keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Pommitus keskeytti lomamatkan



19.02.1940 sain kuin sainkin viimein anomani loman. Alkutaival oli hankala. Ensinnäkin ryömin henkeni kaupalla korsusta läheiseen kulään, josta alki tie Sairalan asemalle. Kranaatteja tuli tiheään. Mitä pitemäälle pääsin sitä turvallisemmaksi kävi tieni. Pettymy oli kuitenkin suuri. Asemalla ei ollut junaa, Menin odotushuoneeseen, jossa oli paljon muitakin lomalle menijöitä. Lottia, upseereita ja miehistöä. Huone oli täynnä tupakansavua ja hienhajua. Kokonainen vuorokausi meni junaa odottaessa. Junassa oli kaksi pientä vaunua. Jokainen ryntäsi kilpaa vaunuihin, jotka pian täyttyivät kuin silakat tynnyriin.
Jollain asemalla, jonka nimeä en muista, liitettiin mukaan 2 vaunua, joissa oli siviilejä, vanhuksia ja lapsia. Saavuttuamme Hiitolan asemalle, soi ilmahälytyssireenit ulvoen ja valittaens.Kaikki junassa olijat, jotka pääsivät, juokivat kohti jonkin matkan päässä olevaa pommisuojaa, Toiset taluttivat vanhuksia, toiset lapsi käsivarrellaan juoksivaat.

Pommit jysähtelivät asema alueelle aaltona. Niin meni laivue ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Täydellinen hiljaisuus vallitsi hetken, Ihmiset palasivat hiljalleen pommisuojasta, Vain kolme oli haavoittunut sirpaleista, Onneksi juna säilyi ehjänä. Matkamme jatkuessa oli usein ilmahälytys, silloin juoksimme läheiseen metsään. 20.02.1940 kolmas vuorokausi lomasta oli menossa ja yhä ollaa matkalla. 21.02.1940 olemme sivuuttaneet vaaravyöhykkeen. Lähenemme pikkuhiljaa Ylivieskan asemaa. Ylivieskasta ei ollut linja-autoa. Rupesin kyselemään taloista hevoskyytiä. Matkaa oli reilut 40 kilometriä. Viimein löytyi mies joka lupasi viedä Alavieskaan asti. Niin sitten isäntä vastahakoisesti valjasti hevosen ja pääsimme jatkaamaan matkaa. Kello kymmenen seuraavana päivänä olimme perillä ja kotona. Lomasta oli kulunut jo neljä päivää.


Lähdeaineisto Sotavuodet Kalajoki

Ei kommentteja: