12.12.1939 taas komennus.
Pakkaukset valmiiksi. Saavuimme eilen Tikansaareen illalla. Olin
ensin vartiossa ja sitten kello neljän aseminen parannusta. Meitä
oli kolmenkymmenenmiehen partio vihollisen puolella, kun tuli tieto,
että ryssä oli jostainsyystä perääntynyt. Itse en ollut mukana.
He tapasivat vain muutamia ryhmiä ja taistelujakin oli ollut. Lasse
sanoi ampuneensa kolme. Kohtalokas vahinko sattui myös partion
kesken. Osa partiosta oli jäänyt varmistukseen ja kun ryhmä palasi
tekemältään retkeltä ampuivat varmistuksessa olevat miehte omia
miehiä, luulen pimeässä vihollisiksi, seurauksella, joka vaati
yhden miehen hengen ja neljä haavoittunutta.
Muutimme taas, nyt kylän
lähelle, metsäiseen laaksoon, jossa pystytimme teltat. Kylässä
oli taloja kuin nukkekoteja ja kaikki autiona. Kiusaus oli suuri ja
pojat tutkivat ja penkoivat niiden sisustaa. Kello kaksitoista
lähdimme viiden kilometrin reissulle tankkiesteiden tekoon. Matka
sujuii miellyttävästi suksilla. Emme ruvenneet kuitenkaan töihin,
odotimme erästä luutnanttia. Heppelimme lämpimiksemme. Jostain
syystä unohdimme missä olimme, Rupattelimme ja laskimme leikkiä.
Yhtäkkiä meihin kodisti kova kranaattituli, mutta selvisimme
hengissä.
Kirjoitin viidennen
kirjeen vaimolleni 14.12.1939. En ole saanut vastausta. Olen niin
ikävissäni, että tekisi mieli itkeä. Ikävä kotia ja lapsia.
Ikävä rauhallista kotielämää ja työtäni, joka keskeytyi niin
hyvällä alulla kuin se oli. Ikävä naapureita ja koko kotikylää
ihmisineen, niin hunoine kuin hyvine puolineen.
Sain äsken 15.12.1939
kirjeen vaimoltani. Voi kuinka iloinen olin. Tuntuu niin rakkaallta
ja ihmeelliseltä kaikki mikä tulee kotoa. On menossa jo kolmas yö
esteiden teossa. Olen erittäin hyvässä kunnossa. Tunnen olevani
voimakas ja kestävä. On jatkuva viidenkilometrin hiihto esteille
ja sama takaisin, Sitten vielä evakuitu hyvä ruoka ja olemme
syöneet paljon marjoja, joita on ollut jokaisen talon kellareissa.
Toisinaan meitä on häiritty kranaateilla, joita tulee toiselta
puolen. Tähän mennessä ne eivät ole tuottaneet vahinkoa, vaikka
niitä on tullut toisinaan paljonkin. Tällä paikalla on Vuoksi
vahvassa jäässä ja esteitä teemme pimeässä ja hiljaa ettemme
herättäisi huomiota, Astelemme ja kaivamme hiljaa kuin haamut ja
haamuilta me näytämmekin lumipuvuissa.
Lähdeaineisto Sotavuodet
Kalajoki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti