Heikki
R. Luokkala
tulimme
muutama päivä sitten Vuoksen rannalle Kottilaan. Oli 04.11.1939.
Asuimme täälläkin riihessä. Meitä oli 19 miestä erilaisista
ammateista, Oli maanviljelijöitä, leipuria, opettajia, liikemiehiä,
kalastajia, hylkeenpyytäjiä, sekatyömiehiä ja muilta eri aloilta.
Yhteinen henki oli kaikilla sama, kun vaan ei tulisi sotaa. Entisenä
jätkänä piti kiroilla, muutten erottui sakista ja sitä ei
hyväksytty. Vuolas Vuoksi virtasi edessäme voimakkaana. Linnoitimme
maastoa kaatamalla puita ja kaivamalla juoksuhautoja, Kaikki tuntui
meistä turhalta, joten olimme laiskoja, söimme puolukoita tai
istuimme. Teimmehän me sentään vähän töitäkin. Muistan
muutamia riihikavereita, jotka oliva jääneet mieleeni. He olivat
veilä silloin täyttä elinvoimaa uhkuvia miehiä. Järnström, 190
senttinen romuluinen mies, jolla ei kasvanut kuin yksi haiven
sileissä kasvoissa. Hän kertoi jännittäviä seikkailuja
hylkeenpyyntireissuilta. Oli opettaja, V. joka oli muissa
maailmoissa. Hän saattoi istua riu ´ulla pitkän aikaa unohtaen,
minkä takia hän siinä istuu, Olavi anoi sanonttavansa lyhyesti ja
nasevasti, Topi oli suuri kerskailija, muuten se oli kevyttä ja
ymmärtävää. Toinen Topi oli puhelias, kasvot kaiken aikaa
elehtien. Yrjö hiljainen ja kaikkeen mukautuva.
Kahvin
keitimme aina kun olii mistä keittää. Saimme kotoa paketteja,
joiden sisältä tavallisesti jaettiin kaikille. Luonnollinen tapa
oli, että kun minulla esimerkiksi ili kahveja, silloin keitti sen
joku toinen ja tarjosi ja palveli kuin parastakin herra, Vastaavasti
olin yhtä auli palvelemaan, kun minulla ei ollut kahveja.
Tavallisesti istuimme pitkin sienänviertä, toiset makoilivat. Joku
soitti tuomallaan mandoliinilla ja haikea laulu viritti riihen orsia.
Miesten ilmeet olivat 4.11.1939 vakavia, aivankuin he olisivat jo
aavistaneet mitä tuleman pitää. Ajattelivat kai entistä
siviilielämää. Niin tein minäkin. Voi että elämä tuntui
raskaalta, ihan kuin mestauslavalle vietäisiin. Sodan uhka on päämme
päällä. Suuri kurjuus, voi näitä aikoja. Koko elämä tuntuu
luhistuvan yheen sanaan: sota. Unelmaksi jää, kaukaiseksi uneksi
eletty onnellinen elämä. Sinne jäi rakkaimmat. No, ei sentään
vielä toivotonta, yritin lohduttaa itseäni. Vielä ei ole
sodanjulistusta kuulunut
Lähdeaineisto
Sotavuodet Kalajoki Heikki R. Luokkalan kertomaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti