Kalajokisuulla on pidetty
ainakin 1600-luvun alkupuolelta asti markkinoita. Ajan mittaan sinne
syntyi Plassi eli kymmenien markkinatupien ja tervapuotien taajama.
Syntyi pysyvämpääkkin asutusta tupiin ja ympäristöön.
1860-luvulla Plassi jopa yritettiin saada kaupungiksi.
Musiikki on kuulunut
Plassin elämään. Häissä ja markkinoiden aikaan pidettiin
tansseja. Kalajoen alajuoksulta on tallennettu mm. vanhoja
polskasävelmiä, jotka valssit ja polkat syrjäyttivä 1880-luvulta
alkaen. Kalajokisesta vanhasta häämusiikista on kirjoittanut Vilho
Ritakari artikkelissaan ”Kalajoen vanhoista naimatavoista”
(Pohjois-Pohjanmaan Maakuntaliiton vuosikirja 1937). Sen pohjana on
ylioppilaitten 1934 kotiseuturetkellä tekemät haastattelut. Mm.
maankuulut kalajokiset viulupelimannit Erkki (1854-1936) ja Kalle
Sorvari (1870-1937) elivät vielä silloin Mehtäkylässä.
Plassin musikkikulttuuriin
kuuluvat vanhastaan myös merimieslaulut. Yksi näkökulma niihin:
Runoileva vanha merimies Juho Heikki Järvin (1846-1903) lähti
Ketolan faarin kanssa Ouluun kaloja myymään. He sopivat, että
kumpikin aloittaisi vuorollaan laulun ja ettei samaa laulua
laulettaisi kahteen kertaan. Koko matkaksi riitti laulettavaa,
varmaan nimenomaan merimieslauluja (Kalajoki-lehti 26.8.1993), mutta
Efraim Kilpinen kirjoitti 1930-luvulla Plassilta Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuralle, että vain hän osasi enää vanhoja
merimieslauluja (Kalajoki 15.4.1999)
Sanotaan ilkeästi, ettei
Plassilla kukaan ole pappia tarvinnut, mutta se ei ole koko totuus
tästä aihepiiristä. Ainakin tervahovinhoitaja Daniel Roosilla
pidettiin markkinaseuroja, joissa puhhui aikanaan mm. Paavo
Ruotsalainen. Kalajoelta on kirjoitettu muistiin Siionin Virsien
sävelmiä. (Kalajoki 30.11.1995.) Paitsi körttiläiset myös
lestadiolaiset lauloivat mainittua kirjaa.
A. Santaholma aloitti 1902
höyrysahan ja kivihiomon rakentamisen Kalajokisuulle. Miltei koko
1900-luvun Santaholma työllisti kymmeniä plassilaisia kerrallaan.
Sahalaiset ovat kunnostaneet taajaman vanhoja rakennuksia ja
rakentaneet uusia taloja lähitienoolle. Plassilla oli kauppoja vieä
1950-luvulla 5-6 samanaikaisesti. Tiellä ja kujilla oli liikettä,
samoin joella. Sahalta haettiin hevosella rimoja polttopuiksi.
Monella oli lehmä, pari. Sahan hiipumisen myötä myös Plassin
elämä on hiljentynyt. Taajaväkinen yhdyskunta lakkautettiin 1955.
Silloin Plassilla asui 180 henkeä. Kauppoja ei ole Plassilla enää,
mutta markkinoilla on kyllä enemmän tungosta kuin ennen vanhaan.
Plassi voidaan mieltään suppeammin tai laajemmin. Siihen kuuluu
ainakin Takatien ja jokirannan välinen alue. Raahentien, Mehtäperän
ja Ämmän pojat eivät kuuluneet Plassin poikain sakkiin
1950-luvulla. Lepistötien varessa raja oli epämääräinen.
Kalajoella on ollut varsin
paljon ja monenlaista työväenkultturia, myös musiikkia.
1920-luvulla oli työväenkuoro. Työäväen johtmiehet J.A.Lankila
ja Juho Koski olivat hyvä musiikkimiehiä. Oli aikoinaan Plassin
pelimannit:Erfaim Kilpinen kantele, Nikolai Taali harmonikka ja neljä
viulua. Erkki Mäkelä soitti haitarilla tansseja. Näytelmissä oli
musikkia. Lauri Järvinen on kirjoittanut jonkin verran
kulttuuristakin ”Kalajoen työväenliikkeen historiassa”
(1986).Sotien jälkeen Kalajoen työväenkulttuurin keskuksena on
ollut Teatteritalo.
Plassin maine on punainen.
Punaisuus näkyi nimenomaan myönteisesti työväestön
solidaarisuutena, me-henkenä Plassila. Räikeitä poliittisi
ilmiöitä oli vähän, ehkä joitakin vapputekstejä ja
Teatteritalon pitkänperjantaintanssit. Suuri osa SKP:n jäsenistä
kuului kirkkoon. Pari kilometriä ylmepänä jokivarressa oli sen
kilpailija , Nuorisoseura, sekin lajissaan parhaasta päästä.
Kanttori Oskari Metsola (1874-1951) oli merkittävä monipuolinen
musiikkimies. Torvisoittokunta eli vielä vähän aikaa sotien
jälkeen, mutta sitten soittoharrastus yksipuolistui Kalajoella, se
jäi lähinnä haitarin varaan, mutta hanuristeja olikin monta.
Plassin musiikkikulttuurin
kannalta on tärkeä mainita erityisesti kantelemestari Efraim
Kilpinen ( 1862-1951) ja hänen poikansa Oskari Kilpinen ( 1895-1980)
He osasivaat ja siirsivät vanhaa perinettä. He rakensivat yli 4000
kannelta ja välittivät niitä Musiikki Faazerin kautta.
1970-luvulla Mikko
Himanka, Unto Jutila ja Pasi Eskola tekivät ”Plassin poikain
lauluja”Siinä on sävelmältään mainio ”Laulu Plassin
musiikkikulttuurista, joka ei ollu hääviä”. Plassin poikain
laulut herätti niin paljon pahennusta, että kasetit poltettiin
Lohtajan pappilan uunissa.
Lähdeaineisto Mikko
Himanka Plassin poika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti