkilän Väinön talosta seuraava
kylälle päin on Yrjö Änkilän talo. Taloa asui vanha emäntä ja
kaksi lasta. Ttytär Elsa ja poika Yrjö. Heidän pääelin-keinonsa
oli maatalous. Äidin kuoltua Yrjö jäi hoitamaa taloa
Seuraavaksi
siirrymme Plassintien yli joenpuolelle ja luettelen kaikki talot,
jotka ovat joen puolella aina Jokisuun koululle asti.
Haaralan
talo on vastapäätä Änkilän taloja. Rakennus on komea, korkealla
kivijalalla seisova talo. Pihapiirissä on myös pienempi asunto ja
kuuluisa, komea suuri rakennus, jossa on aittoja ja varastoja.
Yhdessänäistä varastoista on myös mankelihuone kivimankeleineen
joka oli ainakin myöhäisemmässä vaiheessa kaikkien plassilaisten
käytössä
Päärakennusta
asui jämerä isäntä, Haaralan vaari (muuta nimeä hänelle en
muista). Vaarin lisäksi oli talon tytär poikineen. Haaralat elivät
maanviljelyksen ja metsätulojen turvin. Vanhan isännän kuoltua
taloa jäi isännöimään tyttären poika. Hän muutti Amerikkaan ja
talo on suurimman osan vuotta tyhjillään. Piharakennuksessa asui
Selma Marttala tyttärensä Leenan kanssa. Selma työskenteli aina
siellä missä naistyövoimaa tarvittiin. Hän oli hyväsydäminen ja
lempeä nainen. Seuraava pienen pieni tupa oli myös Haaralan maalla,
aivan tien vieressä. Siinä asui aina se joka kipeimmin tupaa
tarvitsi. Näihin aikoihin asunnossa asusti Heinistön Selma poikansa
Villen kanssa. Ville kävi sahalla töissä ja äiti huolehti hänestä
ja kodista.
Seuraava
rakennus on Teatteritalo. Tämä talo oli ja on vieläkin
työläisväestön käytössä. Toimintaa riitti silloin miltei joka
illalle. Talo on ollu tärkeä kokoontumispaikka Plassilla asuvalle
väestölle.
Ennen
Fapen mutkaa oli pieni tupa jossa asui niihin aikoihin Räihälän
Kyllikki kahden lapsensa kanssa. Hän ansaitsi
elannon konekutojana ja muistelen, että hän teki
ompelutöitä itselle ja myös vieraillekin. Sodan aikoihin Kyllikki
muutti perheineen Rahjankylään ja asunto jäi siirtolaisten
käyttöön. Myöhemmin tupa oli varmaan vain kesäkäytössä.
Fabritiusen
talo on seuraavana. Tässä asui piirilääkäri Fabritius vaimonsa
Annan kanssa. Herrasväki eli hyvin eristäytynyttä elämää.
Herra
Fabritius tunnettiin erittäin ankarana ja ehkä vähän
pelottavanakin miehenä, joka harrasti metsästystä koirineen. Tässä
kohdin tie teki (tekee) mutkan sillanpäähän päin mentäessä ja
siksi sitä kutsutaan vieläkin Fapen mutkaksi.
Seuraavaan
pihapiiriin kuului neljä rakennusta.. Östmannin perhe asui
pienemässä punaisessa talossa. Myöhemmin talossa asui Kotiahon
Righard vaimonsa ja kahden lapsensa Eilan ja Olavin kanssa. Kahdessa
keltaisessa talossa oli mustaakseni siirtolaisia, ja näistä
isoimmassa talossa leivottiin ja pakattiin rintamalle leipiä. Tässä
samassa talossa oli myös kulkutautisairaala ison lavantautiepidemian
aikana. Myöhemmin nämä rakennukset osti opettaja Maija Keskinen ja
tällöinkin suurin rakennus oli asumaton..
Melkein
tähän samaan pihapiiriin kuului myös Vuotilan komea talo. Talossa
valmistettiin limonaadia joka oli meille lapsille
suuren suuri ihme. Valitettavasti en muista perheestä muuta kuin
tuon limonaadin valmistuksen.
Vuotilan
talon jälkeen jälkeen jokirantamaat olivat ketoja ja seuraava
rakennus olikin jo pappila, joka kuului jo keskustan palvelujen
piiriin.
Palataan
Yrjö Änkilästä seuraavaan taloon, jossa ennen sotia oli leipomo.
Muistaakseni se oli Pakkasen tai Lylyn omistama talo, perhettä en
muista. Saman rakennuksen seuraava omistaja oli myös leipuri, Emil
Lehtinen. Hän piti siinä sekä leipomoliikettä,
että myymälää. Yrittäjäperheeseen kuului äiti
Iida ja kaksi lasta Liisa ja Urpo. Liisan mentyä naimisiin, perhe
muutti Ylivieskaan. Urho jäi asumaan perheineen Kalajoelle. Äiti
Ida työskenteli sekä myymälässä, että leipomossa.
Lehtisen
vierestä kulki pieni tie Mehtäperälle päin. Sen varrella oli
kaksi asuntoa. Ensimmäinen oli Rahkolan Joonan asunto, jossa asui
isännän lisäksi perheen äiti sekä tytär Ilta-Rauha. Joona
Rahkola työskenteli Santaholmalla puuseppänä.
Seuraava
asunto oli Lindvallin tupa, jossa asui vanhempien lisäksi kolme
poikaa. Pojista vanhin Antti työskenteli sahalla, keskimmäinen
poika Matti meni Osuusliikkeen palvelukseen ja nuorimmainen Martti
oli myös nuoruusvuosinaan sahatyöläinen. Martti ja Antti jäivät
perheineen Kalajoelle asumaan.
Lehtisestä
seuraavan talon teki Hemmilän Ville. Ville oli autoilija.
Talon yläkerrassa oli asuinhuo-neet ja alakerta oli linja-autoa
varten. Hemmilän perheeseen kuului äiti Asta ja poika Pentti. Tämän
talon osti myöhemmin sodan aikana sisarukset Tyyne ja Kerttu
Heikurinen. He pitivät talon yläkerrassa ravintolaa, jossa
sai vaatimattomia, mutta sota-ajan huomioiden, hyviä ruoka-annoksia.
Kävimme joskus herkuttelemassa syöden kaurapuuroa ja
mustikkasoppaa.
Tämän
talon kohdalta lähti taas tie kohti Mehtäperää ja Raaheen menevää
tietä ns. Lontaanin mutkaan. Tämän tien varrella vasemalla
ensimmäinen oli Aarne Hietalan ja vaimonsa Annikin talo. Aarne oli
sahatyömies. Annikilla riitti työtä perheen parissa. Lapsia oli
useampia, muistaakseni kolme tyttöä ja kolme poikaa.
Hietalasta
seuraava asunto oli Tanskan Erkin ja hänen vaimonsa rakentama talo.
Erkki kaatui sodassa, ja koska he olivat lapseton pariskunta, talo
myytiin ja tilalle on sittemmin tehty uusi. Rahkolan Hanneksen talo
oli seuraavana. Hannes asui siinä Elma-vaimonsa ja kolmen tyttönsä
kanssa. Tytöistä kaksi olivat nimeltään Kaisa ja Annikki,
kolmannen nimeä en valitettavasti muista. He muuttivat kai johonkin
Viialan seudulle. Tällä puolella tietä, ei ollut muita asukkaita.
Palaamme
takaisin tien toista puolta. Ensimmäisenä oli Untisen Feetin ja
Helmin asunto. Perheeseen kuului poika Veikko ja kaksi tyttöä
Kirsti ja Pirkko. Lapsista Veikko ja Pirkko jäivät asumaan
Kalajoelle perheineen. Kirsti muutti eteläsuomeen. Feeti teki
kaikenlaisia sekatyömiehen töitä ja kalasteli. Hän oli myös
merkittävimpiä nahkiaisen pyytäjiä Kalajoella. Untiselta seuraava
Plassintielle päin oli Haikolan Martin asunto, hän oli nainut
vaimon Änkilän talosta. Martti oli sahan työläisiä. Vaimo Elsa
hoiti perhettä, jossa muistaakseni oli kolme tyttöä ja saman
verran poikia.
Seuraava
asunto oli Mikkosen Kallen ja Hannan. He olivat lapseton pariskunta.
Heistä muistan vain, että Kalle oli innokas hylkeenpyytäjä.
Salmisen tupa on seuraava. Tässä tuvassa asusti äiti ja isä
Salminen. Heillä oli vain yksi tytär, Linda. Linda avioitui Ketolan
Arvon kanssa ja heillä oli tytär Maila. Maila avioitui ja jäi
perheineen Kalajoelle. Isä Salminen oli sahalla vahtina ja äiti
hoiti tyttären kanssa kodin ohella muutamaa lehmää.
Plassintielle
tultaessa Hemmilän lähin naapuri oli pienen pieni koti, jonka
Isäntä oli Jutilan Viljami. Viljamin lisäksi tuvassa asui äiti ja
kaksi poikaa Matti ja Väinö. Matti oli sahalla konemestarina ja
Väinö oli sahalla asettajana. Avioiduttuaan Väinön perhe muutti
Lepistönperälle Äijän hakaan, josta olen maininnut jo
aikaisemmin. Myöhemmin Väinö Jutilan perhe muutti asumaan
Haaviston taloon.
Tässä
tuleekin sitten se em. Fapen mutka, josta tie haaraantuu Jokisuun
koulua kohti ja edelleen sillanpäähän. Toinen haara on Leviätanhua
joka vie Merenojalle.
Tässä
teiden haarassa oli pieni, vaalea rakennus jossa Tiiton Hilma piti
pienimuotoista vaatetusliikettä. Hän asui tätä
kotia kahden tyttärensä kanssa. Vanhempi, Mirja kävi kesäisin,
lastuun aikana töissä Santaholman tarhalla puutavaran ylösottajana.
Nuorempi, Raili oli vielä alta kouluikäinen. Tämä perhe muutti
liikkeensä myöhemmin sillanpäähän. Erkki Mäkelä osti Tiiton
talon myöhemmin ja valokuvaamo muutti siihen.
Jokisuun
koululle päin Plassintietä mentäessä seuraava asunto oli
Santaholman omistama ja siinä asui Väätäinen. Vaimoa en muista,
mutta perheessä oli Teuvo-niminen poika. Väätäinen oli
Santaholman metsäpomoja. Heidän muutettua pois paikkakunnalta,
tähän taloon tuli asumaan Kärjän Kalle ja Helmi. Heidän poikansa
Leo taisi syntyä tässä talossa. Kalle oli myös metsäpomo.
Pihlajaniemen
mummon tupa oli seuraava. Siinä hän asui poikansa Einon kanssa.
Seuraava
kanttinen asunto kuului Brusiinin naisvaltaiselle perheelle.
Perheessä kun oli naisia viisi ja poikia vain yksi. Äitin lisäksi
oli Aino, Aili, Anna ja Hilma sekä poika Väinö.
Tytöt
työskentelivät Jokisuun koululla keittäjänä ja siivojina.
Myöhemmin Aili oli postinjakajana. Väinö meni heti vartuttuaan
sahalle töihin.
Palataan
takaisin Fapen mutkaan ja Leviäntanhuan varrelle, sen maanpuolelle.
Jutilasta seuraava asunto oli Untisen, ja siinä asui isännän
lisäksi muistaakseni kaksi poikaa. Tämän asunnon osti Oulaisista
kotoisin oleva liikennöitsijä Väinö Pirttijärvi.
Hän liikennöi monta vuotta linjalla Oulainen – Kalajoki. Melkein
samassa pihassa asui ainoastaan naisväkeä ja hekin olivat osan
ajasta Amerikassa. Viimeisinä elinvuosina palasivat asumaan
vakituisesti tähän omistamaansa taloon.
Nyt
tullaankin jo lähelle Raaheen kulkevaa tietä. Tämän tien varrella
oli Santaholmalle kuuluvia heinäketoja ja viljapeltoja. Santaholman
heinä- ja viljaladot olivat kahden puolen tanhuaa ja niitten
vierestä meni tanhut Forssin Veikon asuntoon, jossa hän asui
Kerttu-vaimon ja seitsemän lapsen kanssa. Veikko oli maalari kuten
Forssin muutkin veljekset. Mutta hänkin työskenteli Santaholmalla
ainakin kesällä lastuun aikana. Forssin naapurissa oli Santaholman
omistama taitekattoinen talo, jossa asui näihin aikoihin vaihtuvasti
sahalla työskenteleviä perheitä.
Palaamme
nyt Jokisuun koulun tienoille, josta haarautuu Plassintie ja Raaheen
menevä tie. Raahentiellä ensimmäisenä oli kunnan viljamakasiini
(viljan lajittelu tapahtui myöhemmin tässä). Jokisuun koulu on
tien toisella puolella. Viljamakasiinista seuraava asunto oli Mårdin
Suoman ja lasten Paavon, Pekan, Eevan ja Veeran omistama. Suoma
hankki elannon perheelle sahan töissä ja lapset menivät heti
kynnelle kyettyään myös samaan työpaikkaan äidin kanssa.
Mårdin
jälkeen oli Simin Hellin asunto. Sitä sanottiin myös junaksi,
koska se oli pitkä ja
kapea,
junan vaunua muistuttava talo. Tässä asunnossa Helli asui kahden
tyttärensä Lillin ja Lauran kanssa. Helli piti myös naisten
pukimoa tässä talossa ja myi hyvinkin tyylikkäitä
asusteita.
Lilli
ja Laura muuttivat aikuistuttuaan pois Kalajoelta, Laura muistaakseni
Ylivieskaan.
Lindemannin
talo oli seuraava. Muistelen, että isä-Lindemanin työ liittyi
laivoihin. Perheeseen kuului äidin lisäksi lapset Risto, Antti,
Paavo, Aini ja Anneli. Äiti työskenteli suuren perheen keskellä
kotona.
Seuraava
asunto oli Kailan Pentin ja Lean omistama. Pentti teki töitä
Santaholmalla ja vapaa-aikana suutarin töitä
kotona. Lea-äiti hoiti kodin ja suuren perheen, johon kuului lapset.
Jouko, Jorma, Maire, Aune, Marja, Aino, Anneli, Irja ja Raija.
Lapsista ei yksikään jäänyt Kalajoelle, vaan opiskeltuaan he
”lensivät” kaikki maailmalle.
Kailasta
seuraava asunto oli Mäkelän Antin perheen. Antti oli kirvesmies ja
työskenteli rakennuk-silla. Vanhempien lisäksi perheeseen kuului
neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Kerttu, Siiri, Rauni ja Eeva ja
pojat Veikko ja Jaakko. Pojat perivät ammatin isältään ja
ryhtyivät kirvesmiehiksi.
Mäkelää
vastapäätä oli asunto jota isännöi poliisi Jutila. Jutilan
perheeseen kuului vaimo ja kaksi poikaa. Toinen pojista oli
kuulovammainen ja kuoli vanhainkodissa keski-iän saavutettuaan.
Oskari Jutila mentyään naimisiin muutti perheensä kanssa
Rovaniemen seudulle voimalaitoksen töihin. Tässä asunnossa oli
Jutiloitten jälkeen myös kulkutautisairaala.
Mäkelän
talosta seuraava, samalla puolen tietä oleva talo oli Jutilan Natan
ja Hilman. Heidän lapsensa olivat Eero, Aaro ja Anna-Liisa. Natalla
oli hevonen, hän ajoi Santaholman
ajoja sekä yksityisten ajoja, milloin sellaisia
tarvittiin. Syksyisin heidän tulonlähteenään oli nahkiaisen
pyynti. He jalostivat myös tämän saaliin ja sillä oli
kysyntää Helsinkiä myöten.
Jutilasta
seuraava asunto oli Forssin perheen. Siihen kuului äidin lisäksi
pojat Antti, Kalle,Vilho, Veikko ja Urho. Forssin suvun miehet olivat
ja ovat edelleen maalareita. He saivat pääasiallisen elantonsa
tällä työllä, mutta kävivät myös sahan töissä, jos
maalaustöitä ei ollut.
Forssilta
seuraava mökkönen oli Väisäsen Eevan. Hän oli yksineläjä ja
sai toimeentulon sairaalan pyykkärinä. Hän oli ehkä aikaisemmin
ollut myös sahalla töissä, ainakin kesällä lastuun aikana.
Silloin oli töitä tarjolla myös naisille. Näitten kolmen asunnon
ulkohuonetilat puuliiterit saunat ja karjasuojat olivat tien
vastakkaisella puolella.
Tästä
Eevan tuvan seinustaa hipoen kulki Leviätanhua. Ylitämme sen ja
jatkamme pitkin Raahentietä.
Tien
vasemmalla puolella oli ensimmäisenä jo ennen mainittu
taitekattoinen asunto.
Siitä
seuraava oli Hietalan Taunon ja Lahjan talo. Perheessä oli pojat
Raimo ja Reino, sekä tytöt, joista muistan Lauran ja luulen, että
heillä oli toinenkin tyttö. Sama pihapolku johti myös toiseen
Hietalan taloon. Siinä asui Taunon veli Ville Hietala vaimonsa Ebban
ja lastensa Raunin, Teuvon ja Pentin kanssa.
Muita
asuntoja tien tällä puolen ei ollutkaan. Raahentie jatkui Lontaanin
mutkaan asti ja siitä edelleen Raaheen.
Palaan
takaisin Leviäntanhuan ja Raahentien risteykseen.
Oikealla
puolella ensimmäinen asunto oli Niemelä-nimisen perheen asunto.
Vanhempien nimiä en muista, mutta pojat olivat Oiva ja Olavi. Oiva
muutti Pohjoiseen ja jäi sille tielleen. Olavi rakensi Kalajoelle
talon, mutta myi sen ja muutti muistaakseni Helsinkiin.
Niemelästä
seuraava talo oli Suvannon Antin ja Hilman omistama. Heidän lisäksi
perheeseen kuului kasvattipoika Ossi. Antti oli hevosmies ja
hän ajoi Santaholman ajoja, ja mikäli aikaa riitti,
myös yksityisten ajoja. Ossi muutti laivahommiin
johonkin Turun seutuville.
Seuraava
mökki, jonka muistan oli Heikkilän Fiian. Hän asui yksin. Suku oli
muistaakseni Ameriikassa.
Heikkilästä
seuraava oli Akolahden Kallen ja Hiljan tupa. Heillä oli yksi lapsi,
Oili nimeltään. Kalle ja Hilja kävivät kumpikin töissä sahalla.
Myöhemmin Hilja työskenteli myös sairaalan pesulassa. Oili
avioitui ja jäi asumaan Kalajoelle.
Lähellä
Lontaanin mutkaa oli Mikkosen Hannan asunto. Hanna oli erittäin hyvä
ompelija. Hänen asuntonsa oli ruhtinaallisen iso yksin asumiseen. Ja
nuo kaksi huonetta ja keittiö olivat aina niin siistissä kunnossa,
että oli vaikea kuvitellakaan, että siellä tehtiin ompeluhommia.
Hannan
lähin naapuri oli Heinistön Hanna ja Jussi. Heinistöt olivat myös
sahan työläisiä. Heidän perheeseen kuului kaksi tyttöä.
Vanhempi tytöistä Helvi avioitui ja asettui johonkin Helsinkiin
päin ja nuorempi Raili jäi kalajokiseksi.
Heinistöltä
jatkui kärrytie Haanpään taloon, jossa asui Eemi-isäntä ja
Saimi-äiti poikineen. He saivat elantonsa etupäässä
pienviljelijöinä. Pojat, Toivo, Vilho ja Pentti aikuistuttuaan
kävivät tilapäistöissä sahalla tai tarhassa.
Nämä
olivat Raahentien varren asukkaat.
Leviän
tanhuan varrella Merenojalle päin asui muutamia perheitä.
Junnikkalat, Vierimaat, Saarikot ja Tammet, jotka työskentelivät
sahalla ja käyttivät Plassilla olevien yritysten palveluita.
Merenojan tien varrella oli myös muutamia sahalla käyviä
työläisperheitä, Sauvolat, Takalot ja Anttilat. Joen toisella
puolen, Holmanperällä suurin osa väestöä oli myös sahan
työläisiä ja hekin asioivat Plassin kauppaliikkeissä.
Mielenkiintoista
on se, että Plassilla oli yritystoimintaa niin paljon niin pienen
alueen väestöön nähden. Muistini mukaan kaikkiaan 35 yritystä ja
ne kaikki olivat varmasti tarpeellisia.
Siirtolaisväestö
kuului myös Plassin asujamistoon noihin aikoihin, koska heitä oli
sotaa paossa melkein joka kodissa. Heillä oli suuria perheitä ja
osa asui niin pienissä tuvissa, että piti ihmetellä miten se
ylipäätään oli mahdollista. Osa pääsi tietysti asumaan
isompiinkin taloihin, esim. Santaholman päärakennuksessa ja
Santaholman Lehtolan talossa asui varmaan monta perhettä. Plassilla
asuneet siirtolaiset olivat lähtöisin Karjalasta ja Lapin
itärajalta ja he asuivat vain väliaikaisesti Kalajoella, joten en
muista niin tarkkaan heidän perheitään. Osa heistä avioitui
täällä ja jäivät asumaan Kalajoelle, mutta osa muutti Lappiin
perheineen.
Nämä
ovat ainoastaan minun omia muistikuviani Plassin miljööstä siltä
aikakaudelta kun olin 10-15 -vuotias, joten näistä muistelmista on
voinut jäädä paljonkin pois asioita ja jotain olen ehkä muistanut
väärin, mutta toivottavasti tämä saa aikaan keskustelua ja
muisteluita noilta menneiltä ajoilta. Ja auttaisi lapsiamme
muistamaan juurensa ja siirtämään jotakin niistä omille
lapsilleen. Ja mikä tärkeintä, innostaisi muitakin muistelemaan
lapsuuttaan ja nuoruuttaan Plassilla. Siellä oli ja on edelleen hyvä
elää.
Näin
jälkeenpäin ajatellen tuntuu kuin ihmiset olisivat tuohon aikaan
olleet läheisempiä toisiaan kohtaan ja ottaneet osaa kanssaihmisten
iloon kuin suruunkin, puuttumatta silti häiritsevästi kenenkään
tekemisiin tai tekemättä jättämisiin.
Kalajoella
Papinpolulla syksyllä 2002 – Venteläntiellä talvella 2009
muistellut
Einileena Vihelä
1 kommentti:
Kaunista muistelmaa ja tekstiä.
Lähetä kommentti