23.-24.2.1940 hoidin vähän
liikeasioitakin, vaikka heikosti. Ei voinut niihin syventyä
kunnolla, aikaa oli vähän. Onnellinen lyhyt loma. 26.2.1040
linja-autola matka Jyväskylään, 27.2.1940 lähdin Pieksämäeltä
kohti Savonlinnaan. Lankilan kanssa olimme hyvänlaisesti kännissä.
Eräs sotakaveri tarjosi hyväntahtoiseti repustaan, tottakai me
otimme tarjouksen mielihyvin vastaan. 29.2.1940 olin taas perilä
korsussamme. Kortin peluuta kaikki väliajat, vaikka lupasin
vaimolleni, etten enää pelaa.
01.03.1940 päivät ja yöt
menevät normaalioloissa, vartiointia, kortinpeluuta, Voitin äsken
1700:-. Tunsin olevani äveriäs. 05.02.1040 muutimme välillä
Pyrstö-nimiseen korsuun. Maailma tuntu synkältä. 07.03.1940
muutimme Pyrsöstä Rautakasemattiin ihan kosken rannalle, 11.03.1040
meille tuli taas muutto. Olemme rykmentin reserviä. Meistä koottiin
yksi joukue jokaisesta komppaniasta. Meille sanottiin, että menemme
Pölläkkälään, mutta tehtvästä ei sanottu mitään.Tulimme
11.3.1940 Vuosalmme eikä Pölläkkälään.Palelimme kuorma-auton
lavalla kun tulimme määränpäähän. Täydensimme
ammusvarastoamme. Vastaamme tuli kaksi hevosta kuormineen. Reet oli
täynnä meikäläisiä ruumiita ladottuna pitknpäin kuin
tukkikuorma.
Kolme vuorokautta odotimme
samassa paikassa. Menin erään kaverin kassa ison kiven taakse
suojaan, Sieltä katselimme tilannetta, Mies harjanteen rinteellä
veti itseään kyynärvasin alaspäin huutaen sydäntä särkevällä
äänellä. Hyvät rakkaat veljet tulkaa auttamaan, Mieheltä sirpale
oli vienyt molemmat jalat. Hän ei varmaan selvinnyt. Myös
joukkueenjohtajamme haavoittui. Sama tuoksina sitten jatkui. Saimme
määräyksen ryömiä asemiimme. Varajohtaja, vääpeli Feija oli
nyt joukkueen johtaja.
Oli tapahtunut niin paljon
pienessä ajassa, ettei ollut aikaa ajatella. Illan kuluessa tuli
kova pakkanen, joka kiihtyi yötä myöten kovaksi. Märät
vaatteemme jäätyivät kovaksi kuin pelti. Vuorottelimme tähystystää
puolentunnin välein. Silloin kun toinen nojasi selkäänsä kiven
kylkeen toinen piti silmällä maastoa. Sitten tönäisy kylkeen ja
herätys. Ruokaa emme saaneet eiä mitään juomaa. Oli leivä
kannikka repussa,jota jyrsimme. Kolme vuorokautta olimme samassa
paikassa ja koko ajan sama melske.Olimme jo siinä pisteessä
nälissämme ja kolmevuorokautta valvoneena, että tuntui jo
samantekevältä miten tässä käy.
Lähdeaineisto Sotavuodet
Kalajoki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti