torstai 19. tammikuuta 2017

Janoon bensiiniä



Tänään sattui jotakin. Tuli hälyytys. Äkkiä valmiiksi ja marssikuntoon. Kiviniemen nokalla oli läpimurto ja tarvittiin kiireesti apuväkeä. Marssimme pikavauhtia lumisella tiellä useita kilometrejä. Meillä oli pieni hengähdystauko ja minä huomasin tien vierassa limukkakoreja, täynnä erivärisiä juomia, Janotti pakahtuakseen ja minä ryntäsin kiireesti laatikoille, saadakseni pullon ennenkuin muut ehtivät ja etten jäisi ilman. Avasin korkin ja join monta kulausta ennekin totestin sen olevan bensiniä, jota käytettiin tankin torjunnassa. Voi sitä polttoa, joka raastoi vatsaani. Monta päivää sen jälkeen tuli bensaröyhtäyksi. Ennenkuin tauko loppui saimme tiedon, että tilanne on selvitetty. Palasimme takaisin. Siellä kaatui muunmuassa minun kansakoulukaverini, Kalle Yliuntinen.

Sotamies Kakko ja minä kävimme 16.12.1939 Tikansaaren kylässä katselemassa taloja. Kiersimme useissa hylätyissä kodeissa. Voi sitä surkeutta, mikä oli nähtävänä. Missä oli kana ainoana olijana, missä yksinäinen kissa naukui orpouttaan. Ruokatavarat oli koluttu putipuhtaiksi. Kaikki laatikot oli sikinsokin lattialla, sisälmykset samoin papereineen ja tietysti ovet olivat auki. Kaikki oli kuin huutokaupan jäljiltä. Sota tekee miehistäkin tunnottomia, vaikka parempi kai se oli, etta ruatkin tuli syötyä, kuin että ne olisivat jääneet epämääräiseen tulevaisuuteen. Olen Salmun kanssa vartiossa. Vuoro on kaksi tuntia joka neljännen tunnin kuluttua, Yö kello 02.30. On hiljaista, joskus yksinäinen tykin ammus rikkoo hiljaisuuden. Nyt on joka yö meidän miehiä kulkenut partiossa vihollisen puolella. Usein ovat saaneet hyödyllisiä tietoja tai tehneet vahinkoa viholliselle. Partiot ovat vapaaehtoisista koottu. En ole mennyt mukaan, olen ajatellut tehdä sen, mikä on pakosta tehtävä tai mikä tilanne vastaan tulee. Viime yönä olivat hiipineet ja särkeneet tykeistä lukot.


Lähdeaineisto Sotavuodet Kalajoki

Ei kommentteja: