Vankeja
On jouluaatto 24.12.1939.
Olen odottanut pakettia kotoa, saa nähdä tänään. Olen ollut
muutaman päivän sairas. Kävin lääkärin vastaanotolla ja sain
pillereitä, Lämmitän Salmun kanssa saunaa läheisessä kylässä.
Jostain kuuluu taistelun melskettä. Jouluaaton kunniaksi on laulettu
virsiä, joutu kahvia mahamäärin. Erään toverimme muistoksi
vietimme hiljaisen hetken ja lauloimme virren.
Tuli taas niin ikävä
rakkaita siellä kotona, muistellessa entisiä jouluja. Voi Sylvi
kuin olet kaukana, ei tiedä milloin tapaan sinut rakkahin. Voi mennä
kauankin. Hyvä Jumala lopeta sota. Tee ihmiset niin hyviksi, että
he tuntevat lähimmäisen rakkauden. Anna ihmisille hyvä tahto,
onhan joulukin. Tee ihmisistä hyviä lapsia, jotka ovat sinullekin
mieluisia. Älä anna virrata viattomien veren. Syyttömiähän ovat
vastapuolen miehetkin tähän kurjuuteen. Ei varmaan hekään
haluaisi ampua meitä, Älä anna enää enemäpää tuhoa tulla
Suomeen. Toivon, että tulisi pian rauha. Toivon ettei minun tarvitse
laukaustakaan ampua ja uskon, ettei vastapuolen mies tekisi sitä
myöskään. Mutta massan virta vie mennessään. Näin rukoilin
sydämessäni.
26.12.1939 on
tapaninpäivä. Puolenpäivän maissa tuli lähtö uuteen paikkaan.
Olemme majoittuneet Kiviniemen sairalaalarakennukseen. Jouluiltana
sain vaimoltani paketin ja kaksi kirjettä. Joulu tuli vasa illalla.
Olin niin tyytyväinen kuin olla voi. Voi kun minä pidän
vaimostaani, niin paljon etten voi sanoin kertoa. On kaipuuta
kerrakseen, olla erossa hyvästä vaimosta, elämän toverista.
Tunnen puhdasta, sydämen syvyydestä lähtevää kiintymystä. Hän
on oikea ystävä, joka on minunkin orovon sydäemen sulattanut. Olen
joskus ollut hänelle tylykin, sydämestäni pahoittelen sitä. Kun
tulen kotiin ei hänen tarvitse koskaan minun takiani mieltään
pahoittaa. Ja ne lapset, kuinka ylpeilen heistä nyt jo pienenä.
Tunnen suurta rakkautta heitä kohtaan. Pienet kultaset. Heistä
varmaan kasvaa hyviä neitoja ja Markku, näen hänet silmissäni
reippaana nuorukaisena rinnallani. Rehellinen kunnon mies hänestä
tulee.
Olemme saaneet paketeita
miltein joka mies kotoa. Jokainen tarjoaa toisilleen jotakin.
Ystävällistä toverihenkeä. Olimme taas viime yönä menoss klo
16-3. Matkaa 10 km. Kun palasimme, oli vaatteet märkänä asetakkia
myöten. Huone johon tulimme, oli kylmä kuin jääkellari. Mitään
kuumaa emme saaneet suuhumme. Aamulla heräsimme kylmästä
kangistuneina vaatteet yhä märkinä.
Olimme liikkuvassa
parivartiossa aikamme. Kasarmialueella on myös yksityisasuntoja.
Erään talon pihalla oli lumilinna muistuttamassa lapsista, joskus
rakennettu ja pakkasen säilyttämä. Tietysti talo oli autio
niinkuin muutkin, kissan jäljet johtivat johonkin. Lasten
leikkipaikka oli jäänyt ja toi mieleen kaihoisia ajatuksia. Siella
kaukana leikkii omatkin lapset tehden lumilinnoja ja lumiukkoja.
Surullista ajateltavaa, kyyneleet silmissä suoritin vartiotehtäväni
loppuun. Uuteen on neljä tuntia aikaa. Istun kasarmin keittiössä.
Pojat ovat evaloinet jostain radion. Kuunneltiin kaikessa rauhassa
uutiset. Soittoakin kuuntelin pitkästä aikaa mieli virkistyen
pikkuhiljaa.
28.12.1939 samaa touhua
kuin aikaisemmin. Kahvia emme voi keittää, mutta kun sairaalassa on
keskuslämmitys, laskemme kuumaa vettä raanasta ja kahvia sekaan,
tullee siitäkin juomisen arvoista. Kuivailen 29.12.1939 vaatteita
pannuhuoneessa. Porukassamme on mies, joka osaa hoitaa
lämpökattilaan. Kuljemme joka yö esteiden teossa, hiihtäessä
kastuu vaatteet, joten ei entiset keskiä kuivata, kun taas on
lähdettävä. Miltei vuorokaudet läpeensä on paita märkänä.
30.12.1939 parsin risaiset sukkani. Meillä on tähän mennessä
ollut asemasotaa. Partiointia ja vartiointi sekä tietysti asemien ja
tankkiesteiden tekoa. Ainoat kiusame on ollut kranaatit. Vasemmalla
puolella Sakkolassa ja Taipaleen taisteluista saamme tietoja. Ryssiä
on kaatunut 700 ja vangittu 50. On myös sotasaalista, Meiltä on
kaatunut 20 ja haavoittunut 75 miestä. Omasta komppaniastatamme on
kaatunut 5 ja haavoittunut 14 miestä, myöskin komppaniamme
päällikkö Möttö, joka on vielä sairaalassa. Sakkolan ja
Suvannon taistelussa oli syynä kaatuneisiin kova pakkanen, joka
jäädytti konekiväärit epäkuntoon, joten en eivät toimineet
tarpeeksi ajoissa, Tämähän on puolustustaistelua. Meilläkin on
etumme, Kottilan lohkolta eivät ole yrittäneet, koska Vuoksi on
tältä kohtaa erittäin leveä. Se on ollut ehkä meidän onnemme.
Lähdeaineisto Sotavuodet
Kalajoki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti